Saisinko ajatuksia ja hyviä ideoita poikapedagogiikasta? Vaikka poikapedagogiikka kalskahtaa joidenkin mielestä pahalta, uskon, että poikia voitaisiin innostaa nykyisessä koulusysteemissämme nykyistä enemmän, kun osattaisiin ottaa huomioon poikien tapa oppia.Mutta miten pojat oppisivat tehokkaammin? Onko juuri sinulla hyviä vinkkejä siitä, millä opetusmenetelmillä pojat saadaan innostumaan oppimisesta?
Kiitollisena otan ohjeita/kokemuksia/ajatuksia vastaan....
Kiitollisena otan ohjeita/kokemuksia/ajatuksia vastaan....
Vastaukset 5
Vanhimmat
opettajaksi rehti mies niin pojatkin jaksaa seurata. Poikia ei välttämättä kiinnosta mitä saippuasarjoissa tapahtuu tai kuka naiskirjailija on tädin mielestä eniten lässyn lässyn.
Missä vika ettei pojat ole innostuneita oppimaan? Kyllähän ensisijaisesti lähdetään siitä millainen opettaja on. Opettajan asenne ja opetustekniikka on niitä tärkeimpiä.
Tuosta sinun kommentista saa kuvan, kuin oppilaat olisivat koiria, joita pitää kouluttaa. Mitenkähän nämä luonnevikaiset yksilöt saisi koulutettua? Mutta ehkä vika löytyykin katsomalla peiliin?
Kun opetttaja miettii opetustekniikoita, niin pitäisi osata asettaa itsensä opetettavan rooliin. Kuunnella sitä räkäpunk musiikkia vaikka, ja asennoitua. Vanha kansakoulun opettaja tekniikka on tuhoon tuomittu.
Ehkä jos muutat imagoasi? Vähän nahkahousua päälle ja jauhat purkkaa kun menet tunnille. Anna näillä ns "hankalille tapauksille" vaikka tehtäväksi pitää seuraava oppitunti tietystä aiheesta ja istu itse takapenkkiin torkkumaan.
Aiheita, oli ne sitten mitä tahansa, voi käsitellä monella tavalla. Huumori on yksi sellainen, mikä puree. Tietenkin huumorintajuttomalla/"väärän" huumorin omaavalla henkilöllä on hankala lähtä murjomaan vitsejä jollekin 17v paskanhaistattajalle. Pitäs osata alentua/nousta samalle taajudelle tyypin kanssa. Jos haluat malliesimerkin niin katso pari Robin Williamsin elokuvaa. Robin Williams on useissa elokuvissaan tekemisissä nuorten kanssa ja hän todella osaa asettua samalle taajuudelle toisen henkilön kanssa. Tietenkin tuo kaikki on vai elokuvaa/fiktiota, mutta ajatus/toiminta on sama. Elokuva Good Will Hunting on erityisen hyvä esimerkki, miten toimia ongelmatilanteessa (Robin sai muuten oscarin tuosta suorituksesta). Muita katsomisen arvoisia/asiaan liittyviä on patch Adams, Jack, Mrs Doubtfire, Dead poets society, The World According to Garp. Noista elokuvista löydät sen asenteen/tekniikan.
Tässä tuli suollettua tekstiä, ihan mitä sylki suuhun tuo, mutta toivottavasti asiaa. Heitä Kommenttia vastaan niin katsotaan mitä tuleman pitää.
Heips Into ja muut!
Kiitos hyvistä kommenteista, olen samaa mieltä noista elokuvista! En missään tapauksessa ole ajatellut poikia(kaan) koirina, vaan ihmisinä - 15 vuoden työkokemukseni murkkuikäisten parissa on ollut varsin mieluista, ja poikien kanssa on parasta suora palaute ja rehti asenne, juu ja huumori!
Yritän monella tapaa miettiä, mikä juuri poikia kiinnostaa (kysyn heiltä suoraan), mutta voisitko vaikka Into ym. tarkentaa, millaisia opetustapoja te pojat pidätte mielekkäinä : parityötä, ryhmätyötä, portfoliota, luentoa, itsenäistä työskentelyä omaan tahtiin...mitä? Ja millaisia kirjoja teidän mielestänne kannattaisi hankkia koulun kirjastoon, jotta pojatkin innostuisivat lukemaan? Entä lehtitoiveita? Tekniikan Maailma ja ATK-lehtiä tulee jo.
Ensimmäiseen vastaukseen kommentti: sukupuolta me naisopet emme voi /halua muuttaa, mutta opetustapaamme tahdomme kehittää! Vinkkejä lisää, please.
Koulunkäynti on yhteistyötä oppilaan ja open kesken!
Ensisijaisesti lähdetään oppilaan asenteesta opetettavaa ainetta kohtaan, väittäisin. Tähän asenteeseen taas vaikuttavat yleinen käsitys opettettavasta aineesta ja henkilön aikaisemmat kokemukset kyseiseen oppiaineen suhteen.
