Oletteko vieneet 11 kk:n iässä lapsianne päiväkotiin? Miten on sujunut? Meillä on nyt edessä ja on kauhean huono omatunto ja paha mieli!!
11 kk...
päiväkotiin
374949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Meidän poika meni päiväkotiin suunnilleen tossa iässä ja hyvin lähti hoito käyntiin. Meillä vielä ainoa lapsi, joten sekin oli pelkästään hyvästä, että pääsi muiden ikäistensä kanssa touhuamaan ja opettelemaan sosiaalisia taitoja ryhmässä. Ja vaikka pienen vieminen päiväksi toisten hoitoon tuntuu pahalta, on monesti nää pienimmät lapset parhaimmassa hoidossa, ikään kuin tätien "lemmikkejäkin" kun ovat niin pieniä, avuttomia ja suloisia ja tästä voi äiti jotain lohtua saada. Ajan myötä paha olo hellittää - ja harvapa lastaan sinne päiväkotiin toisten hoidettavaksi veisi jos ei taloudellisesti olisi pakotettu vai mitä!? Joten älä turhia murehdi, hyvin siinä käy!
alle 2-v ei tosiaankaan tarvitse muiden seuraa päiväkodissa!Vai sosiaalisia taitoja (anna mun kaikki kestää :(
selvitys lapsen sosiaalisten taitojen kehitysvaiheista ja jotain tieto- eikä mutu-pohjalta saatua asiaa siitä, miten lapsi oppii parhaiten ryhmätoiminnan oman ikäistensä kanssa. Älypää.
varustettu ihminen on lukenut kehityspsykologiaa senverran, että tietää lasten sosiaalisten taitojen kehittyvän parhaiten sellaisissa ympäristöissä jotka ikäkautta tukevat. Alle 2v lapsi(oikeastaan alle 3v)ei ole sellaisessa vaiheessa, että häntä tarvitsisi oikein "opettaa sosiaalistumaan" hän tarvitsee eniten hyvää vuorovaikutusta turvallisissa, tutuissa suhteissa (äiti, kerhon täti, naapurin lapsi jne). Vauvaikäinen ei opi mitenkään ryhmätoimintaa omanikäistensä kanssa vaikka hänet laittaisiin kuinka isoon päiväkotiin. Senikäinen ei yksinkertaisesti ole vielä kykenevä ryhmätoimintaan. Kannattaisi tutustua lapsen kehityksen perusteisiin, niitä on ihan rautalangastakin väännettyjä versioita teille "vauvojen sosiaalistajille"
Kysymys ei ollutkaan nyt siitä, että lapsi TÄYTYISI sosiaalisen kehityksen vuoksi laittaa päiväkotiin, tottakai lapsi oppii sosiaaliseksi ja vuorovaikutustaitoiseksi myös kotiympyröissä, missä ihmisiä on. Nyt oli kuitenkin kysymys lähinnä siitä, että päiväkoti ei ole pahin mahdollinen paikka näinkään pienelle ihmiselle, kun äidin täytyy lähteä tienaamaan leipää perheelle. Aiheesta nyt voisi jauhaa loputtomiin ja vertailla älykkäästi erilaisia kehitysoppeja, myös niitä rautalankaisia, mutta eiköhän pääasia olisi nyt, että äiti voisi rauhallisin mielin viedä lapsensa hoitoon kun tilanne sitä vaatii - näin sekä lapsi että äiti voivat paremmin, ilman huonon omantunnon tuomaa tuskaa.
että hoitoon vieminen oli hyvä, koska on ainoa lapsi ja päiväkodissa pääsee kehittämään sosiaalisia taitojaan(joita siis ei tarvitse erikseen kehittää tuonikäisellä). Minun mielestäni on hyvä tuntea huonoa omaatuntoa silloin kun siihen on aihetta. Kenekään ei ole pakko viedä lapsia hoitoon vauva-ikäisenä.Sen leivän pystyy ostamaan vaikkei "sorvin ääressä" tahkoaisikaan. Varsinkin, kun ehkäisy on käytettävissä, vauvaa ei tarvitse hankkia sellaiseen tilanteeseen, että kotona voi olla vain pari kuukautta ja sitten jättää vauva hoitoon paikkaan, jossa vauva kyllä pärjää, mutta joka ei ole paras paikka hänen kehitykselleen.Ei päiväkoti varmasti pahin paikka vauvalle ole, mutta olemmehan yhtä mieltä siitä, ettei paraskaan?
