Olen nähtävästi ns. transsukupuolinen, koska ajattelen, koen ja tunen asiani ainoastaan ja vain kuin nainen vaikka olen fyysiesti mies. Onhan minusta aina niin sanottu kavereidenkin kesken, mutta vasta nyt minulla ensimmäisen kerran elämässä aikaa miettiä itseäni ja oloani hyvin vähällä häiriöllä.
Ongelman ydin on siinä, että ikää on jo 30 , mutta hoidot kiinnostavat yhä. Onko minulla vielä mahdollisuuksia olla oma itseni nasena edes hetken ennen "rupsahtamista"?
Ongelman ydin on siinä, että ikää on jo 30 , mutta hoidot kiinnostavat yhä. Onko minulla vielä mahdollisuuksia olla oma itseni nasena edes hetken ennen "rupsahtamista"?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä tuossa iässä kannattaa ehdottomasti lähteä tutkimukssin ja hoitoihin, varsinkin jos oma ajatusmaailma on vamis siihen.
Eikä tuota rupsahtamista pidä pelätä, niinhän aidotkin naiset rupsahtavat aikanaan. Mutta tässä tilanteessa on yleensä hieman etulyöntiasemassa. Hoidot auttavat jo sellaisenaan ja ulkonäkö nuorentuu ja paranee. Kun vielä hiemankin syventyy itsensä hoitoon, vuosia rapisee helposti. Minä olen ulkoisesti nuorentunut prosessin aikana paljonkin ja joskus ihmettelen ikäisiäni naisia, miksi ovat päästäneet itsensä rupsahtamaan. Jos minut pistetään ikäisteni naisten kanssa riviin, erottaudun heistä nuorekkuudellani.
Eikä se rupsahdus siten vuosikymmenten kuluttua tunnu enää niin pahalta. Onhan naisissakin kauniisti vanhentuneita. Ehkäpä loppuelämän jatkuva hormonihoito auttaa meitä vähän lisää.
Onko se hormoonihoidon saanti vaikeata ja pitkäänkö kestää, että konkreettinen hoito alkaa hoitoon hakeutumisesta? Saakohan suomesta "alapään hoidon" myös?
Asia on käyty varmaan jo useammin täällä läpi, mutta kerrataan lyhyesti, kun viestit ovat painuneet aika kauas.
Hormonihoitoa Suomessa saa vain diagnosoitu transsukupuolinen. Tutkimukset kestävät lain perusteella vähintään 6kk ja jos saa myönteisen diagnoosin, pääsee hoitoihin. Hormonihoidon aloitukseen on useamman kuukauden jonot. Hormonihoidossa on oltava vähintään vuosi ja uusi sukupuoli on vahvistettava virallisesti, ennen kuin pääsee "alapään" korjausleikkauksiin. Leikkaukseen on tällä hetkellä n. 1,5 vuoden jono. Kaikki tutkimukset ja hoidot saa Suomessa julkiselta puolelta.
Jotain tämän kaltaista olen lukenut tuolta muualta. Se hormooni pitäisi saada nopeammin noiden pääkarvojen vuoksi. Jännittää kovasti... Kait se on sitten vain mentävä ettei asia jää pidempään..
Pystyyköhän alapään hoidon jälkeen saamaan tyydytystä?
Hiusten takia ei tarvita hormonihoitoa. Ehkä tehokkaampikin hoito on finasteridi. Aloitin jo reilusti ennen tutkimuksiin lähtöä sen käyttämisen, jotta sain hiukset pysymään päässäni. Finasteridi auttaa kasvattamaan hiuksia takaisin, ellei karvatupet ole kuolleet kokonaan. Jos edes hiemankin on hiustentapaista, tukka vahvistuu. Mutta aivan kiiltävä kalju taitaa olla ongelma hormoneillekin, ei ole enää mistä kasvaisi jotain. Kauppaniminä näitä lääkkeitä on Propecia, joka on nimenomaan hiusten kasvatukseen. Sama tehoaine on myös Gefinassa (lääke eturauhasvaivoihin), mutta pillerin vahvuus on viisinkertainen. Sen voi jakaa neljään osaan päiväannoksiksi, jolloin hinta on paljon pienempi. Molemmat on reseptilääkkeitä.
Yleensä alapään korjausleikkauksen jälkeen pystyy saamaan seksuaalisen tyydytyksen, mutta voihan syntyä komplikaatioitakin (harvinaisia).
