Meitä ärsyttää Oulun seudulla asuvat sukulaiset. He kutsuvat ihmisten lapsia näiden lapsiksi, mutta meidän lapsi on "se adoptiolapsi". Jotenkin väheksyvät ja jättävät huomioitta meidän lapsen.
Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei adoptiolapsi ole ottovanhempiensa biologinen lapsi. Ne ihmiset, joille on tärkeätä suvun jatkuminen sukupolvesta toiseen, painottavat tietysti tätä puolta asiassa. Se ei tietenkään tarkoita, ettei adoptiolapsi olisi ihmisenä yhtä hyvä kuin muutkin lapset. Suku vain ei jatku hänen kauttaan.
siis,totuushan on,että äiti on aina varma,mutta isästä ei koskaan voi olla täysin varma. Mistä te tiedätte kuka esi-isistänne/-äideistänne edes varmasti on teidän biologista sukuanne?? Sukututkimuksia tehdessäni siihen törmää usein,varsinkin kun kysymyksessä on ollut ns. alempaa kastia; on ollut aviottomia lapsia, jotka myöhemmin joku on myöhemmin saattanut ns. ottaa itselleen (ei biologinen isä). Maatilojen isännillä oli lapsia usein ympäri kylää. Usein paremmissa piireissä on käytetty jopa sijaissynnyttäjää, jos vaimo ei pystynytkään lisääntymään (tosin historiassa ei näistä hirveästi puhuta) suvun on jatkuttava ja omaisuuden pysyttävä suvussa. Tai jos mies ei ole voinut saada lasta,niin yhteinen lapsi on voinut ollakin vain ns.puoliksi yhteinen. Että, ei kukaan voi olla varma siitä biologisesta suvustaan. Erilaisia esimerkkejä löytyy hyvinkin läheltä historiasta vaikka kuinka.Ja jos jollain rikkaalla perheellä ei ollut lasta, sellaisen saaattoi "antaa" köyhempi sukulainen.
Sitäpaitsi suomalaiset ovat niin sisäsiittoinen kansa, että on mielettömän hyvä saada tänne uutta verta. Sukuperimä sairaudet ym. vahvistavat tämän täysin. Tämän opin jo yläasteen biologian tunnilla. Entäpä tämä tuleva laki hedelmöityksestä... Siinäpä "meidän biologinen sukumme" ihmisillä onkin päänvaivaa. Kuka kenkenkin siittiöstä ja munasolusta ja selviääkö se asia edes.
Pitäisiköhän biologisessakin vanhemmuudessa olla tarkat selvitykset, niinkuin adoptiossa, että ketkä kelpaavat vanhemmiksi, ketkä eivät. Ja kuinkahan monella niitä biologisia lapsia silloin edes olisi?
Uusi hedelmöityslakihan nimenomaan antaa hoidoista syntyville lapsille mahdollisuuden selvittää perimänsä 18-vuotiaana. Ennen tähän ei ole lakisääteistä mahdollisuutta ollut. Eri asia on sitten se, jos hedelmöityshoito tehdään ns. pimeästi eli siittiöitä kotioloissa vaihdellen tai esim. munasoluhoidon ulkomailla ottamalla. Meidän suvussa on lääketieteen tutkijoita ja me olemme ihan huvikseen tehneet dna-testejä (koska saamme ne ilmaiseksi) aika laajalle sukulaisten piirille. Yhtään ei-biologista sukulaista ei ole löytynyt. Yhden sukulaisen tiesimme asuvan sukumme ulkopuolella ja se olikin aika surullinen tarina, kun asia selvisi tälle ihmiselle vasta aikuisiällä. Nyt hänkin on löytänyt yhteyden sukuumme. Valitettavasti emme voi tehdä dna-tutkimuksia kuolleista ihmisistä ja ehkä siellä olisikin näitä ei-biologisia sukulaisia. Nyt elämme kuitenkin 2000-luvulla ja nämä asiat on lastenkin mahdollisuus selvittää, jopa ilman vanhempien tahtoa tai tietoa selvityksestä. Perimä on tosi tärkeä osa elämää.