Kysehän on arvoista, mikä on tärkeää ja mikä toissijaista, eikö vain?
Joskus on oikeasti pakko mennä töihin vaikka lapsi olisikin vielä pieni:
Itse odotan esikoista juuri nyt. Isompi asunto oli ostettava, kun vanha olisi käynyt liian pieneksi kolmelle asua. Vauvaan on jo nyt saanut laitettua ihan kiitettävästi rahaa (vaikka ei ole vielä synytynytkään), koska nykypäivänä kaikki maksaa ja haluan toki varmistaa lapseni turvallisuuden enkä ostaa mitään huonolaatuista. Emme ole mieheni kanssa mitään isopalkkaisia, joten en voi montaa vuotta vauvan kanssa kotona olla (vaikka kuinka haluaisin), siihen ei pelkkä mieheni palkka ja päivärahat yksinkertaisesti riitä. En halua joutua tinkimään lapseni turvallisuudesta ym. hankkiessani hänelle tavaroita ja tarvikkeita (huom. en ole liiemmälti materialisti, siitä ei tässä ole kyse!), vain koska ei ole varaa! Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa, toisten on tehtävä työtä saadakseen rahaa millä elää!
läpi.Haluat siis varmistaa lapselle hyvän tulevaisuuden? Eikö olisi parasta aloittaa siitä, että vauvalle syntyy hyvä ja turvallinen suhde äitiinsä. vauvan mielessä äiti on koko maailma, hänelle on aivan samantekevää minkäkokoinen asunto on. Sen ehtii vaihtaa myöhemmin. Ihan aidosti, kenenkään ei ole pakko mennä töihin lapsen ollessa pieni mutta jotkut haluavat mennä. Kehoitan sinua vielä laskemaan, kannattaako sinne töihin rynniä, (varsinkin jos palkka on pieni)
Annat lapsellesi aidon kultalusikan, jos maltat hoitaa häntä kotona.
että tämä on provo! onnistut tosi hyvin tavoittamaan näiden ura-äitien kieroutuneet ajatusmallit, hyvä!
Mitenkähän esim. 20-30 vuotta sitten syntyneet lapset ovatkaan selvinneet hengissä, silloin kun lapset piti viedä päiväkotiin heti äitiysloman loputtua. Ainakin heillä pitäisi olla elämää häiritseviä traumoja.
Juu, kyllähän periaatteessa asunnon ehtii vaihtaa myöhemminkin, mutta meillä oli tilanne ihan oikeasti se, ettei olisi mahduttu asumaan kolmisin (kaksistaan asuminenkin teki jo tiukkaa)!
Ja kyllä minun on ihan aidosti pakko mennä töihin melko pian äitiysloman loppumisen jälkeen, sillä vaikka palkkani ei ole mikään suuri, on se kuitenkin suurempi kuin äitiyspäiväraha (kannattavuus on laskettu moneen kertaan). Kyllä se asuntokin on maksettava ja olisi se mukava saada laittaa suuhunsa jotakin syötävää. Vauva kasvaa nopeasti, niin varmasti hän tarvitsee vaatetta päällensäkin (itselläni ei niin väliä, mutta olisihan sekin kiva jos ei p***e vilkkuisi housujen takamuksesta kulumisen takia). Eikä se lapsikaan montaa vuotta rintamaidolla elä. Ja kun ei vielä osaa sanoa, kuinka kova tuleva esikoiseni on sairastamaan, sairauskin verottaa rahapussia.