Ok! Paljon sitä lääkkeillä ja hoidoilla saadaankin aikaiseksi. Onkohan seksi korjauksen jälkeen kovasti hankalempaa, eli poikkeaakohan se paljonkin normaalista naisen kokemasta seksistä?
Eiköhän tuo liene melko samanlaista kuin normaalilla naisella, "välineet" on samat. Klitoris on olemassa ja muutenkin tunto samantyylinen. Liukuvoidetta joutunee käyttämään, koska ao. rauhaset puuttuvat. Edellytyksenä tietenkin on että on huolehtinut jälkihoidosta asiallisesti, jotta neovagina pysyy kunnossa.
"Vastapuoli" ei todennäköisesti huomaa mitään eroa.
Kaikesta huolimatta olen enemmän huolissani itsestäni, koska kyusymyksessä on mielestäni pitkälti sairauden hoito ja että voisin itse kaikin puolin paremmin.
Muutos on hyvin todennäköisesti suuri, mutta minulla se oli erittäin myönteinen. Entinen elämä oli vaikeaa salailun ja väärässä sukupuolessa elämisen yrittämisen takia. Se oli henkisesti raskasta. Kun nyt elän oikeassa sukupuolessa, kaikki henkinen taakka on kadonnut. Terveytenikin osalta olen terveempi kuin ennen, sillä näiden transhoitojen takia pitää hoitaa myös yleisterveys kohdalleen. Joka tapauksessa vointini on mainio.
Kiitos. Sain ne vastaukset jotka tarvitsin. Minua jännittää toki, mutta tämän ikäisenä ei kait sitten ole ainakaan aikuiselta hävytöntä salailla sairauta jonka kaikki jo muutoinkin tietää ja saada konkreettista ja kallisarvoista hoitoa (toivottavasta ja luultavasti).
Tarvitsisin yhden asiallisen oiken tytön joka ymmärtää ainakin hoidon ajan (itku silmässä) "sen kaltaista miestä".
Kerroit olevasi huomattavasti vanhempi prosessiin lähtiessä niin mikä on se kuppikoko johon sinä pääsit hormooneilla? Ja kauanko sinun prosessi kesti?? Milloin aloit menemään täydestä,ulkona liikkuessa.Itse en haluisi ulkona liikkuessa epäilyjä että olen ollut alkujaan mies joten olen päättänyt että ensin hormoonit ja kun ne alkaa tekemään tehtävänsä sen verran paljon että alkaa olla vaikeeta pitää niitä piilossa.Olen valmis...
Kommentoin hieman. On hienoa että uskallat
tehdä ratkaisun elämässäsi. Minua vain "häirit-
see" sana sairaus. Jotenkin käyttäisin sanontaa:
" Pois fyysisestä ruumiista jota en koe omaksi".
Voin olla väärässäkin ja toivon etten loukkaa.
Itse en aikoina omistanut niin paljon tietoa ja
rohkeutta että olisin osannut lähteä samaan.
Nyt minä tyydyn transvestiitin elämään, joka
sekin antaa pienen kuvan naisena olosta. Onnek-
si tällä palstalla on hyviä neuvon antajia, ku-
Meeri-Anneli.
Kaikkea hyvää sinulle matkalla kokonaisval-
taiseen elämään.
Sairaus on määritelmänä poikkeavuus ja tätä poikeavuutta ei kyetä hoitamaan henkisesti. Kysehän on siitä, että henkinen minä ja fyysinen minä ei olla samaa sukupuolta. Fyysinen minä on hoidettavissa.
"Sairauteni", eli pikkeavuuteni on todellisuudessa eräänlainen ääripään ilmiö ja siten myös minä henkilönä. Oloani rasittaa valtavasti myös ympäristöni. Mikäli tuntoja joku haluaa kuulla, niin mielummin hoidan sairauteni kuin että vahgoitun siitä lisää. Nämä ovat sen kaltaisia asiaoita, että moni haluaa jopa satuttaa. Itseäni todellakin hämmästyttää nämä auttajat. Olen ymmärtännyt myös, että joitain naisia saattaisi olla kiinnostuneita kaltaisistani ihmsisitä. Itse todellakin toivoisin tukea naiselta tämän tärkeän kokemustiedon lisäksi.
