Mitä mieltä pelkäämisestä?
Siis lähinnä koirien pelkäämisestä, tällä palstalla kun ollaan. Vielä tarkennan: siis siitä, että ihmiset pelkäävät koiria? (Ei siis siitä, että koirat mahdollisesti pelkäisivät jotakin...)
Minusta pelkääminen yleensäkin on ajan ja energian hukkaamista. Mitä järkeä pelätä? Ainakaan koiria. Johan sen nyt muoriskankin järki sanoo, että jos joku koira juoksentelee irti, niin varmaan se on laskettu irti juuri siksi, että se EI ole ympäristölleen vaaraksi. Ihan samalla periaatteella, millä jotkut ihmisetkin saavat kulkea vapaana.
Tottahan hankaluuksia saa kaikkien irrallaan kulkevien kanssa, jos niitä haluaa, ja alkaa heitä provosoida. Koirien lisäksi mieleen tulee juopot, yleensä vaan vihaiset ihmiset, itseään muita parempina pitävät, muuten vaan hullut, äkkiseltään aatteesta seonneet (nämä ovat niitä, jotka alkavat ammuskella vaikkapa ihmisiä kuoliaaksi ja räjäytellä koulukuljetusbusseja, niitä on aika paljon nykyään tuolla maailmalla...) Lisäksi tietysti bakteerit ja basillit, virukset ja auto-onnettomuudet.
Vaan koiria ei kyllä kannata pelätä, ihan totta. Ne ovat ihmisen parhaina kavereina, vahteina ja vartijoina, jätehuoltolaitoksena ja nukkupaikan lämmittäjinä, työjuhtina ja tavarankiskojina, ruuan hankkimisen olennaisena apuna olleet jo kymmeniä tuhansia vuosia. Psykoterapeutteina, kuuntelijoina, välittäjinä. Juuri sellaisna jotka oikeasti välittävät. Ne nimittäin välittävät ihan oikeasti! Sen verran yksinkertaisia ovat. Jaksavat välittää ihmisestäkin.
Vaan tietysti on jokaisella oikeus pelätä, jos haluaa. Itse ainakin olen sanonut monellekin, että tottakai saa pelätä, jos tahtoo! Joku pelkää hiiriä, joku toinen pimeää, kolmas hautausmaita. Neljäs sitä, että tulee avaruustuuli ja pyyhkii hapen pois tältä maapallolta yks-kaks... (Tämä neljäs olen minä, tunnustan: sillä lailla ovat nähdäkseni aikoinaan kuolleet dinosauriat ja mammutit, ruohontuppo suussa, happi kun loppui yks-kaks...)
Joku pelkää naurunalaiseksi joutumista, toinen raiskaajaa, kolmas ryöstäjää ja neljäs koiria.
Avaruustuulen jälkeen seuraavaksi hölmöintä lienee pelätä koiria...
Paljon pelkoja jäi vielä luettelematta (kuoleman, syövän, vanhenemisen...) anteeksi jos en maininnut jonkun tätä lukevan ihmisen lempipelkoa!
Mikä on sinun pelkokertoimesi? Annatko pelon hallita elämääsi? Kuka, ja mikä on syypää siihen, että et voi elää täysipainoista elämää pelkosi takia? Onko se tosiaankin joku muu, joku ulkopuolinen? Vai oletko se vain sinä itse?
Siis lähinnä koirien pelkäämisestä, tällä palstalla kun ollaan. Vielä tarkennan: siis siitä, että ihmiset pelkäävät koiria? (Ei siis siitä, että koirat mahdollisesti pelkäisivät jotakin...)
Minusta pelkääminen yleensäkin on ajan ja energian hukkaamista. Mitä järkeä pelätä? Ainakaan koiria. Johan sen nyt muoriskankin järki sanoo, että jos joku koira juoksentelee irti, niin varmaan se on laskettu irti juuri siksi, että se EI ole ympäristölleen vaaraksi. Ihan samalla periaatteella, millä jotkut ihmisetkin saavat kulkea vapaana.
Tottahan hankaluuksia saa kaikkien irrallaan kulkevien kanssa, jos niitä haluaa, ja alkaa heitä provosoida. Koirien lisäksi mieleen tulee juopot, yleensä vaan vihaiset ihmiset, itseään muita parempina pitävät, muuten vaan hullut, äkkiseltään aatteesta seonneet (nämä ovat niitä, jotka alkavat ammuskella vaikkapa ihmisiä kuoliaaksi ja räjäytellä koulukuljetusbusseja, niitä on aika paljon nykyään tuolla maailmalla...) Lisäksi tietysti bakteerit ja basillit, virukset ja auto-onnettomuudet.
