Minulla on ihan pikkuruinen söpöläinen(neiti 3kk).Kaksi kuukautta voin vielä osittain olla kotona, mutta sitten onkin aika lähteä töihin!
En kaipaa mitään herjaavia kommentteja, sillä tilanne on nyt tämä.
Kysyisin neuvoja hoitajan palkkaamisesta. Onko kellään kokemuksia? Miten teillä on lähtenyt sujumaan? Oliko vaikea valita hyvää hoitajaa?
Olen ajatellut ottaa yhteyttä työvoimatoimistoon, tässä joukkotyöttömyyden maassa luulisi olevan valinnanvaraa.
Terkut kaikille mammoille ja hoitajille!
En kaipaa mitään herjaavia kommentteja, sillä tilanne on nyt tämä.
Kysyisin neuvoja hoitajan palkkaamisesta. Onko kellään kokemuksia? Miten teillä on lähtenyt sujumaan? Oliko vaikea valita hyvää hoitajaa?
Olen ajatellut ottaa yhteyttä työvoimatoimistoon, tässä joukkotyöttömyyden maassa luulisi olevan valinnanvaraa.
Terkut kaikille mammoille ja hoitajille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
itse en jättäisi omaa pientä vieraalle noin pienenä,
mutta jos sun on ihan mahdoton jäädä kotiin, niin kysele ensin tuttavilta, jos heillä olisi tietoa hoitajasta esim. yskityisestä perhepäivähoitajasta.
En missään tapauksessa ottaisi työkkäristä vauvalle hoitajaa.
Moi! Kirjoitin itse tuolla alhaalla aiheesta "mistä 5kk vauvalle hoitaja". Lukaise sieltä, joltain tuli asiallisia kommentteja mutta sitten taas tietty näitä nälvijöitäkin riitti.
Hoitaja kotiin on varmasti paras vaihtoehto kun vauva on pieni.
En tajua sinua ollenkaan.
Kysymyshän on valinnoista ja sinä valitset uran lapsen sijasta.
Miksi teit lapsen jos et kerkiä hänen kanssaan olla edes sitä äärettömän lyhyttä varhaislapsuutta?
Et tule koskaan tuntemaan lastasi ja se on sinun oma moka. Mutta rahallahan siitä selviää sitten kun lapsi on tieni-iässä.
On näitä nähty.
Kaatuuko maailma jos et mene töihin vielä....
Voi, voi. Taas on päästy nälvimään toisia. On se kumma miten jotkut saa tuollaisesta tyydytystä.
Kerro mulle sinä edellinen että jos olen poissa lapsen luota ma-pe 3-5 tuntia päivässä, miten en tule koskaan tuntemaan lastani? Entä jos lapsi nukkuu koko ajan kun olen poissa, tai suurimman osan ajasta. Onko sittenkin asia niin että vauvan ja äidin suhde tästä kärsii? Suurimman osan viikosta olen kuitenkin vauvan luona, iltaisin, öisin ja viikonloppuisin 100% aikani menee vauvalle. Jos nyt jostain kumman syystä, olosuhteiden pakosta tai vaikka hitto sen takia että olen yksityisyrittäjä ja lafka kaatuu jos en muutamaa tuntia päivässä hoida työjuttuja, olen poissa arkisin päivällä vauvan luota muutaman tunnin, niin miten tämä voi todella vaikuttaa vauvaan niin perinpohjaisesti että hän kasvaa joko kieroon tai sitten ei tunne äitiään kunnolla?!
Mieti vähän mitä kirjoitat ja ota huomioon että kaikilla ei ole valinnanvaraa. EI OLE. Vaikka eletään hyvinvointivaltiossa. Jos sulla ei ole kunnon työhistoriaa, äitiyspäivärahasi voi olla hyvinkin pieni. Mielestäni on jokaiselle äidille kompromissi mennä töihin äitiyslomalta, on kyse sitten kansanedustajasta tai duunarista.
aikanaan oma äitisi ei saanut olla äippälomalla kuin muutaman kuukauden ja sinusta tuli tuollainen? Ei nykylomia ole ollut kovinkaan kauaa ja hyvin on selvitty vai onko siis sittenkään?
Lienee jokaisen henkilökohtainen asia miksi toimii kuten toimii, mutta toisaalta ymmärrän että jos ponnistelee tarpeeksi kauan johonkin päämäärään niin voi olla itselle arvokasta pitää vain pieni loma. Itse miettisin kyllä isän kotiin jäämistä jos äiti palaa noin pian töihin mikäli sellainen on?
Ihana tämä myytti uhrautuvasta äidistä! Äiti on kotona ja hoitaa lapsia ja on siis hyvä äiti. Huono menee töihin ja muut hoitaa lasta? Jos ei lapseensa tutustu niinä viikon jäljelle jäävinä tunteina niin huonosti on asiat!! Hoitaja kotona kuulostaa aika ideaalilta verrattuna päikkäriin raahaamiselle jos tilanne jatkuu vielä parikin vuotta.
Onko oikeus äitiyteen vain niillä jotka jäävät vuosiksi kotiin? Miten on oikeus isyyteen? Eikö siinä ole aikarajaa??
tilanne oli se, että mies oli opiskelija ja minä pienellä äitiysrahalla. Elimme käytännössä säätöillä, jotka riittivät noin 6kk. Miehen koulu oli sellainen, että töitä sen ohella oli mahdotonta tehdä ja muutenkin minun oli helpompi löytää töitä kun miehen. Niinpä aloitin työn teon kun lapsi oli 4kk. Ensin tein 1 päivän viikossa ja sitten kun lapsi oli 6kk niin täyttä työaikaa. Aluksi lasta hoiti mummi ja sitten 9kk iässä meni tarhaan ja minä suoritin kouluni loppuun. Valmistumisen jälkeen (lapsi oli silloin 1v3kk) olin puoli vuotta kotona ja sitten palasin töihin. En koe että lapseni tuosta olisi mitenkään kärsinyt. Itse siitä kärsi varmasti enemmän kun ei saanut olla lapsen kanssa kotona. Seuraavan kohdalla haluan kyllä olla kotona pitempään. Todennäköistä kuitenkin on että joudun jo melko pian taas tekemään yksittäisiä työpäiviä, koska miehelläni on kolme kertaa pienemmät tulot kuin minulla ja luonnollisesti asuntolainat ym on jollakin rahalla hoidettava...