Moi!
nyt olisi vihjeistä ja muista vastaavista kokemuksista apua...
Koiramme on mitä suloisin ja kiltein pikku terrieri. Meille voi lampsia kuka vaan ja hauvamme vaan heiluttaa häntäänsä. Lenkillä ilme muuttuu hetkessä. Tämä itse kiltteys haastaa riitaa jokaisen karvaturrin kanssa ja räyhää jo pitkän matkan päästä... Pari kertaa on ottanut nokkiinsa kun isompi koira kyllästynyt moiseen isotteluun ja antanut pienet ravistelut. Olen etsinyt syitä mahdollisista peloista, mutta pitemmän tarkastelun jälkeen tullut siihen tulokseen, että kyllä tämä meidän turri ne ärinät ja murinat aina aloittaa. Olen yrittänyt komentaa - ei auta! Olen yrittänyt antaa positiivisia kokemuksia, että eivät isot koirat pahoja ole - ei auta! Nyt vuorossa totaalinen tutustumiskielto muihin koiriin,ohi vaan...räyhääminen jatkuu silti! Jos teillä muilla omistajilla on ideoita tai samoja kokemuksia...Kirjoittakaa ihmeessä!!!
nyt olisi vihjeistä ja muista vastaavista kokemuksista apua...
Koiramme on mitä suloisin ja kiltein pikku terrieri. Meille voi lampsia kuka vaan ja hauvamme vaan heiluttaa häntäänsä. Lenkillä ilme muuttuu hetkessä. Tämä itse kiltteys haastaa riitaa jokaisen karvaturrin kanssa ja räyhää jo pitkän matkan päästä... Pari kertaa on ottanut nokkiinsa kun isompi koira kyllästynyt moiseen isotteluun ja antanut pienet ravistelut. Olen etsinyt syitä mahdollisista peloista, mutta pitemmän tarkastelun jälkeen tullut siihen tulokseen, että kyllä tämä meidän turri ne ärinät ja murinat aina aloittaa. Olen yrittänyt komentaa - ei auta! Olen yrittänyt antaa positiivisia kokemuksia, että eivät isot koirat pahoja ole - ei auta! Nyt vuorossa totaalinen tutustumiskielto muihin koiriin,ohi vaan...räyhääminen jatkuu silti! Jos teillä muilla omistajilla on ideoita tai samoja kokemuksia...Kirjoittakaa ihmeessä!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla oli/on sama tilanne kääpiösnautserini kanssa, varsinkin kun mukana on suursnautserinikin. Silloin jostain syystä on pakko alkaa isottelemaan kaikille vastaantulijoille, mitä isompi koira sen parempi. Jos kuljen yksin tuon pienemmän kanssa niin ongelma on huomattavasti pienempi. Silloin uhitellaan lähinnä omankokoisille. Erittäin epämiellyttävää erityisesti silloin kun juoksen molempien koirien kanssa ja joku tulee koiransa kanssa vastaan.
Koitan opettaa tuota tapaa pois lähinnä kiinnittällä huomion itseeni koiran tullessa vastaan ja sitten palkitsemalla jos ohi mentiin nätisti / hieman napsauttamalla nokkaan jos aletaan mesoa. Ongelmana on vain tilanne jolloin molemmat koirat ovat mukana --> hankala saada molempien huomio, erityisesti pienemmän, itseensä.
Ainakaan itse en ole tähän oikein keksinyt muuta konstia kuin tuon huomi/palkkio/penalty-menetelmän.
Jos jollakin on kuningasajatus niin kuulisin myös siitä mielelläni.
Tokossa opetettiin just sitä, että saa koiran huomion kiinnittyvän itseensä toisten koirien kulkiessa ohi. Parhaaksi keinoksi tehosi pienet juuston palat joita koirani rakastaa, vaikkei ne sille niin terveellisiä olisivatkaan.
Toisen koiran tullessa vastaan, koira kävelemään sivulle ja koiran huomio saadaan sillä makupalalla. Ensin harjoitellaan ilman häiriötekijöitä ja sitten pikku hiljaa myös toisten koirien läsnäollessa.
Toimi ainakin meillä, eikä koiraa enää kiinnosta muut vastaantulijat, muuta kuin positiivisessä mielessä.
Nimittäin siinä, että kiinnität koiran huomion itseesi. Mieti, mikä on koirasi mielestä aivan ylimaallisen ihanaa, olkoon se sitten pallo tai makupala tai mikä hyvänsä, ja nappaa koirasi huomio itsellesi sillä. Edellinen koirani tuli minulle vuoden ikäisenä, ja oli hanakka syöksyilemään muitten koirien päälle. Aikaa myöten sain kyllä sen ikävän ominaisuuden karsittua pois koissun ahneuden vuoksi. Ei se muihin koiriin vilkaissutkaan, kun vaakalaudalla oli herkullinen juustopala :) Ja kärsivällisyyttä & pitkäjänteisyyttä tuo kyllä vaatii, mutta on se sitten palkitsevaa, kun joskus yllättäen huomaa, että hetkinen, vuhhihan ei vilkaissutkaan vastaantulijaa vaikka en muistanutkaan sen huomiota varastella ;)
Piti vielä sanomani, että onneksi olet kuitenkin jo karsimassa sitä räyhäämistä, kun valitettavan paljon tulee kävelyteillä vastaan pikkuisia reuhareita, joita ei edes komenneta tai mitenkään yritetä hillitä sitä riekkumista ja räyhäämistä. Joten kiitos siitä, että olet tekemässä tilanteelle jotain :)
Olen käyttänyt juuri kuvailemaasi menetelmää hyvällä menestyksellä suursnautseriini ennen tuon pienemmän tuloa. Ongelmana on vain kuten mainitsin, huomion saaminen kun molemmat on mukana. En voi täysin alkaa keskittyä vain pienempään koska Hugokin on mukana. Lyhyesti sanottuna kun mukana on 50-kiloinen ja perusitsepäinen suursnautseri (jolla on iso ego), ei voi täysin keskittyä pieneen koska joissain tapauksissa Hugokin voi alkaa sitten hieman kommentoimaan vastaantulijalle.
Ongelma on kyllä tiedostettu ja sille koitetaan jotain tehdä. Kiitoksia kommenteista.
No lähinnä se keino taitaakin sopia ihan vain yhden koiran kanssa kuljettaessa. Kokemuksesta tiedän, että kaksi koiraa ja yksi taluttaja on joskus aika haasteellinen yhtälö. Varsinkin, kun koirista toinen on vilkas pentuyksilö, joka kulkee into piukkana edellä ja toinen jumpittava hitailija, joka laahaa perässä. Ja ne hihnat! Jotenkin aina solmussa ja väärällä puolella :D Kyllä se on valitettavasti niin kuin sanotaan, eli kahdesta koirasta on vähintään kaksinkertainen työ. Mutta vastaavasti vähintään kolminkertainen ilo :) Ehkä itsekin joskus rohkaistun ottamaan toisen koiran muutenkin kuin hoitoon..
Ja kuten sanoinkin, on mukava huomata, että joku edes yrittää tehdä ongelmalle jotain. Mielestäni se osoittaa sitä, että kyseinen henkilö välittää muistakin kaduilla liikkujista. Eihän se minunkaan koirani mikään unelmayksilö ole, aina se jotain päätöntä keksii minun hampaideni menoksi (yleensä kannattaa kotva kirskutella ja laskea kylmän rauhallisesti kymmeneen, sitten vasta reagoida - Siperia opettaa). Tsemppiä kuitenkin snagujen kanssa, ja rapsutukset partaveikoille :)