Jos on harjoittelussa ala-asteella ja huomaa että opettaja jonka parina tekee töitä, osoittaa loppuunpalamisen oireita, pitäisikö asia ottaa puheeksi? Oireet ovat sellaisia että lapset saavat kärsiä ennemmin tai myöhemmin. Opettaja itse ei myönnä mitään, mutta valittaa usein miten paljon hänellä on töitä, unohtelee asioita, hermostuu ja suuttuu pienistä asioista ym... Pitäisikö asiasta vihjata jollekin esimiehelle? Tuskin kukaan muu aikuinen tietää mitä luokassa tapahtuu.
jos opettaja
loppuunpalanut?
162067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
... vihjata asiasta jollekin esimiehelle, joka itse ei myönnä mitään, mutta valittaa usein miten paljon hänellä on töitä, unohtelee asioita, hermostuu ja suuttuu pienistä asioista ym...
Koulussa nyt vaan sattuu olemaan välillä jopa työlästä ja rasittavaa, eikä sille mitään mahda, ettei eläkkeelle kuitenkaan edes kaikkia ala-asteen opettajia voi ennen aikojaan päästää.
Millä tavalla oppilaat mielestäsi tulevat tästä automaattisesti ennemmin tai myöhemmin kärsimään? Usein myöhemmällä iällä oppilaiden kanssa keskusteltuaan saa kyllä kuulla monenlaista muutakin "totuutta" - etenkin ylempien asteiden opettajista.
Sitä on hankalaa selittää, mutta on aika outoa että yhden opettajan luokassa on niin paljon "ongelma" oppilaita. Vaikka kyseessä ei ole mikään erityisluokka. Tuntuu siltä että opettajan syyttäminen on jonkinlainen tabu... onko opettajalla rajaton valta? Ainakaan omaa lastani en haluaisi laittaa kyseisen opettajan luokalle. Aika hankalaa vanhemmankin tietää, koska ensimmäinen kuva tästä henkilöstä oli hyvin positiivinen.
näkökulmaa. Kolmekymmentä erilaista erilaisista lähtökohdista ja arvostuksista, perhetaustausta ja kotitilanteesta tulevaa henkilöä saapuu luokkaan vatsa oppimisen nälästä kiljuen. Sitten tulee niitä pettymyksiä, kun ei opikaan kaikkea niin hyvin kuin rakkaat vanhemmat olettavat ja tulee niitä suuriakin pettymyksiä ja huonompia numeroita. Opettaja taiteilee tämän kaiken keskellä koettaen vastata
erilaisiin odotuksiin ja paineisiin parhaan kykynsä mukaan, näin uskon suomalaisen hyväsydämisen opettajan aina toimivan. Kasvattaakin täytyisi jossain vaiheessa, mutta se kärsii nykysiin väksinkin, koska täytyy niin paljon tietoa kaataa oppilaiden päihin. Kyllähän suomalaiset ovat hyvin koulutettuja ja vanhemmat ovat varmasti lapsensa parhaita kasvattajia ja neuvojia, mutta jos näin on, niin kaikki eivät saa samanlaisia lähtökohtia elämäänsä.
jos on selkeät merkit näkyvissä loppuunpalamisesta ja tätä on kestänyt kauan, ni muiden työntekijöiden on velvollisuus viedä asia eteenpäin, jos tarpeellisekseen katsoo...niin vaikka kyseessä olisi opettaja!
Tapauksia on ollut ja tulee olemaan...kannattaa tehdä asialle jotain ajoissa, kun odottaa että jotain tapahtuu. Voihan olla, ettei ope huomaa sairauttaan, niin lopussa on. Tarkoitushan on myös auttaa opettajaa.
Sikäli minä olen väärä henkilö puhumaan ala-asteen opettajien vaikeuksista, että yläasteella nämä hankalat opetusryhmät vain harvoin jäävät yhden opettajan havainnoimiksi ongelmiksi. Tietysti meiltäkin löytyy epätervettä itsensä korostamista siinä muodossa, että yritetään joku saada näyttämään epäonnistujalta vaikkapa pelkän kateuden vuoksi. Hyvin tavallista on syyttää luokanvalvojaa kaikista ongelmista.
