Onkos kellään kokemusta moisesta?
Meidän melkein 9-vuotias sakumme nimittäin horisee jo aikalailla. Ensinnäkin se haukkuu joka kerran kun lähdemme kotoa ja laitamme oven perässämme kiinni (heh) ja lisäksi se näyttää unohtaneen, mitä metsässä tehdään (tarpeet). Kuulokin tuntuu huonontuneen ainakin, jos käsky ei ole mieluisa (syömään-käskyt kuuluvat kuitenkin erinomaisesti) ;) Vähemmän huvittavia piirteitä ovat sitten pidätyskyvyn heikkeneminen ja vatsan herkkyys.
Siskoni pari vuotta nuorempi saku puolestaan on alkanut haahuilla yöllä talossa ympäriinsä tietämättä, mitä yöllä tehdään eli nukutaan. Samaa tekevät kuulemma useat ihmisvanhuksetkin.
Mitä vanhuuden mukanaan tuomia psyykkisiä oireita teidän koirilla on / on ollut? =)
Meidän melkein 9-vuotias sakumme nimittäin horisee jo aikalailla. Ensinnäkin se haukkuu joka kerran kun lähdemme kotoa ja laitamme oven perässämme kiinni (heh) ja lisäksi se näyttää unohtaneen, mitä metsässä tehdään (tarpeet). Kuulokin tuntuu huonontuneen ainakin, jos käsky ei ole mieluisa (syömään-käskyt kuuluvat kuitenkin erinomaisesti) ;) Vähemmän huvittavia piirteitä ovat sitten pidätyskyvyn heikkeneminen ja vatsan herkkyys.
Siskoni pari vuotta nuorempi saku puolestaan on alkanut haahuilla yöllä talossa ympäriinsä tietämättä, mitä yöllä tehdään eli nukutaan. Samaa tekevät kuulemma useat ihmisvanhuksetkin.
Mitä vanhuuden mukanaan tuomia psyykkisiä oireita teidän koirilla on / on ollut? =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei tullut dementiaa, kummallekaan sakulle. Yli 10 vuotiaaksi elivät mutta niin yllättäen nukkuivat pois:((( Tippa tulee linssiin kun muistelen.. ja mitä mä tässä oikein selitän.
Junkertums Yana eli noin kymmenvuotiaaksi eikä sillekään tullut dementiaa... Ainoa vanhuuden merkki oli selkärangan kuluma sekä tietysti harmaantuminen. Olin 4-vuotias kun Pimu tuli meille ja 14 kun se lopetettiin :( Pimu eli loppuun asti viisaana ja virkeänä, muistan sen aina kaikkein parhaimpana koirana :)
Pakko oli tarkistaa edesmenneen rekkarit, jotain sukua oli sun koiralle. Ei ollut selkä ongelmaa sentää tällä mutta ikä ja muut sairaudet mistä en tiennyt vei. Eikä olisi Ell:kään voinut auttaa:(( Oli pirteä poika loppuun saakka eikä valittanut vaikka kuinka kipeä oli=(
Toisella taas tuli selkäongelmia ja ikääkin mutta ajatus kulki ihan normaalisti mutta, no.
Hajoan.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoirat.aspx?Nimi=junkertums&Id_Rotu=451
Tuolta löytyy tietoa kanssa. Meidän Pimun selkärangan kuluminen huomattiin valjakkohiihtämisen lopettammisen jäkeen kun sen lihakset eivät enää tukeneet selkää kunnolla :( Mitään ei Pimunkaan kanssa ollut tehtävissä vaan sille oli parempi päästä pois.
Löytyipäs sukulainen sieltä, A/A koira mutta eipä mun haukulla kyllä mitään perinnöllistä ollutkaan, itse aiheuttu vamma kyllä mutta sillehän ei mitään mahda. Muut vaivat vei:(
en tiedä, saattoihan selän kuluminen hyvinkin johtua raskaasta harrastuksestakin. On tuo minun nykyinen sakunikin jo melko vaivainen; jäykkä ja ja jähmeä.. Lisäksi viime kesänä sillä oli vatsalaukun kiertymä, joka onneksi raukesi itsekseen. Eläinlääkäri vain tarkisti tilanteen ja antoi ohjeita jatkoa varten. Saa nähdä, milloin vanhan herran aika tulee :(
Meillä meni etupää rikki kun herra keksi jo nuorena hypätä liian korkealta alas. yritin ottaa koppia mutten ehtinyt, tiedä sitten mitä olisi tapahtunut kun olisin sellaisen massa päälleni saanut. Kumpi olisi ollut enemmän rikki.
Kuvattiin ja todettiin että vamma on ja sen kanssa elettiin kevyin lenkein ilman turhaa rasitusta.
Eipä tuo valitellut vaivojaan vaikka mitä oli. Viimeinen reissu oli kun emäntä oli jo vienyt koiranläkäriin kun itse olin töissä kun koiran kunto romahti yhtä-äkkiä ja ajoin noin200 km/h siitä piittaamatta että poliiseja varmasti oli matkan varrella, olikin mutteivat ehtineet napata. Siis lääkäriin ajoin enkä voi korjailla tekstiäni kun tää temppuilee taas.
Tänään on tullut tätä ikävämpää puolta nähtävästi käsiteltyä. Kuolema
Se on shokki.
Siihen ei totu.
Siitä ei toivu, eikä tarvitsekaan välttämtä, aika kultaa muistot ja muisto säilyy läpi elämän.
Uusi koira auttaa eteenpäin vaikkei ikinä entistä korvaakkaan mutta ei olekaan tarkoitus korvata, koska uusi on aina toinen ja erilainen ja siksi voi olla yhtä hyvä, parempi tai huonompi kuin entinen mutta silti eri koira.
ole meilläkään dementiaa ilmennyt sakemannivanhuksilla, jos ei lukuun oteta sitä iän mukanaan tuomaa kuulon valikoituvuutta.
Kaikki mukavat asiat, kuten ruokaan liittyvät rapinat kuullaan kyllä sujuvasti, vaikka oltais umpiunessa, mutta sitten jos on kyse jostain ikävästä tottelemisesta, niin mitään ei tapahdu...
Meill' vanhus pääsi osallistumaan tutkimukseen vanhojen koirien elämän "hyvyydesta", tutkittiin siis miten vanhan koiran elämä voisi olla mukavaa ja antoisaa vielä silloinkin, kun voimat tai sairaudet haittavat kenties elämän laatua. Tutkimuksessa testattiin ginseng-tablettien vaikutusta nimenomaan dementikoihin, ´ja lopputulos oli, että ginseng auttaa koiraa elämänsä loppukaaressa erittäin paljon. Koiran muisti pelaa paremmin, eli unohdukset siitä että ruoka on jo syöty tai että pissalla pitäisi käydä, yöllä nukutaan tms jäivät paljon vähemmälle. Turkki kiilsi hienosta - jopa niin etteivät vanhat tutut enää tunnistaneet samaksi koiraksi(!) ja parasta kaikessa oli liikkumisen parantuminen. Haukkumisen lisääntyminen väheni, mutta vanhan koiran tapoihin kuuluu komentaa ympäristöä haukkumalla, enemmän kuin nuorena.
Ginseng ei ole mikään ihmelääke, mutta parantaa koiran elämänlaatua selvästi, sekä tutkimuksen lopputuloksen että oman kokemukseni mukaan. Tabletteja myydään nimenomaan koirille, kannattaa kysyä apteekista jos on kiinnostunut.