En sano, ettenkö haluaisi jäädä lapseni kanssa kotiin. Jäisin jos ihan oikeasti voisin. Mutta kun raha ei kasva puussa ja kaikki maksaa. Nyt jo täytyy tinkiä ylimääräisestä, jotta saa hankituksi kaiken sen mitä itse pitää tarpeellisena ja tärkeänä.
Valitettavasti näissä asioissa ei ole yhtä ainutta oikeaa ratkaisua. Jokainen joutuu päätöksensä miettimään ja kestämään sen kanssa. Mutta onneksi meillä Suomessa on loppuen lopuksi hyvä hoitojärjestelmä (ja vaihtoehtojakin löytyy), joka tukee vanhempien ohella lapsen kasvatusta.
Selvennänpä nyt yhden asian.
Se, että taloudellisesti pystyy olemaan kotona lapsen kanssa, on mielestäni eri asia kuin se, että taloudesta johtuen on pakko mennä töihin. Tarkoitan siis, että hyväksyn pienen lapsen hoitoon viemisen, jos se on pakko tehdä (edelleenkään raha kun ei kasva puussa). Mutta en katso kovinkaan hyvällä niitä äitejä, jotka vievät pienen lapsensa päivähoitoon vain koska haluavat mennä töihin, vaikka taloudellisesti pystyisivät lapsensa hoitamaan kotona pari-kolme ensimmäistä vuotta.
toisen ihmisen taloudellisen tilanteen tietää...??? ja jos äiti kaipaa muuitakin haasteita elämäänsä kuin vauvanhoidon niin mikä oikeus on muilla sitä arvostella...? muualla maailmassa viiään jo 6 vkon ikäisii hoitoon ymym... itse olen kyllä lapsen kotona hoitanut melkeen kolmevuotiaaksi...penniä venytellen...
olla monta vuotta kotona, mutta pari ensimmäistä vuotta suosittelen olelmaan. Ne ovat erittäin tärkeät pienelle!!!!!!!!!!!1
kyllä vauva on tärkein asia ja hän tarvitsee äitiään
viettävät päivän muiden hoidossa. ja edelleenkin, suomessa ei ole pakko mennä töihin äitiysloma- tai vahhempainrahakauden aikana. Raha on erittäin tiukalla, kyllä, mutta lainoista on mahdollista maksaa vain korot ja elämä järjestää vaatimattomaksi mutta tyydyttäväksi.Pienelläkin budjetilla voi tehdä hyvää, ravitsevaa ruokaa. Lapselle ei ole merkitystä minkämerkkiset vaatteet tai kuinka kallis auto vanhemmilla on. Vauva ei välitä, vaikka ei pääsisi kalliiseen vauvamuskariin. Elitasovaade lähtee vanhemmista ja tyydyttää heidän tarpeitaan.
Siis mitä? "kenenkään ei ole pakko mennä töihin."
Niin, siis jos tuolta pohjalta lähdetään liikenteeseen niin mikään muu ei ole PAKKO ku kuolema, ja sekin vaan kerran!!!
Mutta siis, joidenkin tosiaan on lähdettävä töihin kun lapsi on pieni, joten älä yleistä jos sinä itse olet siinä onnellisessa asemassa että voit olla kotona pidempään kuin ensimmäiset 10kk.
Olen aivan todella ällikällä lyöty kun täällä niin moni kehtaa väittää, että töihin meno on pakko.
Miten sitten on mahdollista, että minä, asuntolainainen, vailla vakinaista virkaa oleva kahden lapsen äiti, jonka mies on terveydenhuoltoalalla (=naurettava palkka) voin olla kotona. Ai niin, opinnotkin ovat kesken.
Ei meillä totisesti leveästi elellä mutta mitään ei puutukkaan.
Voisiko joku ystävällisesti kertoa mistä löytää faktaa aiheesta tai mistä käytännössä erottaa lapsen joka on ollut pari-kolme ensimmäistä vuotta kotona tai sitten hoidossa.