Olen kuitenkin joskus käynyt ala-asteellakin aineenopettajana toteamassa, että kyllä se aivan mahdollista on, että jollekin kokeneelle - vieläpä arvostetulle miesopettajalle - ns. natsaa tällainen hankala ryhmä vielä juuri eläkkeellepääsyn alla. Varmasti heillä on kokemusta ja näkemystä sekä vertailukohdetta, joten itse olen ollut vain tyytyväinen, jos olen saanut tätä kautta tukea omallekin työlleni ja jaksamiselleni. Tämä ongelman myöntäminen ei ole tarkoittanut, että oppilaat olisi jätetty heitteille.
Oletpa sitten opetusharjoittelijana tai KKA:na, niin olet todella heikoilla, jos millään tasolla lähdet ottamaan yhteen virassa olevan opettajan kanssa. Vaikka rehtori asettuisi puolellesi (eikä hän asetu), asialle ei ole paljonkaan tehtävissä. Jos opettaja ei itse koe tilannetta ongelmalliseksi, niin ongelmaa ei ole, ja sillä siisti.
Voit tietysti parhaasi mukaan yrittää pehmentää sitä kielteistä vaikutusta, mikä loppuunpalaneella opettajalla voi oppilaisiinsa olla.
vanhempana olen todella tuohtunut tuollaisella asenteella liikkeellä olevista puolestapuhujista. Jos ope palaa loppuun, ni annetaanko hänen vaan olla ja jatkaa noin vain puuttumatta siihen...?
Lääkäri palaa loppuun ja hoitaa sinua huonosti...jatkatko käyntiä hänen luonaan...epäilen! Taas nähdään opettajien asenne, huh!
Ennemmin kuin opettajien asennetta, tämä palsta kuvaa kyllä muiden suhtautumista opettajiin. Edellinen kirjoittaja tuskin on itse opettaja, vaan koulunkäyntiavustaja. Mutta sinä nähdään taas teidän vanhempien asenne, heti opettajia syyttämässä, huh!
Ja mitä siihen loppuunpalamiseen tulee, niin tottakai siihen tulee puuttua. Keinojen vain täytyy olla oikeanlaisia. Se, että kulkee ympäri kylää puhumassa loppuunpalaneesta opettajasta ja hänen ongelmaoppilaistaan, ei ole oikea keino auttaa, vaan se menee panettelun puolelle. Oikea keino sen sijaan voisi olla ottaa yhteyttä vaikka koulukuraattoriin tai opettajien työnohjaajaan ja kysyä heiltä neuvoa kaikessa hiljaisuudessa ja luottamuksellisesti. Siis tietenkin sen jälkeen, kun on ensin keskustellut asiasta avoimesti kyseisen henkilön kanssa. Asiasta voi myös koittaa varovaisesti keskustella ko. opettajan lähimmän työtoverin kanssa.
tapauksen, jossa kukaan ei uskaltanut puuttua opettajan loppuunpalamiseen ja tuskin olisi uskoneetkaan muut, jos olisi joku menny esim. rehtorille kertomaan. Mitens kävi...opettaja jätti pieniä erkkalapsia yksin luokkaan ja läksi itse esim. ulos...mitä lie pakkotoimintoja ollut. Onneksi JÄRKEVIÄ aikuisia löytyi tässä vaiheessa ja he puhuivat reksille. Opettaja sai asianmukaisen hoidon.
Loppuunpalaminen EI OLE leikin asia ja siihen voi sairastua kuka vain. Parantuminen saattaa kestää jopa VUOSIA. Ihminen muuttuu niin, ettei lähipiirikään tunnistaisi sairastavaa ihmistä entisekseen. Ihmiset osaavat vetää myös roolia sairastaen samalla esim. depistä! Auttakaa kun voitte, älkääkä ruvetko inisemään kuka syyttää ketä ja miten.
Mieti mikä on tavoitteesi kun kerrot asiasta. Onko realistista odottaa, että tavoitteesi toteutuu ja palvelee oppilaita ja kyseistä opettajaa asianmukaisesti?
Miksiköhän opettajan työtoverit eivät ole puuttuneet asiaan? Vai ovatko, mutta et vain tiedä sitä?
Se on tietysti totta, että luokassa ei ole muita aikuisia näkemässä loppuunpalamisen oireita, mutta loppuunpalaminen totisesti näkyy muuallakin kuin luokkahuoneessa. Se näkyy kaikilla elämän osa-alueilla.
