Ei omien vanhempien häpeäminen ole asia joka automaattisesti kuuluu teini-ikään ja on normaalia.
Ei omia vanhempia hävetä muulloin kuin silloin kun siihen on aihetta.
Vanhemmat on tehneet häpeämisestä yleisen "faktan" voidakseen itse paremmin.
Heidän ei näin ollen tarvitse tunnustaa vikojaan eikä edes yrittää muuttua.
Ei omia vanhempia hävetä muulloin kuin silloin kun siihen on aihetta.
Vanhemmat on tehneet häpeämisestä yleisen "faktan" voidakseen itse paremmin.
Heidän ei näin ollen tarvitse tunnustaa vikojaan eikä edes yrittää muuttua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä häpeän vanhempiani aina ja ikuisesti. Hmm ja en usko että on ohimenevä aihe.
Kyllä vain häpesin äitiäni yläasteella, eikä tasan ollut aihetta. Häpesin mm. seuraavia asioita:
- äiti tuli esittäytymään jos toin kaverin kotiin
- hän kysyi myös poikapuolisilta soittajilta nimeä, jos en ollut kotona ja hän halusi välittää viestin, että kuka on soittanut
- hänellä oli erimalliset farkut kuin mitä sen päivän muoti salli
- hän yritti joskus halata minua kavereiden läsnäollessa kun olin kavereiden kanssa lähdössä parin päivän reissulle esim. mökillemme
- hän esitti muutamia (hyvin normaaleja ja asiallisia) kysymyksiä poikakaverilleni, kun toin hänet kotiin syömään ensimmäistä kertaa
Nyt 11-vuotias sisareni häpeää isää, koska
- isä myöskin kysyy soittajalta nimen, jotta osaa välittää viestin perille
- isä saattaa tulla tarjoamaan välipalaa, vaikka siskolla olisi kavereita huoneessaan (mikähän syy tuokin on hävetä?!)
- isämme saattaa avata oven hyvin säädyllisessä saunatakissaan, jos tulija on tuttu (sisareni mielestä tämä on "öklöä")
Ovatko nuo mielestäsi "häpeämisen aiheita"? Siis vikoja, joita vanhempani eivät suostu tunnustamaan?
Minä häpesin teininä äitini ylipainoa. No äiti olisi kyllä saanut laihduttaa, kieltämättä. Sen lisäksi häpesin sitä, että äitini oli ammatiltaan vain "siivooja". Nykään arvostan kaikkia ammatteja.
Vanhempien häpeäminen on yleisempää tytöillä, poikien en juurikaan ole huomannut. Paitsi että tietyssä iässä ei viitsi isän ja äidin mukana kulkea, ei tyttö eikä poika. Kerran näin, kun äidin näköiseksi sanottu teinityttö karjaisi kaupassa "en varmasti ole niin ruma". Äiti oli ihan tavallisen näköinen. Miten äidin pitäisi tuossa muuttua?
Näkisitpä sä mun äitin ja sen siskon joskus samassa paikassa samaan aikaan, niin ymmärtäisit että miks joskus vanhempiaan tulee hävettyä!
Joskus kuin itse olin teini iässä niin kyllä häpesin äitiäni ja minulla oli siihen kyllä vankat syyt. Äiti soitteli työpaikalleni kun oli huolissaan ( HUOM KÄNNISSÄ) ja etuili kassajonoissa japuhui kovaan ääneen pahaa ihmisistä niin että he kuulivat.
Minusta minulla on ja oli syyni hävetä!
eräs lapsonen kirjoitti, "Olkaa onnellisia että teillä on vanhemmat", hän oli menettänyt äitinsä ennen murrosikää ja tytön kirjoitus satutti, siis olkaa onnellisia myös vähemmän teidän mielestä "huonosti" käyttäytyvistä vanhemmista.
Minuun sattuu tällaiset kirjoitukset, olen itsekin "murkkujen mutsi" joskin he ainakin sanoin ja teoin näyttävät etteivät häpeä minua.
Minä häpesin vanhempiani muutamia vuosia sitten, yläasteen alkuvuosina. Eivät he koskaan mitään aihetta siihen antaneet, oli vain niin noloa kulkea kaupungilla äidin kanssa, jos joku kaveri/koululainen tuli vastaan.
Pari viikkoa sitten puhuin kaverini kanssa siitä, että seiska-luokalla kaikille järjestettiin vanhempien, oppilaan ja luokanvalvojan välinen keskustelutuokio. Kukaan ei suostunut ottamaan aikaa esimerkiksi ruokavälitunnille, koska silloin kaikki olisivat nähneet, vaan ajat otettiin (minullekin) neljän jälkeen, jolloin näkemässä ei ollut muita kuin minä, äitini ja luokanvalvojani. Nyt lukiossa, kun joidenkin vanhempia kutsuttiin vastaavaan tapaamiseen, halusin (kuten lähes kaikki) tapaamisen ruokavälitunnille, etten olisi joutunut jäämään koululle vielä neljän jälkeen.
Kyllä se minun murrosikääni kuului ja niin hyvin monen kaverinikin. Varsinaista syytä asialle ei ollut, vanhempani näyttävät ihan tavallisilta, äitini on jopa ihan nätti, he pukeutuvat ihan kivasti, käyttäytyvät asiallisesti, eivät koskaan "nolaa" minua tai muutakaan.
Kyllä se taitaa kuulua murrosikäisen käytökseen ihan luonnollisena osana.