mä en tiedä kuuluuko tää tänne mut laitan nyt kuitenkin.
eli oon siis ysillä nyt, ja tänä syksynä ja talvena mua on alkanut masentaa/olen alkanut murehtia jotain aivan turhia asioita. kouluasioita, joilla en olisi aiemmin vaivannut päätäni. jos olen koulusta poissa, mietin heti että olenko nyt missannut jotain aivan tärkeää ja kaikkea tälläistä. se on todella outoa, koska ennen ei ole näin ollut. olen aina ollut ujo ja minulla on koulussa hyvin vähän kavereita. (mulla on kuitenkin pari vanhempaa "hyvää ystävää".)
en siis ymmärrä miksi nyt olen alkanut murehtia kaikkea. jos mietin esimerkiksi sitä kun syksyllä aloitan lukion ja murehdin saanko sieltä ystäviä, se tuntuu normaalimmalta kun kaikki uskomattoman turhat asiat joilla vaivaan nykyään päätäni, esim. opettajille puhuminen, ym. en edes murehdi kokeita vaan kaikkea paljon turhempaa. ja kukaan ei varmaan ymmärtänyt mitä yritin selittää. joka tapauksessa, tämä saa hyvin masentuneeksi.
tiedän että pitäisi olla onnellinen kun ei ole mitään vakavia ongelmia itsellä. onko kellään muulla jotain tällästä, ja mistä voisi johtua? olenko vain masentunut ja etsin sille jotain syitä?
eli oon siis ysillä nyt, ja tänä syksynä ja talvena mua on alkanut masentaa/olen alkanut murehtia jotain aivan turhia asioita. kouluasioita, joilla en olisi aiemmin vaivannut päätäni. jos olen koulusta poissa, mietin heti että olenko nyt missannut jotain aivan tärkeää ja kaikkea tälläistä. se on todella outoa, koska ennen ei ole näin ollut. olen aina ollut ujo ja minulla on koulussa hyvin vähän kavereita. (mulla on kuitenkin pari vanhempaa "hyvää ystävää".)
en siis ymmärrä miksi nyt olen alkanut murehtia kaikkea. jos mietin esimerkiksi sitä kun syksyllä aloitan lukion ja murehdin saanko sieltä ystäviä, se tuntuu normaalimmalta kun kaikki uskomattoman turhat asiat joilla vaivaan nykyään päätäni, esim. opettajille puhuminen, ym. en edes murehdi kokeita vaan kaikkea paljon turhempaa. ja kukaan ei varmaan ymmärtänyt mitä yritin selittää. joka tapauksessa, tämä saa hyvin masentuneeksi.
tiedän että pitäisi olla onnellinen kun ei ole mitään vakavia ongelmia itsellä. onko kellään muulla jotain tällästä, ja mistä voisi johtua? olenko vain masentunut ja etsin sille jotain syitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vietän siis paljon aikaa vaan kotona istuen vaikken haluaisi, mutta ei vaan ole mitään. näen kavereitani vähän, vaikka haluaisin nähdä enemmän. enkä onnistu saamaan uusia kavereita.
olen sua vuoden vanhempi, ja mulla on viime syksystä asti ollu vähän samoja fiiliksiä. mulla ei oikeestaan koulu asiat niinkään masennuta, vaan mun elämä. se on niin tylsää ja yksitoikkoista. asun korvessa josta ei pääse mihinkään kun ei vielä autollakaan pääse ajamaan. illat istua vain kotona ja kuunnella missä kaikkialla mun kaverit ovat viikonloput viettäneet. minullakaan ei ole hirveesti kavereita. pari hyvää ystävää, mutta enempikin saisi tietenkin olla. monesti masennus on pahimmillaan illalla. kun ei ole mitään tekemistä, jää vain miettimään että ei tässä elämässäkään mitään järkeä oo.. mitä mä täällä oikeen ees teen. haluaisin lähteä vähäksi aikaa jonnekkin kauas.. haluan seikkailuja ja vaihtelua tähän elämään.. mut matkustamiseenkin tarvii rahaa, ja sitähän ei kyllä ole sellaseen vara laittaa. oon myös monesti miettiny, et elänköhän mä ees kauan..
minäkään en tiedä mistä tämä masentuneisuus johtuu.. se on tullut vain yhtäkkiä.. se vaan tulee kun on esim. vapaata tai lomaa ja ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä.. unelmana olisi seikkailla ympäri maailmaa ja olla koko ajan liikenteessä, mut se ei tuu koskaan toteutumaan. mä en tiedä mitä mä sitten elämälläni teen.
kuinka kauan sulla on ollut tätä??