Itse olen kymmenkunta vuotta työskennellyt esiopetusryhmässä eikä kertaakaan ole tullut vastaan lasta, jonka käytös suuntaan tai toiseen olisi tulkittavissa sen kautta. Eikä varsinkaan kokonaisuutena ryhmä ole jaettavissa joidenkin piirteiden mukaan ensimmäisten vuosien hoidon perusteella.
Sen kylläkin erottaa, jos lapset tulevat suoraan kotoa eskariin... heille löytyy paljonkin yhteisiä piirteitä, piirteiden /- puolia suuntaan tai toiseen mitenkään kommentoimatta.
no jos ihan suoraan sanon, niin kyllä sulla huono omatunto saa ollakin.Päivähoidossa tuonikäiset jää ihan perushoidon varaan, kuten tiedät, henkilökuntaa on niukasti ja sijaisia ei useinkaan oteta. Varmasti lapsesi pärjää hoidossa, mutta paras paikka se ei missään nimessä hänelle ole.
Olen töissä päiväkodissa. Kyllä meillä ainakin on ollut tuon ikäisiä hoidossa ja ihan hyvin on sujunut. Eihän sille mitään voi, kun töihin on pakko mennä (raha kun ei kasva puussa). Päiväkodissa lapsi saavat aikuiselta vähemmän henkilökohtaista huomiota kuin kotona ollessaan, mutta enpä ole kuullut, että joku olisi tästä traumoja saanut. Pienet lapset tottuvat nopeasti uuteen vallitsevaan tilanteeseen ja ainakin meidän päiväkodissa (varsinkin pienillä) pyritään pitämään arki mahdollisimman samanlaisena, jotta pienet siihen tottuvat. Monesti vanhemmilla on paljon huonompi mieli kuin lapsella päivähoitoon menosta. Meillä on ollut niitä hoitolapsia, joiden äidit ovat soittaneen pari-kolmekin kertaa ensimmäisten päivien aikana ja kyselleet kuulumisia. Näinkin on lupa tehdä. Hyvin se teilläkin menee, vaikka alku saattaakin tuntua pahalta (todennäköisesti enemmän äidistä kuin lapsesta).
itse olen hoitanut kotona koska en halunnut viedä lastani hoitoon ihan pienenä
tiedän että päiväkodissa ja perhepäivähoidossa lapseni ei olisi koskaan saanut sitä hellyyttä mitä itse pystyn hänelle antamaan
minulle ei riittänyt se että lapseni saa ruokaa ja nukkuu päiväunet
joistakin asioista joutuu tinkimään mutta se on sen arvoista
Vie ihan rauhassa.Jeesustelijoita riittää siitä että koti on paras paikka lapselle.Niinhän se onkin mutta rahaakin tarvitaan.Ei tarhaan ketään kuole,kyllä siellä hoidetaan.Sitä paitsi taitaa olla niin että ne jotka jeesustelevat tällä asialla ovat synnynnäisiä kotiäitejä eli eivät tykkää käydä töissä tai ei ole työtä tai äijät elättää.Kommentoikaa ihan rauhassa,en lue vastauksia.
ei, kyllä päiväkoti on paras paikka lapselle ja jos ei päiväkotiin vielä voi laittaa niin ainakin joku täti kotona on parempi hoitaja kun äiti. Näinhän, ;)
olen samaa mieltä. Jokainen tunte parhaiten itsensä, lapsensa ja oman tilanteensa. Itse olen (se hui niin hirveän päiväkodin, traumoja aiheuttava, tumput suorana juoruava) hoitotäti ja omani voisin hyvillä mielin laittaa hoitoon;)
ei ole mitään jeesustelemista jos haluaa ite hoitaa oman lapsensa, esimerkiksi mä hoidin parivuotiaaksi ja sen jälkeen lähdin töihin
palsta onkin täynnänsä niitä, joiden mielestä lapsi tulisi hoitaa kotona noin parikymppiseksi;)
kirkkain silmin väitetään että pikkulapset TARVITSEVAT päiväkotia, pph, tai vähintään hoitajaa kotiin kun ovat 6kk täyttäneet!
