Olen 12, kohta 13 vuotias tyttö.
Olen erittäin masentunut, olen ollut jo lähemmäs vuoden.. minulla on kavereita, hyvä perhe, olen normaali, ulkonäössäni ei ole mitään vikaa ja näin... kukaan tuskin arvaisi mitään ulos päin.
niinkuin ei arvaakkaan.
edes paras ystäväni tai vanhempani.
Eräs poika meidän luokalta nälvii ja haukkuu minua koko luokan kuullen... se tuntuu pahalta, kun tämä poika ei yhtään välitä miltä musta tuntuu..
sitten olen niin lätkässä vuoden vanhempaan poikaan joka on yläasteella (jolle siirryn ensivuonna), olemme hyviä kavereita mutta en usko että hän rakastaa minua... huoh..
minulla on paljon kavereita ja tärkeä bestis, mutta olen hieman erilainen, koska kaikki kaverini riehuvat hirveästi ja se ottaa päähän kun he kokoajan rääkyvät ja pomppivat ympärillä. Osaan tietenkin pitää hauskaa, itseasiassa kavereini kutsuvat minua heidän pikku bilehilekseen kun diskossa minä olen aina se joka tanssii ja pitää hauskaa mutta en jaksa sellaista sähläystä kuin heillä koko aikaa...
Olen tosi laiha, tiedän sen mutta masennuksen myötä olen alkanut syödä ihan hirveitä määriä, ja siksi pelkään että lihoan... oksettaa usein kun ajattelee mitä kaikkea on syönyt ja siksi oksennan usein tahalteni..
Olen myös alkanut viiltelemään itseäni. Meeillä on kotona paljon riitoja. Äitini väittää etten tee mitään hommia enkö harjoittele soittoläksyjäni vaikka hän ei ole edes usein kotona kuulemassa... sitten kun menen kilpailuihin, enkä sijoitu saan kuulla äitin haukut että minä en tehnyt tarpeeksi työtä ja olen laiska lahnus ja niin edelleen, vaikka äiti ei edes ollut kilpailussa kuulemassa soittoa... siloinkin kun olen sijoittunut ei äitini ole edes kehunut! hän ei koskaan kehu minua, he syyttävät joka asiasta minua ja haukkuvat minua joka asiasta ja siitä syntyy usein pahoja riitoja. Vähän aikaa sitten meni vähän yli ja viiltelin itseäni käteen harpilla ja saksilla ja pinsetin kulmalla... se sattui ja kyyneleet virtasivat silmistä mutta se auttoi...
olen jatkanut sitä nyt pari viikkoa, enkä osaa päästä eroon. Aina kun on paha olo otan harpin ja viiltelen..
En oikeen tiedä mitä tehdä, tästä syvästä kuilusta olisi mukava päästä pois... välillä olen iloinen ja pirteä ja pidän hauskaa kavereittenkaa, sitten välillä olen todella masentunut ja kaikki menee kuin hidastetussa leffassa...
Mitä mä teen? Osaaks joku auttaa?
Olen erittäin masentunut, olen ollut jo lähemmäs vuoden.. minulla on kavereita, hyvä perhe, olen normaali, ulkonäössäni ei ole mitään vikaa ja näin... kukaan tuskin arvaisi mitään ulos päin.
niinkuin ei arvaakkaan.
edes paras ystäväni tai vanhempani.
Eräs poika meidän luokalta nälvii ja haukkuu minua koko luokan kuullen... se tuntuu pahalta, kun tämä poika ei yhtään välitä miltä musta tuntuu..
sitten olen niin lätkässä vuoden vanhempaan poikaan joka on yläasteella (jolle siirryn ensivuonna), olemme hyviä kavereita mutta en usko että hän rakastaa minua... huoh..
minulla on paljon kavereita ja tärkeä bestis, mutta olen hieman erilainen, koska kaikki kaverini riehuvat hirveästi ja se ottaa päähän kun he kokoajan rääkyvät ja pomppivat ympärillä. Osaan tietenkin pitää hauskaa, itseasiassa kavereini kutsuvat minua heidän pikku bilehilekseen kun diskossa minä olen aina se joka tanssii ja pitää hauskaa mutta en jaksa sellaista sähläystä kuin heillä koko aikaa...
Olen tosi laiha, tiedän sen mutta masennuksen myötä olen alkanut syödä ihan hirveitä määriä, ja siksi pelkään että lihoan... oksettaa usein kun ajattelee mitä kaikkea on syönyt ja siksi oksennan usein tahalteni..
Olen myös alkanut viiltelemään itseäni. Meeillä on kotona paljon riitoja. Äitini väittää etten tee mitään hommia enkö harjoittele soittoläksyjäni vaikka hän ei ole edes usein kotona kuulemassa... sitten kun menen kilpailuihin, enkä sijoitu saan kuulla äitin haukut että minä en tehnyt tarpeeksi työtä ja olen laiska lahnus ja niin edelleen, vaikka äiti ei edes ollut kilpailussa kuulemassa soittoa... siloinkin kun olen sijoittunut ei äitini ole edes kehunut! hän ei koskaan kehu minua, he syyttävät joka asiasta minua ja haukkuvat minua joka asiasta ja siitä syntyy usein pahoja riitoja. Vähän aikaa sitten meni vähän yli ja viiltelin itseäni käteen harpilla ja saksilla ja pinsetin kulmalla... se sattui ja kyyneleet virtasivat silmistä mutta se auttoi...
olen jatkanut sitä nyt pari viikkoa, enkä osaa päästä eroon. Aina kun on paha olo otan harpin ja viiltelen..
En oikeen tiedä mitä tehdä, tästä syvästä kuilusta olisi mukava päästä pois... välillä olen iloinen ja pirteä ja pidän hauskaa kavereittenkaa, sitten välillä olen todella masentunut ja kaikki menee kuin hidastetussa leffassa...
Mitä mä teen? Osaaks joku auttaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On ollut aikoinaan vähän samanlaista.Yläasteella poika haukkui,jotenkin totuin ja aloin jopa pitää hänestä!Pahalta se tuntui silloin.Olin myös ihastunut vanhenpaan,eikä hän minuun.Iteskin olin laiha,mutta sehän on terveellisempää kuin olla lihava.Minun äitini valitti töistä joita en ollut tehnyt sen siunaamalla sekunnilla.Olin välillä masentunut tosin en viillellyt ikinä.Eli en osaa neuvoa siitä.Kaikkea hyvää sinulle.
Hei. Oletko puhunut siitä kenellekään? Koulunterveydenhoitaja, on koulussa juuri siksi, että hän kuuntelee ja auttaa kaikin tavoin. Mua on haukuttu, mutta mä en ole siitä masentunut, joskus on meinannut koulussa itku tulla, mutta mulla on ihania ystäviä, jotka kuuntelee! Mä en tiedä mitä masennus on, mutta mun iskä kuoli muutama kolme vuotta sitten kun olin 10.v ja se otti koville, sillon taisin olla vähän masentunut. Toivottavasti saat elämädi kuntoon, ja olet taas onnellinen!
moi mulla on ollu tai siis on ihan samat ongelmat. ja se on ihan hirveetä tos on mun sähköposti osote ni laita vaik sit viestiä ois kiva saaha joku joka kuuntelis, ja mä voisin sit kuunella sua sun ongelmissa. ois helpompaa :)
on sun sähköposti :D
oho. :O se on [email protected]
oon 11v. poika. on murros ikä mut haluun tietää lisää. ehkä voin auttaa.
[email protected]