1. Oletteko suunnitellusti hankkineet lapsen
kesken opiskelujen?
2. Kuinka pitkällä opintonne ovat olleet?
3. Onko miehenne opiskellut?
4. Oletteko tehnyt lisätöitä opiskelun ohessa?
5. Oletteko tullut taloudellisesti toimeen vai
onko jotakin tärkeää pitänyt jättää
hankkimatta?
6. Oletteko "katuneet" lapsen hankintaa myöhemmin
taloutenne tai opiskelujenne takia?
Siinä nyt joitakin pohtimiani kysymyksiä. Tilanne siis se, että olen opiskelija, samoin kuin mieheni. Ikää 22v. ja päällä kova vauvakuume. Tiedän, että ikäni puolesta voisin odottaa opiskelun jälkeiseen aikaan, mutta en tahtoisi odottaa vielä neljää vuotta. Ainoa seikka, joka kuitenkin mietityttää on tuo taloudellinen selviäminen ja etenkin äippäloman aikana, kun raha on kuitenkin se minimi n.15€. Olisi tosi kiva, jos viitsisitte uhrata aikaanne ja kertoa omia kokemuksia aiheesta. Oma pää ainakin alkaa jo haljeta tästä pähkäilystä ja pohdinnasta :S.
kesken opiskelujen?
2. Kuinka pitkällä opintonne ovat olleet?
3. Onko miehenne opiskellut?
4. Oletteko tehnyt lisätöitä opiskelun ohessa?
5. Oletteko tullut taloudellisesti toimeen vai
onko jotakin tärkeää pitänyt jättää
hankkimatta?
6. Oletteko "katuneet" lapsen hankintaa myöhemmin
taloutenne tai opiskelujenne takia?
Siinä nyt joitakin pohtimiani kysymyksiä. Tilanne siis se, että olen opiskelija, samoin kuin mieheni. Ikää 22v. ja päällä kova vauvakuume. Tiedän, että ikäni puolesta voisin odottaa opiskelun jälkeiseen aikaan, mutta en tahtoisi odottaa vielä neljää vuotta. Ainoa seikka, joka kuitenkin mietityttää on tuo taloudellinen selviäminen ja etenkin äippäloman aikana, kun raha on kuitenkin se minimi n.15€. Olisi tosi kiva, jos viitsisitte uhrata aikaanne ja kertoa omia kokemuksia aiheesta. Oma pää ainakin alkaa jo haljeta tästä pähkäilystä ja pohdinnasta :S.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja ajattelin heittää muutaman kokemuksen:
1. kyllä, hankimme suunnitellusti lapsia kesken opintojen. Halusimme lapset nuorina, ja kun itselleni iski kriisi omien opintojeni mielekkyydestä totesimme ajan olevan erinomaisen lapsille. Halusimme myös lapsillemme kotihoidon, joten työskentelin kotiäitinä ja tein opintoja pikkuhiljaa. Näin sain itsekin muutaman vuoden aikaa miettiä mitä haluan, ja päädyinkin suunnan tarkistukseen pääopintojen suhteen.
2. Opintoni olivat cumutaso suoritettuna kun saimme lapset. Tosin halusin vaihtaa pääaineen joten opiskelin toisen cumun täydeksi ja otin kandipaperit ulos perheellisenä naisena.
3. Mies oli valmis ja kävi töissä kun aloimme lapsellisiksi.
4. Mies on työskennellyt koko ajan, itse olen tehnyt jotain pieniä hommia harvakseltaan. Aika ei tahdo riittää muuhun kun on perhe, loppuopinnot ja uraaluova mies. Kuitenkin oma valmistuminen on niin tärkeää ettei haluakaan satsata "liikaa" työelämään juuri nyt, vaikka se rahaa tietäiskin.
5. Olemme tulleet toimeen, tosin tiukkaa on ollut. Suomen verotus ei tod. suosi lapsiperheitä, vallankaan jos toinen on kotona työskentelevä. Paljon on varmaankin pitänyt jättää hankkimattakin, laajakuvatelkkarit ja uusimmat plasmapläjäykset jne. Eli ei o ollut rahaa laittaa kaikenlaisiin teknisiin ihmeisiin ym. Mutta kaikki tarpeellinen on saatu hankittua.
6. Emme ole. Koska valitsimme sen itse, on toisaalta typerääkin katua. Tottakai jos kesken opintojen hankkii lapsia, joutuu tinkimään asioista, joihin olisi muuten mahdollisuus. Mutta jos asian on pohtinut ja ymmärtää elämän olevan valintoja, joista kaikki vaikuttaa kaikkeen.. Kovaa työtä se välillä todella vaatii ja usein valvottuja öitäkin, mutta hlökohtaisesti olen sitä mieltä että kaikki on kannattanut. I am happy. :)
1. Kyllä vain, lapsia on nyt kaksi ja gradu vielä itseltäni uupuu, mieheltä opintoja pari vuotta.
2. Kun esikoinen syntyi, olin opiskellut 4 vuotta yliopistolla ja suurin piirtein kaksi puuttui. Miehellä vähän enempi kesken. Nyt ollaan vuoroteltu kotiäitiyden ja -isyyden kanssa ja opinnot siis kesken edelleen. Lapset nyt 2 ja 4 v.
3. Vastasinkin jo...
4. Hyvin vähän. Kesätöitä mies tietty on tehnyt ja talvisaikaan paria päivää kuussa. Itselläni on pienen pieni yritys, jonka töitä teen lasten ohessa hyvin osa-aikaisesti.
5. Ollaan tultu tosi hyvin toimeen! Sitä kun on tottunut opiskelijan budjettiin, niin ei se lapsiperheen budjetti sen pahempi ole. Sitä paitsi ei vauvat ja leikki-ikäiset niin kauheasti kuluta: syövät peruskotiruokaa, vaatteita saa alesta ja kirppariltakin, harrastuksina ilmaiset koko perheen pelit ja ulkoilut, srk:n perhekerhot ja kirjastot...Ja kaiken lisäksi opiskelijalla on varaa jäädä kotiinkin hoitamaan lapsia äitiysloman jälkeen, kun kotihoidontukeen saa hoitolisääkin eikä mitkään talo yms lainat vielä paina.
6. En todella ole katunut. Opiskella ehtii kyllä ja juuri se, että on tottunutkin pieniin tuloihin on minusta hyvä. Paljon isompia ongelmia siitä tulee, jos on isot tulot ja isot velat ja sitten yrittää kituuttaa yhtäkkiä pienillä tuilla.
Eli itse ainakin suosittelen! ;)