Olen vienyt 11kk ikäisen lapseni päiväkotiin. Hyvin meni ja menee edelleen (tyttö nyt 4,5v). Toinen lapseni (poika) oli silloin 2v10kk ja hänellä oli vaikeaa jääminen alussa. Aina jäi itkemään jälkeeni ja vielä ikkunassa itki ja oli kuulemma ensimmäisinä päivinä itkenyt pitkin päivää jonkin verran.
Hyvin se menee varmaan teilläkin, itsestäsi tuntuu pahalta jättää lapsi vieraan hoitoon. Mutta minä soitin päivän aikana hoitopaikkaan, jos minua jäi askarruttamaan se miten lapset siellä pärjäävät.
hoitanut monta lasta jopa 9 kuisesta kouluikään.
Minusta ei ole hyvä viedä niin pieni lapsi päiväkotiin. Parempi on kyllä perhepäivähoito. Hoidin yhden lastenlääkärin tyttöä ja hän oli sitä mieltä että alle kolmivuotiailla ei olisi asiaa päiväkotiin ollenkaan.Sieltä saa niin paljon tulehdustautejakin.
Tunnen myös lastentarhaoppetajan joka sanoi että ihanaa kun hoidan näitä pieniä, että tulisin katsomaan päiväkotiin minkälaista siellä on. Hän sanoi ettei millään ehdi lohdutella ja pitää sylissä kaikkia itkeviä pieniä siellä.
mä en veisi lastani 11kk ikäisenä hoitoon
haluan nähdä lapseni kehityksen ja tietää mitä lapseni on syönyt
minulle ei riittäisi ainoastaan hoitajien puheet
saa perhepäivähoidostakin, päiväkodeissa ei onneksi ole kotieläimiä.
Jos mä veisin lapseni perhepäivähoitoon, niin haluaisin kyllä tuntea ennestään tän hoitajan.
ei ole niin suuria lapsiryhmiä. Minulla lapset on pysynyt hyvin terveinä. Parhaillaan minulla on pari astmaa potevia poikia jolla olisi kovin vaikeata olla päiväkodissa.Eihän sellaiseen perhepäivähoitoon tarvitse viedä missä on eläimiä.Sille asialle että haluaisit tuntea hoitajan ennestään en voi sanoa mitään.Jos et luota niin ei ole kiva hoitajallekaan. Silloin on kai parempi hoitaa lapsensa itse.
Meidän pikkuinen oli muutaman pvän vajaa 9kk (!!!) kun oli hoitoon vietävä. Ja TOSI hyvin on mennyt. Vuorotöiden takia oli vaihtoehtona meillä vain ryhmäpäiväkoti, kodinomainen ja pieni ryhmä. Ja on ollut hyvä, näin olettaisin. Tosin noin pienihän ei itse osaa kertoa..
TOTTAKAI lapsen paras paikka on olla kotona, äidin TAI ISÄN kanssa, mutta jos töihin on lähdettävä niin myös hyviä kokemuksia siis löytyy. :)
Älä huoli, kunhan teilläkin käyntiin lähtee niin hyvin se sujuu, toivottavasti. Muistan kun itse nyt vuoden alussa oli töihinlähtö edesä, tuntui ihan kamalalta. Ajatus jo itsessään oli niin pelottava! Mutta kuten laitoin, hyvin on mennyt. Eli ihan turhaan huolehdin, vaikka edelleenkin päivittäin ajattelee että kumpa olisi niin onnellisessa asemassa että voisi kotosalla olla......
Aloittavaa viestiä sivuten...
Lasten päiväkotihoidon hyödyista ja haitoista on keskusteltu ja väitelty näillä palstoilla vuosia. Jostain syystä suomi24-haku ei löydä kaikkia keskusteluja, mutta vuodelta 2005 ja ainakin 2004 pitäisi löytyä useita ketjuja, joissa on myös viittauksia ja linkkejä alan tutkimuksiin.
Lasten päiväkotihoito lyhyesti:
Päiväkotihoidon "haitallisuus" (ja samoin hyöty) on yksilöllistä. Ei voida osoittaa, että tavallinen (=hyvä) päiväkotihoito on oletuksena haitallista kaikille lapselle.