Vaan koiria ei kyllä kannata pelätä, ihan totta. Ne ovat ihmisen parhaina kavereina, vahteina ja vartijoina, jätehuoltolaitoksena ja nukkupaikan lämmittäjinä, työjuhtina ja tavarankiskojina, ruuan hankkimisen olennaisena apuna olleet jo kymmeniä tuhansia vuosia. Psykoterapeutteina, kuuntelijoina, välittäjinä. Juuri sellaisna jotka oikeasti välittävät. Ne nimittäin välittävät ihan oikeasti! Sen verran yksinkertaisia ovat. Jaksavat välittää ihmisestäkin.
Vaan tietysti on jokaisella oikeus pelätä, jos haluaa. Itse ainakin olen sanonut monellekin, että tottakai saa pelätä, jos tahtoo! Joku pelkää hiiriä, joku toinen pimeää, kolmas hautausmaita. Neljäs sitä, että tulee avaruustuuli ja pyyhkii hapen pois tältä maapallolta yks-kaks... (Tämä neljäs olen minä, tunnustan: sillä lailla ovat nähdäkseni aikoinaan kuolleet dinosauriat ja mammutit, ruohontuppo suussa, happi kun loppui yks-kaks...)
Joku pelkää naurunalaiseksi joutumista, toinen raiskaajaa, kolmas ryöstäjää ja neljäs koiria.
Avaruustuulen jälkeen seuraavaksi hölmöintä lienee pelätä koiria...
Paljon pelkoja jäi vielä luettelematta (kuoleman, syövän, vanhenemisen...) anteeksi jos en maininnut jonkun tätä lukevan ihmisen lempipelkoa!
Mikä on sinun pelkokertoimesi? Annatko pelon hallita elämääsi? Kuka, ja mikä on syypää siihen, että et voi elää täysipainoista elämää pelkosi takia? Onko se tosiaankin joku muu, joku ulkopuolinen? Vai oletko se vain sinä itse?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minä en (tietenkään =) ) pelkää koiria, vaikka lapsena jouduin kahdestikin hyökkäyksen kohteeksi.
Ensimmäisellä kerralla naapurimme karkuutti kaksi sakemanniaan, jotka juoksivat minua kohti kun olin leikkimässä. Lähdin pakoon (olin n. 3v), jolloin toinen saku puri minua jalasta. Naapuri sai sakot.
Toisella kertaa purijana oli tuttavillamme hoidossa ollut (salavihainen) collie, joka kävi kimppuuni kun käänsin sille selän - tuloksena mustelmia, kuhmuja ja jaksi tikkiä käsivarteen. Olin tuolloin 5-vuotias. Koira lopetettiin.
Noilla kertomuksilla ajan takaa sitä, ettei olisi ihme, vaikka minäkin pelkäisin nyt koiria :S ja ymmärrän, miksi jotkut niitä pelkäävät.
Jos jokin pelko pitää nimetä, niin voin tunnustaa pelkääväni mieheni ja tulevan lapsemme terveyden puolesta, mutta pelko ei millään lailla rajoita elämääni =)
Muksuna juoksin karkuun naapurin sakemannia joka jahtasi mua metsässä. Sitten toisen naapurin räksyttäjä puri jalasta kun fillaroin ohi. Seuraavaksi melkein menetin kasvoni kaverin sakemannille kun en uskonut että ei pidä mennä lähelle kun se on kytkettynä... Vapaana se oli ihan kelpo koira kyllä.
Eka koirani oli sakemanni.
Jälki ja raunio harkoissa menin maaliksi myös niille koirille mille ei oikein muita maaleja löytynyt kun ne oli niin "hulluja", mitään ongelmaa ei koskaan mulla ollut.
Jos nyt jotain pitää pelätä niin vaikka sitten lintuinfluenssaa, ainakin hyvä syy olla syömättä kanaa.
helppoa ollut sulla, jos ei mullakaan :D
on:D
mutta kunnioitan niitä erittäin paljon. En mene pihalle jos siellä on koira irti ennenkun omistaja on paikalla. Koira on ihmisen paras ystävä,mutta myös vihollinen.
vaan paras turva. Senhän todistaa se, että vannoutunut koiraihminen, Rivakin, kunnioittaa toisen ihmisen omaisuutta elikkäs pihaa silloin kuin sitä vahtii ihkaoikea koiruus. Pyssymies saisi Rivalta varmaan kyytiä, kuten myös muut muut inhimilliset Bodyguardit...
Vaan kyllä koira koiran tuntee, niinkuin sanotaan. Ei asiaa tälle pihalle ilman asiaa! Hyvä hyvä hyvä!!!
