No niin, tarina jatkuu yhä kiihkeämmissä merkeissä. Kirjoitin oikeastaan kolmannen ja neljännen osan yhdellä kertaa, mutta jaan ne tässä kahtia lukijan viihtyvyyden kannalta.
...
Mikko ei tiennyt kuinka kauan he olivat maanneet Jukan kanssa sylikkäin sängyllä. Oliko kulunut vain kaksi minuuttia vain viisitoista minuuttia? Kumpikaan ei ollut sanonut sanaakaan, mutta nuoresta iästään huolimatta Mikkokin tiesi, että joskus sanat saattoivat tuhota hetken ainutlaatuisuuden.
Mikko keskittyi silmät suljettuina haistamaan Jukan hiuksista tulevan tuoksun. Jukka oli käynyt varmaan vain hetki sitten suihkussa ja vielä kostea vaalea hiuspehko tuoksui raikkaalta, haju oli sekoitus samppoon aromeja ja Jukan omaa tuoksua, jota Mikko veti sisäänsä syvin henkäyksin.
Samaten Mikko tunsi Jukan ruumiin itseään vasten. Jukan lämpimän ihanan ruumiin, josta hän ei halunnut päästää koskaan irti. Ja Mikko kuuli Jukan kiihkeän hengityksen sekä Jukan sydämen pamppailun, tuon sydämen, jonka hän luuli hetki sitten murtaneensa julmilla kommenteillaan.
Sitten Mikko herätettiin unelmistaan. Paluu todellisuuteen ei kuitenkaan ollut ikävä, sillä se tapahtui Jukan äänen aiheuttamana. Jukka kuiskasi hiljaa, "Mikko?". Jukan ääni oli pehmeä, mutta ei samettimaisen ällöttävä, vaan sellainen kuin 16-vuotiaan pojan ääni kauneimmillaan on. Mikolle tuo ääni oli kauniimpi kuin trumpetin kajautus taistelukentän yllä tai pajulinnun laulu soljuvan puron rannalla. Vaikka ei Mikko toki miettinyt pajulintuja tai trumpetteja, vaan ainoastaan Jukkaa.
Mikko kysyi, "niin?". "Saanko mä suudella sua?". Nyt Jukan äänestä oli havaittavissa kiihkeä halu ja kaikkinainen arkuus oli tiessään. Mikosta tuntui, että tuota kysymystä hän oli odottanut koko elämänsä, vaikka vielä puoli tuntia sitten Jukka olisi saanut nyrkistä tuollaisesta.
Vastaamatta sanaakaan Mikko siirsi kätensä Jukan niskan taakse ja taivutti hellästi Jukan pään kohti omia huuliaan. Mikko ei ollut varma miten suuteleminen käytännössä tapahtui, mutta hän kosketti huulillaan Jukan kosteita huulia. Ensin varovaisesti, mutta sitten Jukan vastattua suudelmaan, Mikko painoi huuliaan Jukan huulia vasten, imi Jukan suuta, tunsi suussaan Jukan suun maun, jossa oli aavistus piparminttupurukumia ja taas se aivan oma maku Jukasta, jota Mikko jumaloi.
Samalla suudellessaan Mikko tunsi yhä tiukemman paineen pakkautuvan alapäähänsä ja ymmärsi, että suudelman ei voisi antaa jatkua enää pidempään tai hän purkautuisi nolosti housuihinsa. Vaikka Mikko ei olisi millään halunnut irrottaa suutaan Jukan intohimoisesta kosketuksesta, hän irrottautui silti, juuri ennen kuin sykkivä elin olisi vapauttanut lastinsa. Edelleen Jukan hiuksia ja niskaa silittäen Mikko lopetti suutelemisen, mutta piti kasvonsa yhä aivan Jukan kasvojen edessä, niin että saattoi tuntea Jukan hengityksen poskellaan.
"Multa meinasi tulla, oli pakko lopettaa", Mikko pahoitteli. "Mä olin myös aivan lähellä", Jukka vastasi suloisinta hymyään hymyillen. "Sä suutelit niin hyvin", Jukka jatkoi. Nyt oli Mikon vuoro hymyillä, "aika hyvin ensi suudelmaksi ainakin". "Eka se oli mullekin", Jukka vastasi.
"Haluutko enemmän, siis mut kokonaan tässä sängyllä", Jukka kysyi, taas avoin kiihko ja vaatimus äänessään. "Vaikka heti, sä oot niin upea", Mikko lausui. "Niin oot säkin, mä ihastuin suhun heti, mutta silloin kaikki näytti niin mahdottomalta. Et arvaa, miten olisin halunnut, että sä olisit mun oma, siksi mä sua tuijotinkin", Jukka sanoi nopeasti nyt hieman aralla äänellä. "Enää mikään ei oo mahdotonta, sillä mä rakastan sua", Mikko vastasi varmimmalla äänellään. Ja Jukka vastasi niin kuin tapana on myös äänellä, josta kuulsi ehdoton päättäväisyys.