auttaa. Kirjoitin nimenomaan sukututkimuksen valossa, että jatkuvasti tulee vastaan näitä asioita, että emme todellakaan voi olla varmoja kuinka varmasti olemme omassa BIOLOGISESSA SUVUSSA!!!!!! Kun se nyt alkaa olla tärkeämpää kuin se, pystytäänkö vanhemmuuteen. Ja jos lähipiirinne tietää lääketieteestä ja biologiasta niin laajasti, niin pitäisi sinunkin silloin tietää tämä suomen kansan sisäsiitoisuus asia.
Kyllä adoptiolapsi on adoptiovanhepiensa oikea, oma lapsi mutta ei tietenkään ole adoptiovanhempiensa biologinen lapsi.
Ja toiset nyt vaan ovat sitä mieltä että ainoa 'oikea' lapsi on biologinen lapsi eikä sille mahda mitään.
Mielestäni te voitte sukulaisillenne asiasta ystävällisesti sanoa, kertoa että teille lapsenne ovat oikeita ja omia, ja esittää toiveen etteivät ainakaan lasten kuullen ilmaisisi mielipiteitään oikeista (ja vääristäkö, vieraista?) lapsista. Sen verran sukulaisillanne ja muilla aikuisilla täytyy olla järkeä ja hienotunteisuutta että osaavat ottaa lapset huomioon.
Tärkeintä on se mitä adoptiovanhemmat itse viestittävät ja puhuvat lapselleen, lapsi on heille se oikea, oma lapsi.
Lapselle voi lapsen kasvaessa selittää tätä asenteiden ja mielipiteiden eroa ja kertoa miten vanhemmat sen kokevat.
Meidän lapset muuten kyllä jatkavat sukuamme vaikka ovat sukuumme liittyneetkin adoption kautta. Sukulinjan geenejä he eivät kyllä jatka, millä meille, eikä sukulaisillemme, ole mitään merkitystä.
geneettistä jatkumista. Ei nyt sotketa käsitteitä. Aatteellisen ja aineellisen perintönne voitte tietysti antaa lapsellenne. Adoptiolapsi on perillisenne, mutta ei sukunne jatkaja. Hän jatkaa omaa biologista sukuaan.
Kyllä meillä adoptiolapsemme jatkavat sukuamme, vaikka eivät biologisessa mielessä.
Itse koemme näin, samoin meidän vanhempamme eli lastemme isovanhemmat. Biologisessa mielessä lapsemme jatkavat biovanhempiensa sukua.
MEILLE suvun jatkaminen tarkoittaa muutakin kuin biologista linjaa. Ei sen tarvitse muille/sinulle sitä tarkoittaa joten en peru kirjoitustani :-)
Miksi erään sukulaisen tekemässä sukupuussa ei ollut lastamme?
Oliko "se adoptiolapsi" vain "unohtunut" vai kuuluuko edes sukuun??
oma lapsi, jolla on kaikki lapsen oikeudet, niin ei hän silti ole sukunne jäsen. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset olla rehellisiä itsellenne ja muille, ja yrittäkää edes vähäsen ymmärtää muidenkin näkökohtia. Ilmeisesti adoptioneuvonnassda aivopestään tulevat adoptiovanhemmat jonkinlaiseen "adoptioideologiaan", niin että tosiasiat tuppaavat heiltä unohtumaan.
En osaa ottaa kantaa viralliseen sukututkimukseen eli miten adoptiolapsi siellä merkitään.
Mutta vaikka kysyisi keneltä tahansa meidän sukumme jäseneltä niin kyllä meidän lapsemme
ovat osa sukuamme, sukumme jäseniä. Ei meidän suvussa erotella lapsia sen mukaan ovatko he adoptoituja vai eivät, kaikki ovat sukumme jäseniä.
Meillä onneksi on ihana suku, fantastiset sukulaiset, jotta arvostavat kaikkia suvun lapsia tasa-arvoisina suvun jäseninä.
