Mielipiteitä ja kokemuksia haluaisin seuraaviin asioihin:
Olen eronnut (20 v ehdin olla aviossa) ja nyt rinnalla on "uusi" mies. Eron jälkeen tuli tokaistua, etten koskaan sitten mene kihloihin tai naimisiin...mutta nyt jostain syystä mieli on muuttunut. Olen sittenkin valmis sitoutumaan tähän mieheen niin, että kihlat lupauksena naimisiinmenosta pyörii mielessä. Onkohan mun päässä mennyt jotain pahasti oikosulkuun? Onko muille käynyt näin?
Entäs sitten tuo kihlauksesta puhuminen... Miten teillä asiat on edennyt? Kumpi teistä on kihloista ja avioliitosta alkanut puhua? Vai onko teitä kosittu vanhan tavan mukaan ?
Kiitos teille jo etukäteen vastauksista ;)
Olen eronnut (20 v ehdin olla aviossa) ja nyt rinnalla on "uusi" mies. Eron jälkeen tuli tokaistua, etten koskaan sitten mene kihloihin tai naimisiin...mutta nyt jostain syystä mieli on muuttunut. Olen sittenkin valmis sitoutumaan tähän mieheen niin, että kihlat lupauksena naimisiinmenosta pyörii mielessä. Onkohan mun päässä mennyt jotain pahasti oikosulkuun? Onko muille käynyt näin?
Entäs sitten tuo kihlauksesta puhuminen... Miten teillä asiat on edennyt? Kumpi teistä on kihloista ja avioliitosta alkanut puhua? Vai onko teitä kosittu vanhan tavan mukaan ?
Kiitos teille jo etukäteen vastauksista ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos olet kerran sanonut ettet enää halua kihloihin ja naimisiin, mies tuskin uskaltaa kosia. Parasta siis että kerrot suoraan (miehethän eivät tunnetusti ymmärrä vihjailuja...) muuttaneesi mielesi asiassa ja haluaisit sittenkin kihloihin ja naimisiin. Sitten pallo on miehellä ja hän voi halutessaan kosia.
Tuota noin, jos nainen kertoo miehelle, että haluaa naimisiin, niin käytännössä nainen tuolloin kosii. Mies ei sen jälkeen enää kosi vaan vastaa kosintaan.
Kerro vaikka samalla tavalla kuin meille tuossa yllä. Kerro vaan ihan yleisellä tasolla, mikäli et halua siinä samantien kosia uutta miestäsi. Pääasia, että saisit kerrottua, että ehdottomuutesi avioliittoa vastaan on nyt karissut, kun erostasi on kulunut tarpeeksi aikaa.
vastanneille!
Vaikea paikka on kertoa mielen muuttumisesta! En tiedä miten aloittaa koko asia ja miten sen nyt sitten saisi sanottua niin, ettei mene kosimiseksi minun puoleltani. Hyvää aasin siltaa ei tunnu löytyvän.
Olin niin ehdoton sanoissani aikanaan ja tiedän, ettei mies tosiaankaan uskalla kosia.
Toisaalta mietin, että miksi tämä asia on alkanut pyöriä päässä, vaikka meillä on kaikki hyvin näinkin.
"En tiedä miten aloittaa koko asia ja miten sen nyt sitten saisi sanottua niin, ettei mene kosimiseksi minun puoleltani."
Voisitko selittää, miksei se saisi mennä kosimiseksi sinun puoleltasi? Siksikö, että mies on se, jonka kuuluu kosia? Vai haluatko, että mies kosii jotta voisit olla varma siitä, että hän todellakin haluaa kanssasi naimisiin? Vai mikä tuossa on syynä? En ymmärrä, miksi vielä nykyaikana naiset odottavat kiltisti miehen kosintaa vaikka kymmenen vuotta.
Allakassa on vuosi 2006. Eläkää sen mukaan!
ukkomies kysyi: "Voisitko selittää, miksei se saisi mennä kosimiseksi sinun puoleltasi?"
Ehkä tosiaan ajattelen vanhanaikaisesti, että miehen kuuluu kosia...tai pelkään, että tulee "lapaset"!
Pisti kirjoituksesi kuitenkin miettimään, josko vaikka kerään rohkeutta ja elänkin jonain päivänä vuotta 2006...ilman vanhoja kaavoja ;)
"tai pelkään, että tulee "lapaset"!"
Sama pelko se on miehelläkin. Jos sinä jätät pelkosi vuoksi kosimatta, eikö mies voi tehdä niin samasta syystä?
lausumasi asia! Varmasti on sama pelko :( Pakko ottaa asia omaksi ;-D