Hei! Nykyään taitaa olla niin, ettei kukaan selviä vaihdevuosista ilman lääkitystä tai hormoonihoitoja. Itse olen ajatellut tekeväni niin. Tässä kun ensimmäisiä kuumia aaltoja ihmettelen, juolahti mieleeni, että kuinka moni muu on ajatellut sinnittelevänsä ilman hormoonihoitoja, ainoastaan ruokavaliota/luontaistuotteita apuna käyttäen? Onko joku jo selvinnyt siten?
Ilman lääkitystä
Vaihdevuosista yli
268079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä selviää, kun on pakko. Itse ehdin syödä hormoneja noin neljä vuotta kunnes todettiin rintasyöpä 50-v mammografiassa. Siihen loppui hormonien syönti kuin seinään. Kuumat aallot olivat kieltämättä aluksi kaameat, mutta pakko oli kestää. Nyt aikaa on kulunut neljä ja puoli vuotta ja pieniä aaltoja on hyvin harvoin.
rintasyöpään ovat tutkimuksissakin vahvistettu.Onnittelut sinulle, joka olet sairastunut ja selvinnyt! Itse päätin aikoinaan että mitään hormoneja en kyllä ota. Olin "paikan päällä" todennut, että jokainen nainen, joka tuli rintasyöpäleikkaukseen oli jossain vaiheessa syönyt hormoneja menopaussivaivoihin. Iät vaihtelivat 47-70v.
Kun omat vaivat alkoivat, oireet tulivat niin voimakkaina, että minun oli turvauduttava hormonihoitooon. Päätin, että lopetan heti kun vähänkin helpottaa ja niin käyttö jäi alle kahteen vuoteen. Pahimmat ajat ovat kaukana ja tietenkin pieniä aaltoja on edelleen.
olin päättänyt selviytyä ilman hormonikorvaushoitoa ja ehdinkin jo 57-vuotiaaksi, kunnes alkoivat lievät kuumat aallot. Ne olisin hyvinkin voinut kestää, mutta sitten tuli mielialaongelmia, kun alakuloa alkoi tulla päivittäin useita kertoja. Sinnittelin muutaman kuukauden ja sitten lähdin gynelle ja pyysin hormonilääkettä. Se auttoi hyvinkin nopeasti ja nyt olen syönyt vuoden verran hormonikorvauslääkettä eikä mieliala ole kertaakaan laskenut vaikka töissä on suuria paineita. Kuumat aallot hävisivät myös lääkkeen myötä. Aion syödä lääkettä enää runsaan vuoden ja sitten lopetan vähitellen.
Olen 46-vuotias. Vielä ei ole mitään oireita ja kuukautisetkin tulevat säännöllisesti. Mutta tarkoitukseni on että en söisi mitään hormoonilääkkeitä jos vaan mahdollista. Nyt olen aloittanut lisäravinteena soijan syönnin ja tarkoitus olisi opetella juomaan säännöllisesti vihreää tai valkoista teetä. Ja muutenkin haluaisin perehtyä enemmänkin ravinnon merkitykseen.
Kovasti väitetään että esim. Japanissa ei naiset kärsisi vaihdevuosi ongelmista ja muutenkin pitenpään säilyvät nuorekkaampina johtuen juuri heidän erilaisesta ravinnostaan. He syövät soijaa ja muita vihanneksia päivittäin ja juovat jälkiruuaksi vihreää teetä.
