Toivottavasti täältä

kaksi sakemanninarttua ja useampia dobbereita.

Sakemanneihin petyin nuoruudessani lähinnä niiden heikon itsetunnon ja luonteen, kuten myös tassujen heikkouden takia. Sakemanninartuilla oli haluttomuutta liikkumiseen, ja pelkoja. Tassut kuluivat pyörälenkillä kipeiksi viiden kilometrin matkalla. Takapihalla pelkäsivät olemattomia pimeämörköjä. Jos taas eivät pelkää olemattomia mörköjä, niin sitten ovat liian kovia tavalliseen perheeseen. Van onhan se ihanan näköinen koira, lähes ideaali sutta elikkäs kantalajia ajatellen..

Dobberit ovat oikeasti olleet parempia: tassut toimivat, liikuntahalua on, intoa tehdä. Sakemannit kuuntelevat paremmin, vaan dobberit toimivat paremmin, jos ja KUN saa ne kuuntelemaan...

Vaan nämä roduthan sitten ovat kovin erilaisia säänkestävyydeltään. Jos pitää viettää tuntitolkulla paikallaan pakkasessa, sateessa, näistä kahdesta valittuna on sakemanni ehdoton ykkönen.

Vaan jos pakkasella tarvitsee vain käväistä lenkki pihalla ottamassa rosmo kiinni, tai löytämässä naapurin kadonnut lompakko, hinata eukkoa viisi kilometriä ja sitten taas lämpimään, niin parempi palveluskoirarotu on kyllä dobberi, anteeksi vain kaikille sakemanni-ihmisille ja heidän koirilleen.

Vaan kun dobberilla on tuota sietokykyä ja kestävyyttä, pinnaa ja hermoja todellakin enemmän kuin noilla pehmoisilla -tai sitten liian kovilla- sakuilla. Luupää dobberi. Ei hevillä hetkahda. Dobberi on kuin terveesti terve ihminen: elämän normaalit pikku koettelemukset eivät luupäätä ihmistä -taikka koiraa- hetkauta: elämä kun on. Sellaista kuin on.

Hyviksi havaittuja ovat molemmat siis. Itse asiassa kaksi parasta!

Mitenkäs olet osannutkin valita kahdeksi vaihtoehdoksesi juuri nämä kaksi parasta vaan niin kovin erilaista käyttökoirarotua???

Sinun täytyy olla oikeasti ihan oikea koiraihminen. Ainakin sinusta tulee sellainen, takuuvarmasti!

Onnea hyvälle valinnalle, olipa valintasi sitten dobberi tai saku!

Harkitset ainoastaan, mitä haluat harrastaa...

Sen jälkeen valinta on helppoa.

Dobberi on mielestäni vaativampi, se vaatii aikaa ja vaivaa, mutta kaikki on kiinni siitä mitä on valmis itse antamaan. Dobberi tulee olemaan iso osa elämää ja sen myötä arki muuttaa olemustaan ja koira haukkaa siitä ison palan. Sakun kanssa pääsee ehkä vähän helpommalla, joten sinänsä se on "turvallisempi" vaihtoehto, ettei pääse aikapula yllättämään. Molemmat kuitenkin tarvitsevat toimintaa ja todellakin säällä kuin säällä ja jokapäivä. Kummassakin rodussa on sekä hyviä, että vähän huonompiakin yksilöitä, joten kasvattajan ja pennun valintaan kannattaa perehtyä.
lisäksi kannattaa miettiä mihin tarkoitukseen koiraa on hankkimassa, näille roduille suotavaa olisi, jos jokin harrastustoiminta olisi mielessä.
Mieti myös oletko aivan varma että juuri nämä rodut ovat sopivia kriteereihisi ja että omat resurssisi varmasti riittävät kymmeneksi vuodeksi niiden tarpeista huolehetimiseen.
jos nämä asiat on mietitty tarkkaan ja rehellisesti, niin ei muuta kuin onnea valintaan.
kehottaisin tutustumaan useampaan rodun edustajaan luonnossa, jolloin saat ehkä todellisemman kuvan roduista, mitä rotumääritelmän ym. perusteella ja samalla voit haastatella omistajia heidän näkemyksistään ja kokemuksistaan.

rodut, spk-narttu ja dobberiuros. Dobberi selkeesti itsepäisempi, spk haluaa enemmän miellyttää. Molemmat on hienoja rotuja :) Dobberi vaatii enemmän juoksuttamista (ainakin meidän poika). Lisäksi harrastetaan tottista, esine-etsintää, jälkeä yms..