Olen kuumeillut jo pidemmän aikaa, (varmaan pian 2 vuotta)ja odotellut että mies kypsyisi ajatukselle. Neljä päivää sitten se yllättikin ja sanoi olevansa valmis. Nyt kuitenkin joka päivä on eri ääni kellossa ja olen aika tuskastunut kun ensin luvataan ja seuraavassa hetkessä perutaan. Olemme molemmat opiskelijoita, joten ymmärrän mieheni tuskastumisen siitä kuinka pärjäisimme jne jne., mutta onhan se pettymys suuri ilon jälkeen. Koko viikonloppu meni itkiessä joko ilosta tai surusta ja tuntuu, että pää on jo sekaisin:(.
Mitäs mieltä olette?
Tuskastunut
1413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mites te, jotka olette olleet opiskelijoita lapsen hankkiessa (mies mukaan lukien siis), kuinka olette taloudellisesti pärjänneet? Mietin tässä vain, että vaikka toki haluan lapselleni pystyä antamaan kaiken mahdollisen, niin onko se sitten opiskelijana niin mahdotonta? Olisi kai varmempaa odottaa opiskelujen loppuun, mutta en halua odottaa vielä neljää vuotta. Ja eihän se ole kirkossa kuulutettua, että aivan heti tärppäisikään...