apuaa. on jo vähäsen aikaa kutkuttanut semmoinen ihmeellinen tunne.tunne uuden pennun otosta. sekoan kun nään villakoirien kuvia jossain. tahtoisin nääs villakoiran. ainoa ongelma on että tuntuisi pahalta ottaa toista koiraa kun on jo yksi.ihan kuin koirani luulisi että hylkäsisin sen , mutta siitähän se saisi leikkitoverin kun en ole paikalla. miten teillä joilla otettiin toinen koira, tapahtui ensimmäisillä viikoilla tai sitten nyt? oliko ensimmäinen koira mustasukkainen ja lopulta vähän viileä/loukkaantunut omistajalle? mitä ylipäätänsäkkään kannattaa ottaa huomioon kun otetaan toista koiraa? ennenkaikkea haluan että koirani on onnellinen.
PENTUKUUME!!!!
minulla on
7517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
johon parannusta ei löydy. Helpoitusta saa ottamalla sen pennun. Muutama hetki rauhassa ja sitten iskee taas kimppuun, juuri silloin kun sitä vähimmin odottaa.
Meillä ainakin tuo 3-vuotias suhtautui ihan hyvin toiseen koiraan, mitä nyt haittapuolena tuli se, että muuttui pennuksi jälleen kaikkine riekkumisineen:). Oletko muuten perehtynyt villiksien turkin hoitoon? Minunkin haaveena oli toy-villiksen pentu, mutta villakoira-immeisten kanssa keskusteltuani rupesin empimään, aika työläältä tuntui! Sitten päädyin paplariin.
kyllä sitä sen turkinhoitoa on monesti tullut mietittyä.mutta ei se minua haittaa ja eräs "tuttu" tuosta naapurista ajelee ihan sivutyökseen villiksiä.ja voisin sitten joskus opetella sen jalon taidon itse. (leikkaan nykyisen pitkäkarvaisen koirani turkin ihan itse. on tullut paljon kehujakin.... :)
Minullakin on kaamea koira mkuume. Sitä lisäsi vielä, kun iltalenkillä tuli vastaan maailmansuloisin kääpiösnautserinpentu :) Mä oon korviani myöten ihastunut niihin :)
Kaiken lisäksi oma koirani ihastui pentuun, vaikka yleensä ei tykkää ollenkaan pikkusista. Saadaan tulevaisuudessa kaveri siitä.
Mutta ite ajattelin nyt kuitenkin olla hommaamatta sitä toista koiraa. Oma koira on sen verran energiapakkaus, että päivät ei käy yksinäiseksi. Saisi olla koko ajan liikkeellä. Annan nyt koko sydämeni tälle yhdelle vain...
(Odottakaa, vaan tämän palopuheen jälkeen voi hyvinkin käydä, että kesällä on sitten pentu tulossa :D)
Ota ihmeessä koirallesi kaveri,jos vain tilat antaa myöten.Seuraahan niistä on toisilleen,kun olet pois kotoa.Nykyinen koirasi ei varmaankaan pane pahakseen uudesta lajikumppanista,laumaeläimiähän koirat ovat.
Meille tuli toinen aussi vanhemman ollessa 4-vuotias.Kun pentu tuotiin kotiin,vanhempi aussi kävi tulokasta nuuhkaisemassa ja paineli olkkariin lorauttamaan lammikon keskelle mattoa.Hätääntyi selvästi,kun oli tottunut olemaan ainoana koirana.
Hyvät kaverit niistä tuli,nuorempi tietää paikkansa ja homma toimii.
Ota vain toinen hauvavauva..niistä on paljon seuraa toisilleen!:)
Meidän poitsu oli 1v kun otettiin narttu ja ensi tapaaminen ei sujunut hyvin..uros ärhenteli pennulle kun se yritti tehdä tuttavuutta tai otti leluja mutta meidän typy ei antanut periksi ja meni aina sinnikkäästi poitsun kylkeen kiinni kun se alkoi nukkumaan..ja nyt ne onkin ylimmät ystävykset!:)
Nykyään toiselle tulee paniikki kun toinen katoaa näköpiiristä..myös meidän uroksen käytös on muuttunut..ei ollut ennen sylivauva mutta kun narttu tuli niin sen jälkeen poitsu on alkanut kaipaamaan hellyyttä..välillä huomaa että jompikumpi on mustasukkanen mutta tilanne menee pian ohi.
Meillä tuo narttupentu on ottanut pomon paikan!:)
Suosittelen kahta..en ole katunut hetkeäkään..joka päivä nauran vedet silmissä niiden yhteisiä hölmöjä touhuja!:)
tilat antaisivat periksi vaikka 10 nöffille! :) niin isot tilat meillä nääs on. täytyy nyt ihan oikeasti ruveta keskustelemaan talon muitten asukkaitten kanssa. nykyisellä koiralla on semmoinen terrieri kaveri joka asuu vähän kauempana ja niitten leikkejä on kiva katsella, mutta sitten kun on kaverin aika lähteä koirani jää aina kaipaamaan kaveria leikkeihin. ei nyt kyllä mä nyt taidan ettii jostain sen villiksen!