Opettajalle harvemmin oppijoiksi saapuu "tabula rasoja", ellei opettaja sitten peruskoulun alkutaipaleella työtään suorita.
Käytännössä, Into, olit oikeassa siinä, että opettajalla on hyvin suuri vaikutus oppimisen sujuvuuteen; perusprinsiippinähän tämä toimii etenkin siinä mielessä, että opettajan tulisi osata asiansa ja omata vielä erilaisia keinoja asian/tiedon välittämiseen.
"Vanha kansakoulun opettaja tekniikka on tuhoon tuomittu.
Ehkä jos muutat imagoasi? Vähän nahkahousua päälle ja jauhat purkkaa kun menet tunnille. Anna näillä ns "hankalille tapauksille" vaikka tehtäväksi pitää seuraava oppitunti tietystä aiheesta ja istu itse takapenkkiin torkkumaan."
Mahdoitkohan olla aivan tosissasi?
Riippuu toki siitä, mitä täsmälleen tarkoitat kansakoulun opettajatekniikalla. Kuitenkin sanoisin, että katselin itse mieluummin asiansa osaavaa, kuria pitävää ja kunnioitettavaa opettajaa, kuin nahkahousuihin pukeutunutta purukumia mälvävää opettajaa. Kokemusta on molemmista..
Nämä kaksi mallia toki vain kuvaavat vastakkaisia ääripäitä, mutta jotain on esimerkkinä käytettävä. Hyvin pitkälle vaikutuksensa opettajan koko olemuksella on oppilaiden asennoitumiseen myös kulloistakin opeteltavaa ainetta kohtaan ja siksi opettejan olisi ehdottoman tärkeää hahmottaa oma "tyylinsä".
Koululla on myös suuri asemansa kasvattajana, mitä tulisi siihen, että opettaja jo pelkällä purkan jauhamisellaan osoittaa piittaamattomuutta koulusääntöjä kohtaan? Opettajan tehtävä ei sinänsä myöskään ole miellyttää oppilaitaan; on eri asia luoda hyvää ilmapiiriä olemalla reilu ja rehti nuoria kohtaan, kuin heittäytyä murrosikäisen tasolle käytöksessään.
Periaatteessa ajatus siitä, että "hankalat tapaukset" saisivat tehtäväkseen pitää oppitunninn, on suhteellisen ymmärrettävä tarkoitusperineen, mutta käytännössä se ei kaikkien oppilaiden etua palvele. Ongelmana kun on se, että tämänlaiset oppilaat tuskin viitsivät oppituntia valmistella, jos eivät itse tunneillakaan mukana viitsi aktiivisesti olla. Uskoisin vastaavan työskentelymuodon heidän kohdallaan olevan merkityksetön sekä omia, että muiden oppilaiden opiskelutuloksia ajatellen. Kuka vastaa oppimisesta tällöin?
Media voi opettaa, mutta en nyt aivan ensimmäisenä lähtisi etsimään vinkkejä kovan luokan jenkkileffoista;)
Hienohan olisi ajatus, että yhteistyö opettajan ja oppilaiden välillä toimisi luokassa moitteettomasti, mutta mukaan mahtuu aina niitä "häiriköitä". Saadessaan tällaisen oppilaan tunneilleen tulisi opettajan toki yrittää tehdä asian hyväksi jotakin. Pidemmälle mentäessä on kuitenkin hyvin turhauttavaa ja epäoikeudenmukaista kiinnittää huomiotaan suurimmaksi osaksi näihin oppilaisiin miettimällä kaikenlaisia eri huumori -ja vitsimenetelmiä asioiden etenemisen parantamiseksi - ei se niin onnistu.
Ei tunneilla toki tarvitse kaiken aikaa kuin kirkossa istua, mutta luulisi nuorellekin olevan helpompi toimia, kun asetelma opettaja-oppilas on selkeästi määriteltynä.
Pojille, ja tytöille yhtälailla, hyviä keinoja oppimiseen ovat varmastikin aktiivinen toiminta uutta asiaa opiskeltaessa ja opittavan prosessointi. Tärkeää siis olisi, että oppilaat saisivat jollain tapaa olla mukana tunnilla, eikä oppiminen perustuisi pelkästään opettajan monologeihin ja muistiinpanojen kirjoittamiseen. Ajankohtaisten asioiden solmiminen opetettavaan asiaan on jo yksi mielenkiintoa kummasti nostava piirre, keskustelut opiskeltavasta asiasta ryhmissä tai pareittain, esitelmät ja niiden esittely ja ennen kaikkea ilmapiiri, jossa uskaltaa tuoda ajatuksensa esiin; häirikköjä omaavassa luokassa sellaista harvemmin on.
Äidinkielen opetuksessa ajattelisi mahdollisuuksien määrän olevan rajaton, onnea jatkoon!