Moni ajattelee, että meidän kaltaisten ihmisten pitäisi kehittää "maskulinisia" puolia, mutta todellisuudessahan on helpompaa hyvinkin harvoin läheteä hoitoihin mukaan ja jos ikää liian vähän, niin jonkilasta hekistä tukea, koska monet naisetkin saattavat pitää meidän kaltaisia alaikäisiä poikia osuvana kiusan kohteena.
On myönnettävä että en ole vielä ihan "valmis", joten hoidot jatkuu. Hormonien rintoja kasvattava vaikutus jatkuu useita vuosia (ihan niin kuin oikeilla tytöilläkin). Hoitojärjestelmässäkin arviointia tehdään vasta kahden vuoden kuluttua, siihen saakka oletetaan aktiivikasvun jatkuvan. Minullakin kasvuvaihe on vielä menossa, mutta ikäni takia kasvu on hitaampaa kuin nuoremmilla, myös perintötekijät vaikuttavat. Yleensäkin aika suurella osalla transnaisista rinnat jäävät suhteellisesti pienehköiksi. Mutta tähän vaikuttaa se että rinnat on sijoitettu suhteellisesti isompaan kroppaan. Esimerkiksi jos omani lätkäistäisiin keskikokoiseen naiseen, ne olisi ihan kohtuullisen kokoiset.
Prosessini on siis vielä hiukan kesken mutta kaikkiaan aikaa kulunee vajaa neljä vuotta.
Naisesta menin täydestä jo tutkimusvaiheessa. Perintötekijät auttoivat jotta pystyin näyttämään naiselta ilman hormonihoitoakin. Moni ikäiseni nainenkin alkaa olla jo missilookista pahasti ulkona. Aika moni odottaa hormonien vaikutusta, ennen kuin alkaa täyspäiväisen naisen elämän.
Ikävää kun asia tottaa kestääkseen, mutta esim. minä vedän kuin pesusieni puoleeni jotain -60 luvulta imettyä homeaivoihmistä. Kroppa oli hyvässä kunnossa jokin aika sitten merkittävästi nuorempana, mutta nyt liian maskuliinen. Nämä häiriköivät homeaivot ovat osin myös viranomaisia kun mikään LAKI ei meidän viidakossa toteudu, niin sittenpähän ollaan Minnoja Rambon kropassa.
Kun alkuaikoina aloin tutustua toisiin transihmisiin, tapasin useitakin MtoF ihmisiä, joista ajattelin ettei noin maskuliinisesta henkilöstä voi tulla naisellista. Mutta prosessia seuranneena olen yllättynyt kun "kirveellä veistetystäkin" kuoriutuu naisellinen nainen hormonien vaikutuksesta. Siis luustoahan ei pysty korjaamaan kuin kirurgi, mutta hormonit keräävät naisellista rasvakudosta aika tehokkaasti. Kun vielä ao. ihminen alkaa meikata ja pukeutua naisellisesti, niin siinä se. Enää en epäile yhtäkään MtoF ihmistä, etteikö tilanne voisi parantua.
Minna, oletko jo kirjautunut SETA:n keskustelupalstalle? Siellä varsinkin transpalstalla tapaa reilusti enemmän asiantuntevuutta ja kokemuksia kuin täällä.
Tässä on hyvä esimerkki mistä näkee kuinka hoidot on vaikuttanut muutokseen. Rambosta -> naiselliseksi naiseksi. http://www.donnarose.com/
Lisää henkilöitä löytyy:
http://ai.eecs.umich.edu/people/conway/TSsuccesses/TSgallery1.html (4 galleriaa)
ulkomailla tietty kaikki mahdollista,eipä ole suomessa tälläsiä "nais-ihmisiä" tai eipä ne taida sit uskaltaa tehdä näin pienessä maassa "kotisivuja" !!!?????!!!
Kyllä täälläkin löytyy ihan yhtä hyviä tapauksia, mutta tässä tapuksessa pienessä maassa ei haluta mainostaa taustaansa. Hyvin harva transnainen esiintyy suomessa julkisuudessa. Kotisivujakin on hyvin harvassa (ei, en anna linkkejä!).
Suomesahan saa jo tavanomaiset parisuhdeasiat järjettömät piirteet.
Kiitos kaikille vastanneille. Minulla on jo helpompi olla ja ajatella itseäni ja tulevaisuuttani tämän viestiketjun ansiosta. Tämä ei sitten kait olekkaan kuoleman vakavaa niin kuin ei mikään muukaan elämässäni. Olette mahtavia.