Ollaan puolison kanssa yritetty lasta parisen vuotta. Nyt Clomifen lääkitys päällä..molemmilla. Verikokeissa, laparoskopiassa ja miehen siemennesteanalyysissä ei syitä löydy, ainakaan lääkärin mukaan. Lääkärini ehdottaakin seuraavaksi hoitona hedelmöitystä. Nyt kysyisinkin että millaset hormonihoidot tulee ennen keinohedelmöitystä, pistoshoidotko? Entäs sitten munasolujen keräys? Millanen toimenpide? Kivuliastako? Entäs itse hedelmöitys?
Kiitos jo etukäteen tiedoista.
Entä miten teillä muilla kohtalotovereilla on psyyke kestänyt lapsettomuutta? Ainakin minulle tämä on ollut tosi rankkaa aikaa ja välillä on ollut todella vaikeaa. Tälläkin hetkellä menossa melko vaikeat hetket, kun läheinen ystäväpariskunta ilmoitti odottavansa perheenlisäystä.
Kiitos jo etukäteen tiedoista.
Entä miten teillä muilla kohtalotovereilla on psyyke kestänyt lapsettomuutta? Ainakin minulle tämä on ollut tosi rankkaa aikaa ja välillä on ollut todella vaikeaa. Tälläkin hetkellä menossa melko vaikeat hetket, kun läheinen ystäväpariskunta ilmoitti odottavansa perheenlisäystä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Seuraavaksi aloitetaan stimulointi keinohedelmöitystä varten. keinohedelmöitys tehdään ruiskuttamalla katetrin avulla siittiöt suoraan kohtuun. hyvin yksinkertainen toimenpide. munarakkuloita kasvatetaan hormoneilla, minulla gonal injektiokynä on nytkin käytössä. se on yksilöllistä kuika kauvan joutuu pistämään. munarakkuloita olisi hyvä kasvaa 1-2kpl. jos tulee enemmän hedelmoitystä ei voida tehdä. vaara että kaikki vaikka 4 rakkulaa hedelmöittyy. keinohedelmöityksen jälkeen siirrytään vasta koeputkihedelmöitykseen, mikä onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu. itselleni tehdään ens viikolla viimenen inseminaatio... toivottavasti onnistuu..
Keinohedelmöityksessä ei tehdä munasolun keräystä vain koeputkihedelmöityksessä. Teilläkin varmaan aloitetaan ensin clomeista ja sit keinohedelmöitys jossa on pistoshoito mukana lääkärin määräämällä annoksella. Siis se on inseminaatio. Netistä löydät inseminaation kulusta enemmän. Itse käynyt kaikki hoidot läpi ja moneen kertaan. Seitsemän vuotta takana ja nyt ivf tulos plussaa...=) Raskaus viikolla 20 parhaillaan, ja olo on ihana...=) Mutta kaikki tuska on käyty läpi ja ei se raskauden alkamiseen lopu, nyt huomannut et rupeanut käymään läpi kaikkia hoitoja ja pettymyksiä. Et ymmärrän sua tosi hyvin, tää on vaikee tie ja toivotaan että sun ei tarvitse enää kauaa odottaa plussaamista, mutta kaikkeen kannattaa varautua! Tsemppiä hoitoihin kyllä se aurinko näköjään paistaa risukasaankin....=)
onnea hirveesti!! toivottavasti itsekkin saan ilosanomia viestitellä vielä joskus
teille postiivisesta tuloksesta pitkällisen yrittämisen jälkeen! :)) Toivoa näköjään on. Tuntuu vain joskus kamalan epätoivoselta eikä tiedä että miten suosta nousisi. Täytyy vain yrittää tsempata itteensä nk. "tappomeininki" ettei vaan antaisi periksi. Ystävistä on ollut apua, pystymme puhumaan avoimesti asiasta, mutta he eivät ymmärrä kuinka raskasta tämä on kun itsellä heillä käy raskaus käden käänteessä. Minä taas en voi ymmärtää että miten se voi olla joillekin niin yksinkertaista :( Mutta tsemppiä teidän odotukseen! :))
niin vaikeetahan tämä hedelmöitys aika välillä on...itku tuntuu olevan herkässä. muiden raskaudet ahdistaa, suorastaan v.....! toivon ja uskon silti että joskus vielä tärppää.nyt jo ahdistaa tulevat 2 viikkoo kun saa jännittää onnistuuko hedelmöitys vai ei.
Tsemppiä hoitoon ja toivotaan et säkin pääset plussaamaan vihdoinkin....=) Kiitos onnitteluista!
Mulla oli kans vaikeeta silloin kun kovasti itsekin odotti alkavaa raskautta ja aina sai pettyä niin ystävät tulivat raskaaksi tosta vaan ja itse vaan katsoi vierestä... Nyt on samantapainen tilanne et mulla on muutama ystävä jotka on hoidoissa ihan alussa ja itse odotan nyt... Mut mä olen sanonut et itse aion ja olenkin ollut heidänkin läsnä ollessa erittäin onnellinen ja puhun raskaudestani. He ovat ottaneet asian hyvin ja ymmärtävätkin minun tilanteeni hieman erilailla koska olen käynyt läpi kaiken...ja monta vuotta olen tätä odottanut et mulle näin kävisi.
Olen huomannut että näiden ystävien on helppo puhua mulle asiasta ja pettymyksistä, koska mä todellakin tiedän mitä se on...ei sellainen voi ymmärtää joka ei ole käynyt tätä tuskaista tietä läpi näin se vaan on....!!!...tsemppiä kaikille hoitoihin.
siis kaisukka....=)))))
..tiedoista ja kannustuksesta. Hyvä tietää että on muitakin samassa jamassa olevia kohtalotovereita. Muiden raskaudet tosiaankin ahdistavat ja v.....at!:( Itku on niin herkässä ettei juuri mitään kestä kuulla. Onneksi pystymme mieheni kanssa keskustelemaan asiasta, mutta hän ei siltikään oikein ymmärrä minun ahdistustani. Hän ei osaa lohduttaa vaikeina hetkinä tai sitten hän haluaa pysyä kiven järkäleenä minun vuokseni. Mieheni sanookin aina ettei asialle voi mitään. Toki hän itsekin ahdistuu muiden raskauksista, varsinkin omassa ystäväpiirissä. Mieheni kovasti toivoo ja haluaa yhteistä lasta kanssani, siitä ei ole kiinni. Välillä tuntuu että tulen hulluksi kun ei onnista. Ja sitten kun oikein ahistaa, niin alkaa päässä asia suurentua! Ystävistä toki on ollut apua, puhumme asiasta ystäville avoimesti, mutta eivät he ymmärrä kuinka vaikeatämä asia on kun itsellä heillä onnistuu raskaus tuosta vain. No täytyy vain yrittää nostaa itsensä tästä suosta ylös eikä antaa periksi.. saisi vain jostain niitä voimia.