Motivaatio kadonnut

Olen melkein pari vuotta opiskellut tradenomiksi tietojenkäsittelypuolella ja motivaatio on tyystin kadonnut. Aiemmin opiskelin merkonomiksi sekä suoritin toisenkin tutkinnon samalta alalta. Ohjelmointi on ihan p...:stä, eikä monet muutkaan aineet kiinnosta pätkääkään. Kursseja on suorittamatta ja uhkana on, että joudun tukiakin palauttamaan, jos en saa niitä suoritetuksi. Ainoat kiinnostavat aineet liittyvät valokuvaukseen, joita on tosi vähän. En ole enää nuori, osa lapsista jo aikuisia, enkä viitsisi tuhlata turhaan vuosia opiskeluun, jos sen jälkeen on tarjolla jotain järjestelmäsuunnittelua, mikä ei yhtään kiinnosta. Vakitöissä en ole, satunnaisesti teen töitä koulun ohella, joten työhönkään ei voi noin vaan palata. (Olin aiemmin vuosia kotiäitinä)

Olen harkinnut, jos vaihtaisin alaa, ehkä valokuvauspuolelle, mutta onko silläkään alalla töitä??? Omalla paikkakunnallani ei ole kuin valokuvaajan ammattitutkintoa tarjolla, enkä tiedä riittäisikö se työn saantiin. Paikkakuntaa en perheen vuoksi ja taloudellisista syistä voi vaihtaa. Etäopiskelu voisi tulla kysymykseen, jos sellaista olisi tarjolla.

Meinaa masennus ja ahdistus iskeä pikkuhiljaa, jos en keksi ratkaisua. Jos pakolla kitkutan koulussa eteenpäin, onko siitä mitään vastaavaa hyötyä... Onko kellään mitään vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä?
101749
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Ennenkuin vaihdat alaa yritä miettiä nykyisen plussia ja miinuksia. Listaa niitä ja laske onko lopputulema plussalla vai miinuksella. Jos vaihdat, mieti onko sinulla varaa jäädä etsiskelemään, jos ei ole täyttä varmuutta uudesta. Ja masennus on syytä hoitaa asianomaisella taholla. Opiskelu tai työ ei ole keino hoitaa mielenterveyden ongelmia.

Äänestä
  • Hyvä idea laskea plussia ja miinuksia. Sen aionkin pian tehdä! Voi olla hyvinkin, että plussat voittaa :-) Kiitos vinkista!

    Äänestä

Sulla on jo yli puolet tutkinnosta kasassa ja lopussa on työharjoittelu - ja harjoittelupaikkaasi voit myös työllistyä pysyvämmin.

It-hommissa on myös ylläpitoa ja ohjelmointi keskisuurissa yrityksissä ja valtion virastoissa voi rajoittua Access-sovellusten tekemiseen. Opit kyllä.

Jokaisessa tutkinnossa, joka ei ole ihan käytännön hommaa on paljon pakkopullaa. Mites muuten opettajat saisi töitä :D?

Valokuvausalasta pari hommaa:

Serkkuni kävi taideteollisen, sen jälkeen on ollut freelancer-yrittäjä (ajaa vanhalla Volvolla - eli ei tienaa hirveästi). Nimeä en laita, mutta Suomen Kuvalehteen tutustumalla saat sen selville. Eli: vaikka nimeä olisi niin tulot eivät välttämättä koko ajan suuret (jaksottain vain). Toinen sukulainen perusti Ouluun Hiukkavaaran (entisen) varuskunnan viereen valokuvaamon -> nurin meni.

Jos olet IT-alan tradenomi ja suoritat appron informaatiotutkimuksesta avoimessa yliopistossa niin ainakin kirjastosta luulisi löytyvän
pysyvämpää työtä.

Jos ihan alaa vaihdat: lääkeala (farmanomi, lääketeknikko jne.) työllistää nyt. Työllistääkö sitten kun valmistut on jo toinen juttu.

Äänestä
  • ja kannustuksesta! Sitä juuri tarvitsinkin! Ihan totta, kohta voisikin jo alkaa etsimään harjoittelupaikkaa ja kyllä varmaan myöhemmin kaduttaisi, jos nyt jätän koulun. Jos vaikka löytäisin palkallisen paikan, auttaisi se taloudellisestikin :-D

    Kyllähän tämän koulun jälkeen voi toki sijoittua muunkinlaiseen työhön, kuin ohjelmointiin... se vaan tuntuu tällä hetkellä niin takkuselle... että tuntuu että sitä on koulussa pelkästään...

