Mitä mieltä olette tarinoista, joissa ei ole mitään suurempaa juonta tai murskaavaa loppuratkaisua. Esimerkkinä vaikka Ellisin Alta Nollan ja Amerikan Psyko. Onko puhdas ja selkeäselitteinen juoni välttämätön tarinaan kuin tarinaan? Olen tuossa väsännyt käsistä aikani kuluksi. Tarinaa on tullut ihan kiitettävästi, mutta en ole vieläkään keksinyt mitään elämää suurempaa juonta siihen vaikka olen jo mielestäni päässyt yli puolenvälin.
Eli onko sen suuren punaisen langan puuttuminen miinusta vai plussaa?
Eli onko sen suuren punaisen langan puuttuminen miinusta vai plussaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
että siinnä tarinassa ei ole janamaista juonta sitä tarkoita ettei siinä ole punaista lankaa. Vai mitä tarkoitit?
Okei unohdetaan se punainen lanka -kommentti. Eihän se tosiaankaan liity kysymykseeni. Mutta siis se juoni?
Luulen, että juoni on yleensä tärkeä, mutta joskus harvoin ei. Tällöin kirjailija luo ikäänkuin vain tunnelmaa, johon lukija sitten tarttuu ja kiinnostuu siitä. Eikös se Pussikaljaromaani ole esimerkki sellaisesta. En tosin ole itse lukenut.
...versus avoin loppu on ikuinen kiista, jota on käyty siitä lähtien, kun avoin loppu keksittiin. Joissakin tapauksissa tuntuu turhauttavalta, "kun ei saa tietää miten noille lopulta käy", mutta se on usein ollut kirjailijan tarkoituskin. Itse pidän monesti siitä, että saa tehdä vähän aivotöitä ja pohdiskella, mitä henkilöille tapahtuu.
Kirjoissa on aina tarina, olipa se kuinka tylsä ja tapahtumaköyhä tahansa, mutta ei välttämättä juonta. Tai opetusta.
Toinen voi nähdä hienon ja syväluotaavan juonen siinä, missä toinen näkee vain tylsiä tapahtumia ja turhaa sanahelinää. Mikä on juoni? Minusta se on vähän vaikeasti selitettävä käsite. Minulle juoni tarkoittaa selkeää alkua, josta tapahtumat etenevät jonnekin ja pysähtyvät enemmän tai vähemmän selkeään loppuratkaisuun/ratkaisuttomuuteen. Mielestäni selkeä juoni voi puuttua tunnelmakuvauksista ja ehkä jopa lyhyistä novelleista, joiden tarkoitus on ainoastaan luodat tunnelma. Ajatus pitää aina olla. Täytyy olla jotain sanottavaa. Juoni voi kaiketi koostua pienistä paloista ja näennäisesti juoneton, laajempi kertomus voi olla monen juonenpätkän lumipallo, pieniä tarinoita toistensa sisällä.
Hyvä juoni on kuitenkin ehdoton plussa kirjalle. En muista koskaan lukeneeni juonetonta kirjaa, joka olisi jäänyt mielensopukoitani askarruttamaan tai liikuttanut minua erityisesti. Juoni voi olla epämääräisempi silloin, kun sen ympärille on rakenneltu todella oivaltavia asetelmia, pohdittu asioita ja nostettu esiin puhuttelevia teemoja. Joka tapauksessa jonkinlainen juoni olisi kiva. En tiedä, miten kukaan onnistuu ylipäätään kirjoittamaan kirjan ilman juonen häivääkään! Täytyykö juoni olla vai ei, määräytyy varmaankin sen perusteella, jaksaako tekstiä lukea mielenkiinnolla. Itse en ihan ennakkoluulottomasti lähtisi lukemaan kirjaa evästyksellä: "Tässä ei muuten ole lainkaan juonta". Hmm. Haluaisin tutustua tähän kirjaasi sitten, kun olet saanut sen valmiiksi. Tahtoisin tietää, mitä todellinen juonettomuus on. =)
Selvityksesi juonesta oli melko kattava, kiitos siitä.
Käsitin itse juonettomuuden siten, että ei ole tapahtumaa A, joka johtaa ennen pitkää lopputulokseen B. Tarinani koostuu irrallisista tapahtumista, jotka ovat kytköksissä toisiinsa, mutta eivät edesauta tarinan loppuratkaisua. Siihen vain "päädytään".
Katson, kun lähdet, enkä hae sinua, en voi, en vain pysty siihen. Minun on pakko jatkaa matkaa... Teollasi olet murskannut sydämeni.