konsteja itsekkin olen miettinyt ja hieman jo asioihin perehtynytkin. Harmillisesti vatsani ei siedä teetä lainkaan, heti on niin kovalla että jos edes haistaa teetä! Kahvin juonnin olen jo pudottanut aiemmin juomastani puoleen, nyt pari kupillista päivässä ja huomannut sen tuovan helpotusta niihin alkaviin kuumiin aaltoihin. Myös suklaa tuntuu olevan pahasta, ajatellen juuri noita aaltoja, sen huomasin tuossa joulun aikaan. Ja ylipäänsä kaikenlainen liiallinen syöminen hikoiluttaa. Paras kun syö mahdollisimman kevyesti ja vähän. Kuukautiset minullakin vielä säännölliset, mitä nyt joskus tiputtelee pari päivää ennen kunnon vuotoa. Alkoholilla tuntuu olevan myös selvä vaikutus tuohon hikoiluttamiseen. Sitäkin on syytä nauttia todella harvoin, mikäli tässä aikoo selvitä vaihdevuosista omin avuin. Hyvästi valkoviinillä höystetyt päivälliset ja saunajuomat!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000324&posting=22000000014122533
Rintasyöpä on sairastettu kahteen kertaan jo alle nelikymppisenä, joten hormoneja ei missään tapauksessa.
Sen sijaan mielialalääkkeet pelkkänä ylläpitoannoksena pitävät mielen virkeänä ja silloin eivät fyysiset vaivatkaan juuri häiritse.
Pari vuotta oli kaikenlaisia vaihtelevia oireita, hikoilua ja alakuloa, turvotusta ja lihomistakin. Mutta niin vain mentiin läpi. Nyt on jo aika tasaista. Ja oikeastaan mitään en tehnyt, en edes harkinnut hormoneita, enkä sitten aloittanut soijan syömistö, en vaihtanut kahvia teehen, enkä jättänyt suklaan syöntiä.
Ja nuorena sain nämä oireeni ja pääsin niistä, olen nyt siis 46 vuotias. Ei kuukautisia ei vaivoja.
Alli
Olen myös 46v. ja minulla on oireita ollut jo viisivuotta. Väsymystä, voimakasta sietämätöntä hikoilua, mieli maassa ja nyt vielä rytmihäiriöitä. Sydän hakkaa välillä(130-140) päivällä, että yöllä, ettei saa nukuttua. Sain kokeeksi beetasalpaajaa. Syytä eivät lääkäritkään löydä, sanovat että toden näköisesti kuuluu vaihdevuosi vaivoihin. Mitähän vielä. En uskalla käyttää hormoneita, siskolla rintasyöpä, joka käytti hormoneita ja nyt se uusi ja on levinnyt pahasti.
Mistähän saisin avun, sillä olen jopa sairaslomalla?
olla sen puute. Hyvin monilla on tietämättään ja varsinkin keski-iässä kun elimistö ei ole enää nuoruudenehta.
Kiitos neuvosta. Aloitin kyllä jo viikko sitten magnesiumin käytön. Vielä ei ole auttanut, mutta toivossa on hyvä elää. Yritän kyllä syödä monipuolisesti ja kasviksia todella paljon. Sitäpä mietinkin, että tuleekohan kohta liikaakin. Hemoglobiini on usein yli 150.
hivenaineita imeytymästä. Otapa selvää yhteisvaikutuksista!
Itselläni alkoivat reippaanlaisesti ja kovin yllättäen runsaat neljä vuotta sitten kuumat aallot ja hikoilu. Jos sattui oleman kaupassa talvisaikaan, sai riisua takin yltään. Yöllä heräili juuri enne kuuman aallon tuloa. Toisinaan hikoilu jopa nauratti, niin hurjaa ja outoa se oli.
Koska en mielelläni syö lääkkeitä enkä varsinkaan hormonivalmisteita, käytin luontaistuotteita. Rinnastani oli aikoinaan poistettu myös kasvain. minkä vuoksi lääkkeet eivät olleet suositeltavia.
Menolistica, joita otetaan kuin ehkäisypillereitä aina kolme viikkoa kerralla, auttoivat muutamassa päivässä.
Probalance oli toinen tuote, jota käytin.
Molempiin olin tyytyväinen.
Suosittelen!