    Äänestä

Mä valmistuin vuosi sitten tradenomiksi tietojenkäsittelyn koulutusohjelmasta ja meillä ainakin oli vaihtoehtoina ohjelmointi, systeemityö, digitaalinen media sekä järjestelmätuki. Noita kahta jälkimmäistä opiskelin eniten, koska tuntui, ettei ohjelmointi ainakaan ole mun juttu. Loppujen lopuksi en kuitenkaan halua myöskään olla atk-tukihenkilö lopun elämääni, joten haen nyt kevään haussa yliopistoihin, ehkäpä jopa ihan eri alaa lukemaan kuin tietojenkäsittelyä. Mutta ei se ohjelmointi ole se ainut suuntautumisvaihtoehto!
Tsemppiä vaan! Loppujen lopuksi on kuitenkin hienoa olla tradenomi. :)

Äänestä
  • kummasti, kun on saanut keskustella asiasta muiden kanssa. Olet oikeassa, sitä vaan välillä vaipuu synkkiin syövereihin ja tuntuu, ettei löydy mitään ratkaisua. Kyllä se siitä, kun etsii hyviä puolia asioista! Onnea sinulle pyrkiessäsi yliopistoon ja tsemppiä myös! Niin, kyllä minäkin haluan vielä valmistua tradenomiksi, kun jo näinkin pitkälle olen päässyt :-D

    Äänestä

haha, itse taas opiskelen ohjelmointia AMK:ssa. Siitä saa kai ihan mukavan ja luovan työn, kun jaksais vaan opetella.. :) Nää oheiskurssit vaan aiheuttaa.

Äänestä
  • vinkistä :-D Kaikenlaiset mahdollisuudet on kiva nähdä ja miettiä mikä olisi hyvä omalle kohdalle!

    Äänestä

Myös minulla suuren suuria motivaatio ongelmia. Suoritettu toisessa amk:ssa reilut 100 opintoviikkoa reilut neljä vuotta sitten.
Nyt olen päässyt toiseen amk kouluun iltapuolelle paikkakunnan vaihdon takia, mutta en saa itseäni niskasta kiinni että menisin kouluun ja hoitaisin sen pois. Saisin luultavasti useita kursseja hyvityksenä aikaisemmista suorituksista, mutta ei vaan nappaa. Kuinka helvetissä tässä nyt sais sen verran aikaan, vinkkiä TODELLA KAIVATAAN. Se on helppo lusmuilla täällä töissä, kun olisi parempaakin yhtiössä tarjolla jos tutkinnon suorittaisi, mutta sitä vain ajattelee että mitä sitten.

apuja odotellen

epätoivoinen, laiska, tyhmä, saamaton "opiskelija"

Äänestä

Kommentoi aloitusta


turhaanko opiskelen kirjoitti:

Olen melkein pari vuotta opiskellut tradenomiksi tietojenkäsittelypuolella ja motivaatio on tyystin kadonnut. Aiemmin opiskelin merkonomiksi sekä suoritin toisenkin tutkinnon samalta alalta. Ohjelmointi on ihan p...:stä, eikä monet muutkaan aineet kiinnosta pätkääkään. Kursseja on suorittamatta ja uhkana on, että joudun tukiakin palauttamaan, jos en saa niitä suoritetuksi. Ainoat kiinnostavat aineet liittyvät valokuvaukseen, joita on tosi vähän. En ole enää nuori, osa lapsista jo aikuisia, enkä viitsisi tuhlata turhaan vuosia opiskeluun, jos sen jälkeen on tarjolla jotain järjestelmäsuunnittelua, mikä ei yhtään kiinnosta. Vakitöissä en ole, satunnaisesti teen töitä koulun ohella, joten työhönkään ei voi noin vaan palata. (Olin aiemmin vuosia kotiäitinä)

Olen harkinnut, jos vaihtaisin alaa, ehkä valokuvauspuolelle, mutta onko silläkään alalla töitä??? Omalla paikkakunnallani ei ole kuin valokuvaajan ammattitutkintoa tarjolla, enkä tiedä riittäisikö se työn saantiin. Paikkakuntaa en perheen vuoksi ja taloudellisista syistä voi vaihtaa. Etäopiskelu voisi tulla kysymykseen, jos sellaista olisi tarjolla.

Meinaa masennus ja ahdistus iskeä pikkuhiljaa, jos en keksi ratkaisua. Jos pakolla kitkutan koulussa eteenpäin, onko siitä mitään vastaavaa hyötyä... Onko kellään mitään vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu