Kertokaa

Vaikka tällä hetkellä en avustajaa tarvitsekkaan on joskus niinä hetkinä kun arjen pyöritys tuntuu raskaalta ajatus avustajasta käynyt mielessä. Yleensä olen tullut siihen tulokseen ettei minusta taida olla avustajan työnantajaksi. Juuri tuo käskytys tuntuisi hankalalta ja todennäköisesti se jäisi tekemättä ehkä sen takia etten haluaisi luoda käsitystä että nipotaisin vaikka tärkeästä asiasta minun kannalta kyse olisikin. Myös tunnetta että olisin vaivaksi haluan välttää viimmeiseen asti vaikka se tyhmää olisikin. Sama ongelma minulla on fysioterapeuttien kanssa mutta onneksi tällä hetkellä minulla on niin loistava fysioterapeutti että hänen kanssaan yhteistyö sujuu loistavasti. Luulisi että näin monen vuoden jälkeen vammaisena olleena avun pyytäminen ja vastaanottaminen olisi helppoa mutta ei kai siihen opi koskaan.

Toivossa_Eläjä kirjoitti:

Vaikka tällä hetkellä en avustajaa tarvitsekkaan on joskus niinä hetkinä kun arjen pyöritys tuntuu raskaalta ajatus avustajasta käynyt mielessä. Yleensä olen tullut siihen tulokseen ettei minusta taida olla avustajan työnantajaksi. Juuri tuo käskytys tuntuisi hankalalta ja todennäköisesti se jäisi tekemättä ehkä sen takia etten haluaisi luoda käsitystä että nipotaisin vaikka tärkeästä asiasta minun kannalta kyse olisikin. Myös tunnetta että olisin vaivaksi haluan välttää viimmeiseen asti vaikka se tyhmää olisikin. Sama ongelma minulla on fysioterapeuttien kanssa mutta onneksi tällä hetkellä minulla on niin loistava fysioterapeutti että hänen kanssaan yhteistyö sujuu loistavasti. Luulisi että näin monen vuoden jälkeen vammaisena olleena avun pyytäminen ja vastaanottaminen olisi helppoa mutta ei kai siihen opi koskaan.

Lue lisää

Sanoit todella hyvin tuon, että luulisi avun pyytämisen olevan jo tässä vaiheessa elämää helppoa ja itsestäänselvyys, mutta siihen ei todellakaan taida oppia koskaan. Itse olen syntymästä asti ollut vammainen ja elämää takana kohta kolmisenkymmentä vuotta, mutta edelleen avun pyytäminen on se viimeinen asia minkä teen. Jos on kertakaikkiaan joku asia pakko tehdä, enkä siihen mitenkään kykene, niin siinä tapauksessa pyydän apua. Esim. kaupassa jätän jonkin tuotteen ennemmin ostamatta kuin pyydän apua sen saamiseksi esim. ylähyllyiltä. Jotenkin tulee aina sellainen vaivautunut olo, kun pitäisi apua pyytää, vaikka varmasti ihmiset (ainakin suurin osa...) auttaisivat mielelläänkin, jos vain pyytäisi. Ja jotenkin sitä ei vaan haluaisi myöntää itselleen, että tarvitsee joissain tilanteissa apua. Ihmisen mieli on joskus kummallinen.