Meidän suvussa on tehty laaja ja pitkälle ulottuva sukututkimus. Tätini perheessä on kaksi adoptiolasta, muttei yhtään biologista lasta. Aikanaan tätä mietittiin sukupuun teon kannalta. Sukututkimusta tekevä henkilö selvitti asiaa ja sai sellaisen vastauksen, että usein adoptiolapset jätetään pois adoptiosuvun tutkimuksesta ja heidät puolestaan lisätään biosuvun mahdolliseen tutkimukseen, jos biosuku saa heistä tietoa.
Adoptoidut serkkuni liitettiin sukupuuhumme muuten normaalisti, mutta heidän nimensä perässä on merkintä: (ottolapsi). Myöhemmin kuitenkin kävi niin, että molemmat adoptoidut serkkuni etsivät ja löysivät biosukunsa. Molemmilla on myös jo omia lapsia. Nyt tilanne sukupuiden osalta on tämä: serkkuni ovat edelleen ottolapsimerkinnöin sukupuussamme. He ovat myös biosukujensa sukupuissa, koska molempien suvuissa oli tehty sukututkimusta ainakin toiselta puolelta. Serkkuni halusivat lapsensa vain biosukujen tauluun. Eli meidän suvun (eli adoptiosuvun) taulussa näkyy edelleen serkut ottolapsina, mutta heidän puolisoitaan eikä lapsia ei ole siinä serkkujen toiveesta. Tämä asia saattaa vielä muuttuakin.
Ei tämä yksinkertainen juttu missään nimessä ole.
Vaikkei asialla sinänsä ole niin suurta merkitystä tuon suvunjatkumisjutun kannalta, niin jos arvaan oikein, on tämä puheena oleva lapsi adoptoitu ulkomailta ja poikkeaa ulkonäöltään tyypillisistä suomalaisista lapsista ja tämä on se, mikä eniten kiinnittää ihmisten huomiota.
Hei,
adoptiovanhemmille saatetaan sanoa, ettei adoptiolapsi ole teidän "oma lapsi". Olen lukenut "Onnela" blogista, että asian voi korjata näin:
"Kyllä adoptiolapsi on OMA lapsi, muttei biologinen lapsi".
Lestadiolaisen on vaikea hyväksyä, että lapsen saa ilman lisääntymistä.
Minkähänlaisesta lisääntymisestä on kyse? Meidän perhe on lisääntynyt sekä biologisesti että adoptoimalla. Lisääntyä voi kaiketi myös koeputken avulla.
Adoptiossa joku on muuttanut perheeseenne. Jotkut muut (eli biologinen äiti ja isä) ovat lisääntyneet.
Hmmmmmm......
Siis jos adoptoin, niin kyllä perheeni lisääntyy.
Olemme siis saaneet perheenlisäystä.
Sukuunkin tuli yksi jäsen lisää.
Ja adoptiolapsi on ikioma, kuten biooginenkin lapsi, toisin kuin sijaislapsi.
Hmmmmmmm.....,Mikko!
Olemme adoptoineet lapsen.
Perheeni on siis lisääntynyt.
Olemme siis saaneet perheenlisäystä.
Sukukin on saanut yhden jäsenen lisää.
Adoptiolapsemme on meidän ikioma. Kuten ovat biologisetkin lapsemme.
sama viesti
eipä nää tajua mitä lisääntyminen tarkoittaa...
Kirjoitit, että : Adoptiolapsemme on meidän ikioma.
Entä teidän adoptiolapsen biovanhemmat? Eikö hän ole yhtään heidän oma?
Eihän adoptiovanhemmat ajattele niin..heille lapsi on OMA OMA OMA....ei he ajattele niin että lapsi ei ole heidän oma . Se on vain oma PAPERILLA..sehän menee lakimiesten kautta..ja niin he tuudittautuvat siihen vaalenpunaiseen harhaan että lapsi on oma. Kumma kun he eivät tajua että lapsi ei ole edes geneettisesti heidän..mutta selitä se näille tolloille...voi pyhä jysäys..
biologisten vanhenpiensa oma? Toki, mutta vain geneettisesti, ei juridisesti. On henkilöitä, joille lapsion oma vain jos hän on geneettisesti oma, on henkilöitä, joille lapsion oma vain juridisesti.
