16.06.1994 näki päivän valon pienen pieni Brabbari poika Onnen Tähti. Nimi oli enne. Kasvattajan vakuuttaminen siitä, että pentu olisi meille juuri se oikea vaati monet puhelinsoitot ja visiitit.
Voitimme väsytystaistelun ja poika oli meidän. Tuo pieni utelias ihme jota kutsuimme Onniksi valaisi elämämme.
Vuodet kuluivat hiljalleen.
19.02.2006 sammui tuo kirkas tähti.
Voi Uma kiitos tästä ihanasta pojasta. En voinut soittaa, Onni nukkui rauhallisesti pois kotona. Tyhjyys ja hiljaisuus on nyt täällä.
Voitimme väsytystaistelun ja poika oli meidän. Tuo pieni utelias ihme jota kutsuimme Onniksi valaisi elämämme.
Vuodet kuluivat hiljalleen.
19.02.2006 sammui tuo kirkas tähti.
Voi Uma kiitos tästä ihanasta pojasta. En voinut soittaa, Onni nukkui rauhallisesti pois kotona. Tyhjyys ja hiljaisuus on nyt täällä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Otan osaa, muuta en osaa sanoa.
Voimia sinne ja jaksamista.
SYVIMMÄT OSANOTTONI SURUSSASI JA JAKSAMISTA.
myös minulle. Onni oli Vilmin ja Mikin poika. Nyt heistä ei ole enää ketään jatkamassa.
Kiitän teitä kun annoitte pojalle niin upean kodin ja elämän.
Tule käymään kun jaksat.
Koeta jaksaa.
Ei Onnen Tähti sammunut. Se tuikkii sinulle taivaalla kaikkein kirkkaimmin.
Osanattoni! Tiedän tilanteen,oma 11v.rotikka nukkui ikiuneen heinäkuussa.Tilanne oli aivan käsittämätön, en olisi uskonut että voi olla niin SUURI IKÄVÄ! Se tyhjyys....näin puin suruni sanoiksi.
Ei yllättäin,äkkiä kuitenkin
hiljeni sydän rakkahin.
Ei auttanut apu ei rukouskaan,
kyyneleet ja suru meille jää,
mutta rakkautta se on ja ikävää.
Yritä jaksaa.
näin herkistymään, mutta kun kerroit omasta edesmenneestä rotikastasi ja aloin ajatella omaamme, että vaikka vielä nuori on niin joskus sekin vielä kirmaa sateenkaarisillalle, niin kyllä siinä tuli kyyneleet silmiin.
Ja vielä oli niin kaunis muistokirjoituksesikin.
Sinulle voimia vaikka tapahtuneesta onkin jo hetki aikaa mutta suru on varmasti vielläkin läsnä.
Osanottoni myös tänään nukkuneen pikkuisen "laumalle" ja voimia!
Otan osaa suruusi ja jaksamista sinne teille!!Tiedän miltä tuntuu,koin itse huhtikuussa vastaavanlaista kylläkin rakas koirani meni täysin yllättäen(sydän pysähtyi leikkauksessa)
Nyt on aikaa mennyt 10kk ja ikävä on vieläkin suunnaton!!muistot säilyy aina ja ikuisesti sydämmessä!!!!
Mutta elämän on vaan jatkuttava ja täällä pyörii nyt uus pentu talossa!!!!
Mutta voimia ja jaksamista teille!!!!
mikään ei mikään ole niin sydäntä painava asia kuin menetys.
mikään ei mikään auta ikävään, ikävään joka ei koskaan sammu.
ei ole pienet nappisilmät tervehtimässä aamuisin minua. ei lohduttamassa kun olen onneton. ei ole pientä kääröä sängyssä vierelläni makaavaa. mutta mitä minulle sitten jäi?
hyvät muistot koirastani, niin siitä pienestä pallerosta. tiedän myös sen että jonain päivänä me näämme uudelleen ja silloin me olemme aina yhdessä.
mutta siihen on aikaa. ei se palleroni olisi halunnut minun olevan onneton. elämä jatkuu. ja hän jatkaa elämäänsä sydämessäni.
mulla on vieläkin tosi kova ikävä Beltsua..se oli maailman luttanin collie ja opetti mut suorastaan rakastamaan ja jumaloimaan Collieita kun oli niiiiiiin kiltti ja uskollinen..kaverini lohdutti lähettämällä runon "Rakas ystäväni, jos tahdot suojautua pettymyksiltä ja surulta elämässäsi, niin älä rakasta ketään omanasi, sillä omastaan on liian tusklallista luopua.Kun ystäväsi tulee luoksesi, niin muista että hän tulee vain lähteäkseen,ettet särkyisi hänen lähdöstään.Sillä elämä ei anna mitään omaksi,vain lainaksi" ja toinen mistä on ollut apua vaikeimpina ikävä aikoina on tuossa linkissä..kannattaa olla äänet päällä! :) http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html