Tulet myös huomaamaan, että tietynlainen stressi ja loppuunpalamisen vaara on opettajien ammattitauti. Se ei mikään ihme ole, että yhdelle opettajalle osuu useita ongelmaoppilaita. Ihmeellistä on se, jos jollekin opettajalle ei osu yhtään. Harjoittelijat eivät tiedä oppilaiden todellista tilannetta, tai ainakaan vaitiolovelvollisuuden vuoksi eivät saisi tietää. Siksi ihmettelytkin pitäisi perustaa todelliselle pohjalle. Muista, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Jos kuitenkin olet oikeasti huolissasi, niin puhupa kyseiselle opettajalle. Hän on saattanut jopa puhuakin asiasta jollekin, mutta se ei ole tuottanut tulosta.
Mitä konkreettista itse tekisit kyseisessä tilanteessa? Äläkä ehdota töistä pois jäämistä, sillä se ei ole mahdollisuus.
Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla ? Sitäkö, että onko harjoittelija saanut luettavakseen oppilaan hojks:n ?.
Tuskinpa kirjoittaja tarkoitti pelkkää HOJKS:a, vaikka sekin luottamuksellinen paperi onkin. HOJKS on kuitenkin nimensäkin mukaisesti vain asiapaperi, jossa määritellään lähinnä erityisoppilaan tukitoimet ja opetuksen järjestely.
mukaan on salassapitovelvollinen siinä missä virassa oleva opettajakin. Opetusharjoittelijalle saa siis kertoa kaiken mitä tietää, mutta opetusharjoittelijalla on yhtäläinen salassapitovelvollisuus (artikla 40) kuin opettajallakin.
Opeturharjoittelijalla tarkoitetaan ainakin yliopiston opettajaksi opiskelijoita, työmarkkinatuki-ihmisistä en tiedä.
Tuosta loppuun palamisesta. Itse OKL-opiskelijana en lähtisi tenttaamaan työssä jaksamisesta siihen sävyyn että "nyt oot loman tarpeessa".
Me kesken lukuvuotta luokkaan tupsahtavat emme tiedä kaikke, näemme vain pienen palan luokan elämästä.
Voi hyvin olla, että opettaja tiedostaa uupumuksensa ja on ollutkin jo sairaslomalla, mutta kokee että on jo niin hyvässä kunnossa että jaksaa tulla takaisin ja ottaa harjoittelijankin luokkaan.
Voi olla myös että opettajalla on henk.koht. elämässä ongelmia tms.
Työuupumus ei ole sellainen, joka poistuu opettajainhuoneeseen mentäessä. Se kyllä näkyy opettajainhuoneessa melkein ennemmin kuin luokassa, varsinkin jos on ollut virassa pitkään!
Voit kysellä kautta rantain että onko opettajan työ ylipäätään kuinka raskasta ja kuormittavaa, jos opettaja haluaa puhua työuupumuksesta, hän ottaa asian puheeksi. Jos haluaa kanssasi sen jakaa.
Itselläni oli vastaava tilanne ja otin jutun puheeksi koulun terveydenhoitajan kanssa, joka jatkoi asiaa eteenpäin. En tiedä, ei välttämättä kaikki terv.hoitajat hoida näitä juttuja, mutta meillä näin.
Olin loppuunpalanut, mutta en sitä itse huomannut. Tein töitä joka päivä jonkinlaisessa sumussa. Aloin kohtelemaan työtovereita ja oppilaita kaltoin, räjähtelin töissä ja kotona, itkin aina kun olin yksin (ruoka- ja kahvitauot) en käynyt toisten kanssa edes tauoilla. Joku kertoi rehtorille jne, josta suutuin ihan hirvittävästi alussa ja kun vihdoin sain mentyä lääkärille ja sain muutaman viikon saikkua ja pari kolme viikkoa saikulla ollessani tajusin vasta kuinka loppuun palanut olin ollut. Minusta kannataisi jutella jollekin esimiehelle joka sitten kävisi keskustelutuokion ao. henkilön kanssa jos ao. henkilö ei itse sitä tunnusta.
Loppuunpalaneella ei ole voimia huomata itse omaa tilaansa ennenkuin ei kertakaikkiaan pääse enää sängystä ylos tai itsetuhoiset ajatukset alkavat myllätä päässä kun ei muuta ratkaisua löydy.
Voiko vihjauksen tehdä nimettömänä? En haluaisi joutua tämän kyseisen opettajan vihan kohteeksi, ja toden totta pelkään häntä välillä.