Kenen oma on lapsi, joka saa alkunsa A:n ja B:n sukusoluista, kasvaa ja syntyy C:n kohdusta ja adoptoidaan D:n ja E:n perheeseen? Geneettisesti A:n ja B:n, juridisesti C:n kunnes juristit vahvistavat ottolapsisuhteen ja hän on D:n ja E:n.
Adoptiovanhemmat painottavat juridiikka tunteiden ohella, adoptiota tuntemattomat geenejä.
Tyyne Järvelä
Valtiotkin erottelevat väestötilastoissaan syntyvyyden ja kuolleisuuden sisäänmuutosta ja poismuutosta.
En ymmärrä sitä miksi nämä adoptiovanhemmat haluavat omistaa lapset, ymmärrätkö sinä? voidaanko me omistaa lapsia? puolisoita? sukulaisia?ystäviä??? voi hyvä ihme mikä teitä ihmisiä vaivaa, eihän ketään voi omistaa, vai onko teillä noin sairas käsitys vanhemmuudesta? muistakaa, viimeisessä takissa ei ole taskuja joten jos joku tästä jotain tajuaa niin menkää itseenne....
vaan he ovat itseään etsivän elämän poikia ja tyttäriä...." Näin laulettiin 1960-luvulla, jos joku vanhemmista keskustelijoista vielä muistaa. Minusta on parempi, jos vanhemmat eivät liiaksi omi lapsiaan, ovat nämä sitten heidän biologisia- tai adoptiolapsiaan. Lapset ovat kuitenkin meillä vain lainassa. Pian he kasvavat aikuisiksi ja lähtevät maailmalle.
lapsiani, en yhtäkään heistä. Enkä usko muidenkaan vanhempien lapsiaan omistavan sen enempää kuin voimme omistaa puolisoitamme tai vanhempiammekaan. Mutta puhumme lapsistamme omina lapsinamme, jolla korostamme ehkä sitten tunteitamme. Tai sitä, että adoptio-termin merkitystä juridiikassa. Tai sitä, että vanhemmat huolehtivat omista lapsistaan eivätkä saa heistä rahallista korvausta toisin kuin sijaisvanhemmat. Tai sitä, että adoptoimamme lapsi ei ole meille vieras henkilö suvussamme.
Minä ainakin tarkoitan omalla lapsellani käsitteen vieras lapsi tai jonkun toisen oma lapsi päinvastaisuutta. Ja perheessäni myös sitä, että kaikki perheemme lapset ovat omiamme, jokainen eri tavoin perheeseemme syntynyt tai liittynyt, mutta oma ja lainassa vain. Uskon myös, että jokaiselle lapselle on tärkeää saada kuulua jollekin, olla jonkun oma.
Tyyne Järvelä
Ja väestörekisterissä adoptoidut lapsemme ovat perheemme lapsia, eivät meistä erillisiä.
Eli jos pyydän väestörekisteristä otteen jossa näkyvät lapsemme tai perheemme jäsenet niin siinä näkyy adoptoidut lapsemme.
Eivät siis vain meillä asuvina vaan meidän perheeseen kuuluvina.
Oma keskustelusta: oma-sanalla adoptiovanhemmat viittaavat siihen että adoptoidut lapsillamme on sama sija sydämissämme ja elämässämme kuin olisi biologisilla lapsilla. Toki myös juridisesti.
Oma sanalla ei viitata omistukseen kuten joku täällä värikkäästi kuvittelee. Eihän kukaan ketään tässä maailmassa omista.
Oma-sanan käyttö ei myöskään sulje pois adoptiolasten biologisia vanhempia.