Henkisesti vahvalle ja taitavalle lapselle päiväkotihoito ei ole ongelma missään ikävaiheessa. Voidaan jopa osoittaa, että ns. fiksusta kodista tulevat lapset pärjäävät tarhassa hyvin ja hyötyvät siitä erityisen paljon. Em. kotona ja tarhassa kaikin tavoin kannustetut lapset pärjäävät taitotesteissä ikätovereitaan paremmin.
Voidaan todeta, että lapsen kehityksen kannalta on haitallista vain erittäin huono kotihoito yhdistettynä erittäin huonoon päiväkotihoitoon.
Ja kun Suomessa päiväkotihoito on aika hyvää, päiväkotihoidossa voidaan jopa "korjata" huonon kotihoidon "vaurioita".
Meillä lapset ovat menneet tarhaan hieman yli 1-vuotiaina. Ensimmäisten viikkojen aamut ovat menneet itkeskellen, mutta viimeistään kolmantena viikkona lapset ovat jäänet hoitoon hymyillen.
Vääräleuat tietenkin veistelevät edellisestä lauseestani, että lasten suhteet omiin vanhempiin on saatu murrettua ja lapsi ei tiedä enää kuka on äiti tai isä jne...
Meillä tarhan vanhempainillat vietetään usein kynttilänvalossa, ja tarhan tädit silloin tällöin kertovat itkuaan pidätellen, miten he arvostavat vanhempia, kun antavat kalleimman aarteensa heidän hoidettavakseen. Totta kai herkät kynttilähetket vaihtuvat arjeksi kiljuvan lapsilauman kanssa.
Mutta kun kaikki osapuolet (hoitajat, vanhemmat, lapset) kunnioittavat toisiaan, syntyy lämmin yhteisö, joka yhdessä huolehtii lapsen hyvinvoinnista. On mahtavaa, kun vanhemmat pitävät hoitajista, lapset pitävät hoitajista ja hoitajat pitävät vanhemmista sekä lapsista.
Päiväkodin ei pidä olla vain "jokin tila" tai "laitos", jonne lapsi aamulla jätetään ja iltapäivällä haetaan pois. Hyvä päiväkoti tuntuu pesäkololta, turvalliselta paikalta, jossa lapsi viihtyy.
on ollut teillä.
Jos kaikilla olisi yhtä ruusuista, niin ei täälä tarvis väitellä.
Meillä ei sujunut näin, meidän lapsen päiväkodissa oli muutama todella tympeä hoitaja.
Nämä tällaiset hoitajat eivät siedä lapsia eivätkä vanhempia, ilmeisesti heillä on omia perheongelmia joita he purkavat töissä.
ihan todella olisi tuollainen paikka kun kuvaat. Mutta, närää on herättänyt useinmiten se, että hyvin pieniä lapsia viedään päivähoitoon. Pienelle lapselle muutama kuukausi voi merkitä suurta kehityshyppäystä.11kk lapsi on aivan liian pieni hoitoon, 1,3 kk pärjää ehkä paremmin(vaikka toisaalta ensimmäiset tahtovaiheet ovatkin sitten jo ovella)parasta kuitenkin olisi jos lapsi saisi rauhassa kasvaa ensimmäiset vuodet (2-3) ja paras paikka on usein koti, tietysti poikkeuksiakin on.
Viittaatko ruotsalaistutkimukseen kirjoituksessasi? Aika monet varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntijat ovat teilanneet sen kovin sanoin.
minun mielestäni ei olisi mitään syytä huonoon omatuntoon. jos kerran on kiiireitä tai tärkeitä asioita... mutta muusta syystä pikku siskoani ei viety tarhaa 11kk ikäisenä! siis ei huvin vuoksi että' aikaa saisi poltettua. jos on todellinen tarve viedä lapsi noin nuorena tarhaan, niin voit
sinä muuten viettää lapsen kanssa aikaa..
siitä vain