Muutos (HP-ficci, kelmit)

Tässä aluksi, että suurin osa kuuluu itse Potterin "äidille".
Nyt se alkaa:
Prologi

Oli vuosi 1980 ja elokuun toinen päivä. Nuori nainen juoksi musta hupullinen viitta päällään myrskyisessä illassa kaatosateessa, huppu tiukasi peittämässä kasvot ja pieni nyytti sylisään. Sade piiskasi pahasti naisen kasvoihin ja peitti tämän kyyneleet. Hän juoksi tummalle ovelle ja kolkutti sitä rajusti pidellen toisella kädellä pientä tyttö vauvaa. Oven avasi vanha pieni nainen.
”Äiti.” , nainen älähti. ”Ota Tuuli. En voi suojella häntä enää, olen liian sairas.”
Nuo sanat sanottuaan nainen lähti kävellen pois ja vanhus hyssytteli itkevää lasta.

Vuodet vierivät ja Tuuli kasvoi isovanhempiensa kovassa kurinpidollisessa, mutta rakastavassa kasvatuksessa. Tuulesta ei kasvanut nöyrää, eikä sellainen millaiseksi hänen isoäitinsä hänestä olisi halunnut. Melkeinpä yksitoista vuotta hänen mummonsa häntä yritti saada seurapiiri neidon, muttei tuottanut tulosta.

Tuulin isoisä kuoli, pitkään sairastettua pahaan keuhkosyöpään. Hänen isoäitinsä murtui täysin ja lopetti syömisen. Tuuli huutien ja itkien yritti saada isoäitinsä syömään, muttei auttanut.
Illalla, kun Tuuli oli juuri lähdössä nukkumaan, joki tarrasi hänen käsistään kiinni.
”Tule katsomaan, kun isoäitisi kuolee.”, sanoi matala ja rahiseva mies ääni saaden Tuulen kiljumaan. Mies vain painoi kätensä, tukahduttaen kiljunnan ja raahasi Tuulta toiseen huoneeseen.
Huoneen ovesta tulvi hyytävää huutoa ja mies heitti Tuulen lattialle. Huone oli verinen ja vanha nainen makasi maassa kurkku auki.
”Se siitä isoäidistäsi ja nyt, sinun vuorosi. NOITA!”
Mies asteli toverinsa luokse ja otti tältä aseen. Laukaus ja korvia huumaava, kiljaisu. Tuuli oli polvillaan, käden rintansa päällä ja pää alhaalla. Luoti oli pysähtynyt juuri ennen kuin osui kohteeseen…


Sanokaa kannattaisiko minun edes jatkaa?