...
Mikko ei tiennyt kuinka kauan he olivat maanneet Jukan kanssa sylikkäin sängyllä. Oliko kulunut vain kaksi minuuttia vain viisitoista minuuttia? Kumpikaan ei ollut sanonut sanaakaan, mutta nuoresta iästään huolimatta Mikkokin tiesi, että joskus sanat saattoivat tuhota hetken ainutlaatuisuuden.
Mikko keskittyi silmät suljettuina haistamaan Jukan hiuksista tulevan tuoksun. Jukka oli käynyt varmaan vain hetki sitten suihkussa ja vielä kostea vaalea hiuspehko tuoksui raikkaalta, haju oli sekoitus samppoon aromeja ja Jukan omaa tuoksua, jota Mikko veti sisäänsä syvin henkäyksin.
Samaten Mikko tunsi Jukan ruumiin itseään vasten. Jukan lämpimän ihanan ruumiin, josta hän ei halunnut päästää koskaan irti. Ja Mikko kuuli Jukan kiihkeän hengityksen sekä Jukan sydämen pamppailun, tuon sydämen, jonka hän luuli hetki sitten murtaneensa julmilla kommenteillaan.
Sitten Mikko herätettiin unelmistaan. Paluu todellisuuteen ei kuitenkaan ollut ikävä, sillä se tapahtui Jukan äänen aiheuttamana. Jukka kuiskasi hiljaa, "Mikko?". Jukan ääni oli pehmeä, mutta ei samettimaisen ällöttävä, vaan sellainen kuin 16-vuotiaan pojan ääni kauneimmillaan on. Mikolle tuo ääni oli kauniimpi kuin trumpetin kajautus taistelukentän yllä tai pajulinnun laulu soljuvan puron rannalla. Vaikka ei Mikko toki miettinyt pajulintuja tai trumpetteja, vaan ainoastaan Jukkaa.
Mikko kysyi, "niin?". "Saanko mä suudella sua?". Nyt Jukan äänestä oli havaittavissa kiihkeä halu ja kaikkinainen arkuus oli tiessään. Mikosta tuntui, että tuota kysymystä hän oli odottanut koko elämänsä, vaikka vielä puoli tuntia sitten Jukka olisi saanut nyrkistä tuollaisesta.
Vastaamatta sanaakaan Mikko siirsi kätensä Jukan niskan taakse ja taivutti hellästi Jukan pään kohti omia huuliaan. Mikko ei ollut varma miten suuteleminen käytännössä tapahtui, mutta hän kosketti huulillaan Jukan kosteita huulia. Ensin varovaisesti, mutta sitten Jukan vastattua suudelmaan, Mikko painoi huuliaan Jukan huulia vasten, imi Jukan suuta, tunsi suussaan Jukan suun maun, jossa oli aavistus piparminttupurukumia ja taas se aivan oma maku Jukasta, jota Mikko jumaloi.
Samalla suudellessaan Mikko tunsi yhä tiukemman paineen pakkautuvan alapäähänsä ja ymmärsi, että suudelman ei voisi antaa jatkua enää pidempään tai hän purkautuisi nolosti housuihinsa. Vaikka Mikko ei olisi millään halunnut irrottaa suutaan Jukan intohimoisesta kosketuksesta, hän irrottautui silti, juuri ennen kuin sykkivä elin olisi vapauttanut lastinsa. Edelleen Jukan hiuksia ja niskaa silittäen Mikko lopetti suutelemisen, mutta piti kasvonsa yhä aivan Jukan kasvojen edessä, niin että saattoi tuntea Jukan hengityksen poskellaan.
"Multa meinasi tulla, oli pakko lopettaa", Mikko pahoitteli. "Mä olin myös aivan lähellä", Jukka vastasi suloisinta hymyään hymyillen. "Sä suutelit niin hyvin", Jukka jatkoi. Nyt oli Mikon vuoro hymyillä, "aika hyvin ensi suudelmaksi ainakin". "Eka se oli mullekin", Jukka vastasi.
"Haluutko enemmän, siis mut kokonaan tässä sängyllä", Jukka kysyi, taas avoin kiihko ja vaatimus äänessään. "Vaikka heti, sä oot niin upea", Mikko lausui. "Niin oot säkin, mä ihastuin suhun heti, mutta silloin kaikki näytti niin mahdottomalta. Et arvaa, miten olisin halunnut, että sä olisit mun oma, siksi mä sua tuijotinkin", Jukka sanoi nopeasti nyt hieman aralla äänellä. "Enää mikään ei oo mahdotonta, sillä mä rakastan sua", Mikko vastasi varmimmalla äänellään. Ja Jukka vastasi niin kuin tapana on myös äänellä, josta kuulsi ehdoton päättäväisyys.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.