Minäpä menin kerran pihalle missä oli kaksi "vihaisen rodun" edustajaa. Tiesin riskin mutta halusin ottaa selvää mitä tapahtuu, no eipä mitään, kunhan koirat haukkuivat ja nuuhkivat aikansa ja totesivat etten ollut pahat mielessä niin antoivat mennä ja kyllä olin kiva kaveri sitten jälkeenpäin. Uhkarohkeaa ja hullua, kyllä - en suosittele kenellekään mutta tulipa kokeiltua. Nämä siis täysin tuntemattomia koiria;)
Jännitystä elämään!
en kyllä pelkää, vaikka hampaitten välissä olen käynyt useempaankin kertaan. Useimmiten vahingossa, mutta välistä on pureksittu kyllä ihan tarkotuksellakin
Sensijaan myönnän kammoavani lentämistä. Lentokoneeseen mua ei ilman pakkopaitaa saa ja sittenkin voi olla työn ja tuskan takana.
Mun mielestä ihmisen ei kuulu lentää, jos kuuluis sillä olis siivet.
Mun käsityksen mukaan lentokoneet putoilee ja räjähtelee miten sattuu ja on muutenkin epäluotettavia vekottimia ;))
Eipä sillä, että tämä pelko mun elämääni mitenkään rajottais, matkustaa voi lentämättäkin ja jos jonnekin ei voi, niin sitten olen menemättä.
se katajaiseen kapsahtaa. Eli minulla on korkeanpaikan kammo. Alaspäin ei ole ylhäältä pakko katsoa.
Että ei ole sinulla velvollisuutta katsoa alaspäin koiriisi?
No mihinkäpäin sitten niitä katsot? Ylöspäinkö?
rihveleitä onkin niin helppo katsoa ylöspäin;)
suoraa alas vaan matkan kautta, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Neljäs kerros mulle liikaa asuessani, hyvät näköalat,mutta sillai kivasti sinne kauvemmaksi katselin,empähän tiennyt pihan tapahtumista.
Joensuussa kun oltiin asumassa niin asuttiin kuudennessa kerroksessa (!). Silloin olin 16v. eikä yhtään ahdistanut korkeat paikat, saatoin istua parvekkeen kaiteella vailla huolia.
Enää minua ei saisi kirveelläkään edes toisen kerroksen parvekkeen kaiteelle istumaan, sen verran on jostain tätä korkeanpaikankammoa siunaantunut :\
Onneksi nykyään asutaan ihan vain maan tasalla, ei ole korkea pudotus vaikka ikkunoita pestessä liukastuisi :)
tai siitä ettei kykene hallitsemaan tilannetta.
Mielestäni olet väärässä siinä asiassa kun sanot että jokainen saa pelätä jos tahtoo, tahdolla kun ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Pelko kun tulee tahattomasti ja oisipas se niin helppoa kun vaan tahtoisi olla pelkäämättä niin ei enää pelkäisi. Pelon hallintaan voidaan toki saada apua, jos se rajoittaa elämistä.
Koira on peto, joten tietty kunnioitus sitä kohtaan on oltava ja varsinkaan jos omakoira on kiltti se ei tarkoita että kaikki koirat sitä olisivat. Hyvä esimerkki oli se kun alle kouluikäinen poika tuli äitinsä ja oman koiransa kanssa vastaan. Poika näki koirani, joka oli nuuskimassa hajuja ja kietoi kätensä koirani ympärille "voi kun ihania" no onneksi meidän koiruus ei muutakuin murahtanut vaikka kiltti onkin.
En tiedä mitä varsinaisesti pelkäisin, mutta lentäminen on epämiellyttävää ja huonolla ilmalla saa minut pelkäämään. Olen ikäni (lapsesta) asti matkustellut paljon koneella, joten pelko ei voi johtua siitä, luulen, että pelko on "kuolemanpelkoa" kun ei sieltä pääse pois. Toinen on muuten tietty ahtaanpaikankammo.
pienessä tilassa paljon ihmisiä (esim. hissi) ja jos se jäisi kerrosten väliin niin APUUVA!
Pelätä mitä tahtoo, vaikkapa sittn hiiriä, tai korkeita paikkoja. Koiria.
Tarkoitan tällä sitä, että jos on ihmisellä sellainen pelko jossakin syvällä itsessään, niin kyllä se on hänen henkilökohtainen asiansa. Ja hänellä siis oiekeus pelätä vaikka jopa koiraa, kunnekka älyää lakata pelkäämästä.
Vaan pointti on se, että ei siitä pelosta tarvitse haloota nostattaa...
kun se olisikin, että ei tarvitsisi mitään pelätä, jos ei halua pelätä. Eiköhän ne itse kunkin pelot sieltä päänupista tule niin, ettei niille ole isommin mitään tehtävissä.
Itselleni on jäänyt, jos ei nyt niinkään pelko, mutta tietynlainen kunnioitus vieraita koiria kohtaan sieltä lapsuudesta. Kaverini kotona oli vieraille vihainen collie, jota pelkäsin. Monet kerrat se murisi ja irvisteli kun jäin yksin huoneeseen kaverin käydessä syömässä tms. Muutaman kerran kävi käteen kiinnikkin mutta ei kuitenkaan purrut kovaa.