Ääni hiljainen,
vapiseva.
Kyyneleet tihkuvat,
hiljaksiin,
ääneti.
Tämäkö oli se unelma?
Tätäkö halusin?
Ei sen näin
pitänyt mennä.
Mikään ei auta,
ei ole mitään lohdun
sanoja, ei voi kun
laskea käden varovasti
olkapäälle.
Ei voi sanoa mitään,
se saattaa pilata kaiken,
ääni voisi olla paha.
Vähitellen kaikki hiipuu,
sammuu, unelmat,
joihin uskoin
silloin, ne kaikki yöt,
mietin, valvoin
niitä sanoja,
niitä katseita.
Ei mikään ole niinkuin
ennen, ei ole enää niitä unelmia,
jotka jäivät toteuttamatta,
on pelkkä todellisuus, raaka,
ilman mitään unelmaa.
vapiseva.
Kyyneleet tihkuvat,
hiljaksiin,
ääneti.
Tämäkö oli se unelma?
Tätäkö halusin?
Ei sen näin
pitänyt mennä.
Mikään ei auta,
ei ole mitään lohdun
sanoja, ei voi kun
laskea käden varovasti
olkapäälle.
Ei voi sanoa mitään,
se saattaa pilata kaiken,
ääni voisi olla paha.
Vähitellen kaikki hiipuu,
sammuu, unelmat,
joihin uskoin
silloin, ne kaikki yöt,
mietin, valvoin
niitä sanoja,
niitä katseita.
Ei mikään ole niinkuin
ennen, ei ole enää niitä unelmia,
jotka jäivät toteuttamatta,
on pelkkä todellisuus, raaka,
ilman mitään unelmaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
surullisen kaunista...
surullinen loppu mutta hyvä runo !:)