60-luvulla Volvon suurempi nokkamalli, Titan oli lämmin ja melutasoltaan hiljainen. Ehkä se oli kaikkein kuljettajaystävällisin rekkaveturi. Aina synkrovaihteistoa myöten.
Volvo Titan
luntsi
145712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
joskus,kun oli ollut suurilla voimalaitos työmailla yms,,titan oli vailla vertaa.Kuulema
sen aikaset sora-maakuormat kiikutti reippaasti.
Kuulema äänikin ihan erilainen,matala kumea jyrinä!Alusta järeä,kun vertasi muihin senaikai-
siin,Commer,Austin,Bedford,jopa Sisuun ja scania-
vabiseen.Etujousitus jäykkä,ja ajovalojen tärinä.
Mutta aikansa vahvin K-auto!
Volvo oli valovuosia jäljessä Scaniasta. Saa sitä lämpimikseen puhua. Olen nimittäin tehnyt töitä molemmilla. Raukea auto, kömpelö käsitellä, vaihdekaavio erikoinen, hidas vaihtaa ja hirvee polttoaineen kulutus. Hyviä puolia, raudan vieressä tehty. ei kerinnyt jäähtyä yön aikana, eli hyvin lähti käyntiin.
Volvot olivat siihen aikaan liioitellun järeitä ja siksi kömpelöitä ja ohjauksesta Scania-kuski voi kohdatessa heittää puoli autoa vaikka tyhjän päälle. Volvot ja Sisut "ohjuuttivat" sorarallissa niin, että tuttuja ei kerinnyt tervehtiä.
iskutilaavuus 9,6. Laiska puputtaja se oli minulla oli kerran niin harvaperäinen Titan, että jyrkässä myötämäessäkään se ei kerinnyt kiihtyä täyteen vauhtiin. Autojen kehittymisestä: Volvon peruskone oli jo 50-60 lukujen vaihteessa sama joka vuosikymmenet oli 88-ja 10 Volvossa. Scaniassa oli samaan aikaan 11 l:n kone, sama lohko joka oli 75,-76,-110,-11, 112,-113,-114 -ja 124 :ssa. Tehoja vain on otettu lisää, esim Scania Vabis 75 oli teholtaan 150 hv, nyt 124:ssa taitaa olla jo vähän enemmän. Hyvä työkampe se Volvo kuitenkin loppupelissä oli, näissäkin jutuissa aika tahtoo kullata muistot. Olen yrittänyt muistaa vanhan kansanviisauden: "Hullu kehuu hevostaan, mielipuoli akkaansa".
jarrut siinä oli paremmat, niin kuin ne volvossa ovat aina olleet hyvät. Kampe saattoi vaan joskus yllättää kuskinsa kun ilmanpaineet karkasivat tai olivat muuten nollassa, taispa mullakin kerran pakkasella katseluttaa varalaskupaikkaa...
En tiedä sen aikaisista k-autoista mutta on se kumma kun Volvo ei saa ohjattavuutta kuntoon, koko ajan pitää olla "ohjaamassa". Scanialla ja Actros mersulla miellyttävä pehmeä ja tunnokas ajettavuus.
scania-vabis oli remontissa paljon..
volvossa,scania-vabiksessa lisenssi leyland.
mutta isoissa Mersuissa tuntuu ohjaus jäykältä santapohjalla, Scanialla ei niinkään
minulla ei se auto (LS 76 Super) seisonut tuntiakaan remontin takia.
tutulla oli sellainen,sanoo vieläkin että
voimansiirto oli jo heikko silloin vabisksessa.
Tuossa on rahtariklopeillekin ja amispojille sanomaa. Kjeh...
meinaan olen tehnyt sitä hommaa jo silloin. Volvossa nesteet ja öljyt sekasin vähän päästänsä, valot läikytti, likasuojat lepatti, muutenkin laiska puputtaja, no siksi ei särkenyt pahemmin itseään, polttoainetta kulutti kolmasosan enemmän kuin Scania. Sisuista ja Pettereistä ei viitsi puhua samana päivänä.
ja se mustan puhuva savu!Ja tiukkapaikka,kukas
se sinne meni rypeen.Titan tietysti.
Scania-vabis oli vähän keikarimainen..tai sanoisko,,,
herraskainen ajokki.Mutta hyviä autoja.
Ei se huono ollut, paljon niitä oli varsinkin puutavara-autoina. Scaniaa taas oli enemmän rahtiautoina. ( Mínun käsitys, ei välttämättä oikea ) Heikkoja kohtia on autoissa aina ollut ja tulee olemaan, niin Volvossa kuin Scaniassakin. Kuitenkin Titanin ja seitenvitosten ja -kuutosten aikaan ajettiin paljon Petterilläkin, aikansa suosituimmalla kuorma-autolla. Ja sillä sitä vasta köyhtyi. Ja tahtoipa sillä Mersullakin lompsa kevetä. Itse olen ajanut monilla merkeillä, järkyttävimpänä on muistoissa läpivetävän ( 6X6) Mersun ajaminen läpi Suomen syksyisenä yönä. Voi s......a niitä valoja ja voi p....e sitä melua ja voi v...u niitä ajo-ominaisuuksia, mahtoi siinä Nyholmin ( Kuljetusliike P.Nyholm Vaasa )kuskit ihmetellä tiellä hoippuroivaa vastaantulijaa.