Minulla on ollut jo kylmät- ja kuumat aallot kolmisen vuotta.En voi hormoni hoitoa käyttää kun minulle on tullut 19 vuotta sitten tukos aivoihin.Vaarana vois olla uusia tukoksia...en haluasi enää saada niitä.Yöt ovat tosi vaikeita.Heräilen puolen tunnin välein.Vedän peittoa korville ja vuorostaan potkin pois.Silti olen päättänyt pärjätä ilman hoitoja.Onneksi en ole töissä.
jos oireet eivät ole kestämättömät. Äitini ikäluokan aikaan ei ollut tietoakaan hormonikorvauksista ja tuo ikäluokka kertookin, että meni muutama kuukausi tai vuosi - tosin kärsiessä - ja sitten helpotti. Rintasyöpäriski on todellinen hormonikorvaushoidon seurauksena.
Toivottavasti yleistä mammografia ikärajaa nostetaan 69v:n, kuten muutamat kaupungit ovat omatoimisesti tehneetkin. Sosiaali-ja terveysministeriö harkitsee asetusta.
käyttääkö hormoneja vai ei. Äitini ei käyttänyt, mutta hänellä ei ole ollut niin pahoja vaivojakaan.Minä päätin myös että en käytä. Ajattelin että luonnollinen tila ja kärsittiin sitä ennenkin jne..No, kuumat aallot ei ollut niin pahoja. Mutta kun heräilee tunnin ,puolen tunnin päästä läpi yön. Tulee kauheata migreeniä valvomisesta. Ja, minulle tuli myös kovia mielialavaihteluja ja paniikkia.Särkyjä sinne sun tänne, listan voi tehdä pitkäksi. Kävin gynekologilla ja sain hormoneja. Olen nyt käyttänyt kuusi vuotta ja yrittänyt parin kertaan lopettaa mutta oireet palavat.Eihän sitä ikinä tiedä mitä tauteja itselle tulee. Turha pelätä niitä ja kärsiä. Voihan se rintasyöpä tulla ilman hormonejakin.En ole oireeton vaikka käytän hormoneja mutta voinhan sanoa että puolet parempi olo kuin ilman ja siihen saa tyytyä.
ja nyt ole vuoden ollut ilman.Olen pistäny poikki välejä jokaisen kanssa jopa äitini,ensimmäisen kerran olen näin paniikissa!Sitten harmittaa ja katua saa monta päivää,enkä edes muista montako kertaa anteeksi olen pyytäny vuoden aikana.
En uskalla aloittaa uutta kuuria juuri sen takia kun pelotellaan ja varmaa aiheesta joskin nämä oireet tekee myös sairaaksi tavallaan!
äidilleni tuli rintasyöpä vaikka ei hormooneja käyttänytkään.
Nyt vaihdevuosi-iässä olevien naisten äideistä suurin osa ei käynyt töissä, ja vaikka olisi käynytkin, työelämä ei ollut niin koko ajan täydellistä suoritusta vaativaa kuin nyt. Sitä paitsi heillä tuskin oli mahdollisuuttakaan mihinkään hormonikorvaushoitoihin, joten heidän oli pakko kärsiä.
Jostain muistan lukeneeni, että noin joka viides nainen selviää vaihdevuosista ilman oireita. Minulla on ollut monenlaista esioiretta jo vuosien ajan, mutta varsinainen menopaussi ei ole vielä alkanut. Olen päättänyt, että jos saan niin vaikeita oireita, että ne vaikeuttavat jokapäiväisten tehtävien hoitamista, otan hormonit avuksi.
Hormonien syöpävaaraa liioitellaan minusta. Siinä amerikkalaistutkimuksessa, johon usein viitataan, naiset olivat paljon vanhempia kuin ne, joille meillä hormonikorvaushoitoa määrätään ja käyttäneet hormoneja huomattavasti pitempään kuin meillä on tapana. Sen lisäksi useimmat heistä olivat joko entisiä tai nykyisiä tupakoitsijoita ja huomattavan ylipainoisia - molemmat syöpäriskiä lisääviä piirteitä.
Lääketieteellisissä riskitutkimuksissa minua aina ihmetyttää se, miten voidaan päätellä jonkin yhden asian lisäävän sairastumisriskiä, kun ei elävien ihmisten elämästä voi koskaan poistaa niitä kaikkia muita vaikuttavia tekijöitä. Hiukan kärjistäen voisi sanoa, että suurin syöpäriskiä lisäävä tekijä on pidentynyt elinikä: mitä vanhemmiksi ihmiset elävät, sitä useampi sairastuu syöpään.