Nyt on selvästi jossain kukkahattutätien suljetulla keskustelupalstalla keskusteltu "oma"-käsitteestä adoptioon liittyen. Tänään on jo pari ihmistä määritellyt adoptiolapsen aseman "omana lapsena" tunteiden ja juridiikan perusteella. Tämä on todella merkittävää edistystä! Näin sen huomaa, että kun oikein täällä paasaa, niin ihmiset alkavat ajatella. Tosin aika törkeää on tuo, miten te erottelette adoptiolapset sijoitetuista lapsista. Kyllä sijoitetut lapsetkin haluavat kuulua perheisiin ja perheen täytyy tuntea heidät perheeseen kuuluviksi. Etenkin jos perheessä on biologisia (tai adoptoitujakin) lapsia, niin tunneside sijoitettuihin lapsiin täytyy miettiä tarkasti.
Nyt on selvästi jossain kukkahattutätien suljetulla keskustelupalstalla keskusteltu "oma"-käsitteestä adoptioon liittyen. Tänään on jo pari ihmistä määritellyt adoptiolapsen aseman "omana lapsena" tunteiden ja juridiikan perusteella. Tämä on todella merkittävää edistystä! Näin sen huomaa, että kun oikein täällä paasaa, niin ihmiset alkavat ajatella. Tosin aika törkeää on tuo, miten te erottelette adoptiolapset sijoitetuista lapsista. Kyllä sijoitetut lapsetkin haluavat kuulua perheisiin ja perheen täytyy tuntea heidät perheeseen kuuluviksi. Etenkin jos perheessä on biologisia (tai adoptoitujakin) lapsia, niin tunneside sijoitettuihin lapsiin täytyy miettiä tarkasti.
Meillä, ja kaikissa adoptioperheissä joita minä tunnen, on aina omaa-sanaa käytetty kuvaamaan lapsen sijaa vanhempien sydämessä, elämässä sekä myös juridisesti. Eli ei se vasta täältä palstalta ole tullut.
Adoptio on eri asia kuin sijoitus, juridisesti, ja tämä tuo sijaisvanhemmuutteen erilaisia asioita kuin adoptiovanhemmuuteen. Niinkuin adoptiovanhemmuus tuo erilaisia asioita verrattuna biovanhemmuuteen.
Molemmat, kaikki, vanhemmuudet ovat suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan samaa, eli vanhemmuutta.
Ei erilaisuus, ja sen ääneen toteaminen, tarkoita eriarvoisuutta !
Mielestäni kukaan adoptiovanhempi ei kuvittele että suhde sijaislapsen ja sijaisvanhemman välillä olisi jotenkin heikompi tai arvottomampi kuin suhde adoptiolapsen ja adoptiovanhemman välillä.
Jos vanhempi sanoo, että ottolapseaan omaksi niin kyse on järjettömästä omistushalusta??? , mutta biologisista voidaan aina puhua omina. Adoptio lapsen vanhemmat viis veisaavat genetiikasta. Ei heillä ole tarkoituskaan hankkia biologista jälkeläistä niin miksi ihmeessä ihmiset sitä väen vängällä tänne tuputtavat. Nämä joilla ei ole kokemusta adiptiosta , jaksavat tätä biologisuutta vatvata. Aivan kuin adoptio vanhemmilla eo olisi oikeutta pitää lasta omanaan, koska geneettiset siteet puuttuu! Saman arvoisia lapsia he ovat vanhemmilleen.
Noin 80% adoptiovanhemmista on ensin yrittänyt saada biologista jälkeläistä. Kyllä heidän alkuperäinen tarkoitus on siis ollut hankkia nimenomaan geneettinen jälkeläinen, mikä on varsin luonnollista ja useimmille helpoin vaihtoehto.
Kyllä biolapsen toiveeseen voi olla muitakin syitä kuin geenien siirtäminen ja varmasti onkin.
Biologisen lapsen saa yleensä yksikertaisemmin ja helpommin kuin adoptiolapsen, adoptioprosessi on kuitenkin ihan oma kuvionsa.
Usein naisella on myös kova halu kokea itse raskaus. Esim. luovutetuilla sukusoluilla (munasoluilla tai siittiöillä tai molemmilla) alkuunsaatettu raskaushan ei ole geneettisesti toisen/molempien lapsi.