mäkin oon miettinyt että onko kellään samanlaista tunnetta.. miten siitä tosiaan pääsisi eroon??!! en tiedä.
mulla on alkanut tää viime vuoden lopulla. syksy oli masentavaa, samoin on tää talvi, ja odotan jo kesää vaikka tuntuu oudolta/haikeelta jättää peruskoulu. seiskaluokkaan asti kävin innokkaasti vielä tallilla, hoitamassa hevosia, jolloin ei todellakaan masentunut kotona istumisesta.
istun monesti vaan iltasin/viikonloppusin kotona, mikä masentaa, paitsi sillon kun siitä kotona olemisesta nauttii, jos on väsynyt tai jotain... mulla on pari harrastusta joihin ei mene paljon aikaa, ja nekin on ollut jo niin kauan ettei kauheasti edes innosta. voin kuvitella miten joku uusi ihana harrastus ja uusien ihmisten tapaaminen piristäisi, mutta ei vaan ole mitään, ja pitää olla näin ujo! jos olisi tekemistä niin ei tulisi murehdittua mitään typeriä asioita...
tää on kyllä tosi hankala asia, kun aina vaan löydän itseni tv:n tai tietokoneen äärestä eikä tule mentyä minnekään... ajattelen vaan että muutaman vuoden päästä en ole enää näin ujo ja istu kotona, mutta entäs nyt?
kuulostaa tutulta.
itse olin masentunut 2 vuotta vain sen takia, etten ollut tyytyväinen elämääni.
suosittelen, että otatte itseänne niskasta kiinni ja oikeasti pakotatte itsenne ulos jne.
mulla meni sen takia, haikailun perään, kaksi vuotta ja kadun että miettikää, KAKSI vuotta meni nuoruudessa hukkaan!
puhukaa jollekkin.
itse saan vasta nyt apua, käyn psykiatrilla ja jos olisin heti hakenut apua, ei mua varmaan pakotettais siellä käymään.
vaikka avun hakeminen on iso kynnys, teillä voi mennä vuosikymmeniäkin masennuksen kourissa!!
tsemppiä ja siunausta.
"mä huusin jumalaa, ota mun sydän vastaan, mä oon pahasti eksyny enkä taida enää jaksaa, mut onneks jumala on todellinen, voin sanoo etten ikin oo ollu näin onnellinen"
rukoilkaa, se auttaa
Kiitos sinulle, joka nuo neuvot kirjoitit. Minulle tuli paljon järkiintyneempi olo, kun nuo luin (samalla myös huojentuneempi!).
Tuohon lukiokysymykseen sen verran, että lukiossa on äärimmäisen helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Juuri mitään muuta sellaista paikkaa en tiedäkään kuin LUKIO, josta voisi saada paljon uusia tuttuja. Ole siis täysin huoleti, "likka90".
minullakin on ollut sama ongelma.
koti on ainoa paikka jossa oleskelen, ja tietysti
koulu... kavereitakaan ei ole kuin pari..
mietin ihan turhia asioita liikaa ja toivoisin
edes joskus puuhaavani jotain kivaa ja vaikka
edes olla kaupungilla sen yhden kaverini kanssa..
en koskaan kysy asioita parilta kaveriltani koska
he ovat aina jossain.esim.harkoissa ja ne asuu
muutenkin aika kaukana kodistani..eli on jonkun
matkaan jos menisin niille..(esim.)
pari vuotta sitten en ollut ollenkaan masentunut ja yms.. nyt viime vuoden aikana olen masentunut ja haluaisin apua..ainakin menen jossain vaiheessa
leirille ja saan kavereita toivonmukaan.
ja haluan aloittaa harrastamaan jotakin koska
samat harrastukset voivat auttaa kavereiden haussa..ja vaikka olenkin tosi, ujo siis oikeasti ujo...se on luonteeni niin yritan jostakin saada kavereita..ja tosi-asia on ettei ne sinne kotiin tule soittelemaan ovikelloja.."anteeksi, olisitko kaverini".. ja se se vasta olisikin rasittavaa kun koko ajan soisi ovikello..
annan mailiossani sitten jos jotakin kiinnostaa..
vihaan yksinoloa..se on kamalaa, vaikka jotkut sanookin; ole onnellinen kun sulla ei ole koko ajan siskot ja velvet kirkumassa,valittamassa,huutamassa,kiusaamassa ja hakemassa syntipukkia juuri sinusta. ja saat omaa rauhaa, toisin kuin toiset...
no, oon iloinen ettei noin ole, mutta tylsyys ja ainainen yksinolokaan ei ole sen parempi
vaihtoehto..