Olisi mielenkiintoista tietää (joskin melko mahdoton selvittää), kuinka moni hormonihoitoa saaneista olisi saanut syövän JOKA TAPAUKSESSA. Muut elintavat vaikuttavat, samoin perimä, ympäristön saasteet, elämän aikana syödyt muut lääkkeet jne. jne. jne.
rintasyövän kohdalla samoin kuin muidenkin syöpien/sairauksien kohdalla. Ajatellaan vaikka tupakointia. Voit saada kehkosyövän vaikka et olisi polttanut koskaan, mutta jos tupakoit riski saada syöpä moninkertaistuu.
Sama päätelmä on myös hormonikorvaushoidossa.
Riski saada rintasyöpä kasvaa mitä pitempään käyttää hormonikorvausta. Itselläni on pitkä kokemus esh:na ( äskettäin eläkkeelle) kir osastolta, jossa leikattiin/hoidettiin rintasyöpäpotilaita.
Huomaamattani "tein tilastoa", kun haastattelin rintasyöpäleikkaukseen tulevia potilaita.
Kohdalleni ei koko aikana osunut yhtään naista, joka olisi sairastunut ilman hormonilääkitystä.
Samaa totesivat useimmat kollegani.
Sepä kummallista. Omalla työpaikallani on monta naista, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään ennen vaihdevuosia, eli eivät ainakaan hormonikorvaushoitoja olleet ehtineet käyttämään.
Koskiko kyselysi myös aiemmin elämän varrella käytettyjä hormoneja, kuten e-pillereitä?
käytäntö oli sellainen, että potilaalta kysyttiin käytössä olevista lääkkeistä ja äskettäin lopetetuista pitemmän aikaa käytetyistä lääkkeistä ja siinä hormonikorvaus tuli esille. Tiedothan tarvittiin/merkittiin mm anestesiakaavakkeeseen. E-pillereiden käyttöä en kysynyt/kysytty, koska tietoa ei tarvittu. En muista, että kukaan olisi kertonut oma-aloitteisestikaan aiemmasta e-pillereiden käytöstä, mutta todennäköisesti heitä oli sairastuneissa.
Tottahan toki myös e-pillerit on hormooneja. Siksi kannattaakin laskea kuinka monta vuotta on elimistöään ruokkinut hormooneilla.
Ja oikeestaan tämä pillereitten syöntikin on sen verran uusi juttu ettei siitäkään ole tarpeeksi tutkittua tietoa, mutta nyt sitten alkaakin vaikutukset paremmin selvitä kun yksi sukupolvi on niitä popsinut.
Luinpa sellaisen jutun että yleensä kun raskaana oleva nainen on hehkeämpi ja kaunistuu raskauden aikana, niin nykyään pitkään pillereitä syöneellä ei näin olisikaan.
Pillereiden syöntihän on yleistynyt vasta 60-70 luvun jälkeen. Joten sinänsä aika uusi juttu.
Esim. äitini ei ole koskaan syönyt pillereitä. Teki 5 lasta peräkkäin ja sitten sterilisaatio. Ei myöskään koskaan käyttänyt hormoonikorvausta. Ja on ollut aina nuorekas ikäisekseen. Nyt jo 71v.
Hei! Olen 58 v. vaihdevuosia ei sinällään ole, mutta joskus on hikinen olo. Kokeilin hormooneja gynen suosituksesta vaikka oma hormoonituotantoni mitattuna olisi riittänyt vaikka pienelle pitäjälle. Rinnat turposivat ja paino nousi. Lomamatkalla päätin luopua kaikista hoidoista. Nyt olo on tasaantunut eikä turvotusta ole. Puppua on se, että gynet väittävät etteivät hormoonit lihota. Kyllä ne gynetkin lihovat hoitojen aikana,vaikka vastaväitteitä onkin. Ystäväni on lääkäri ja hänkin on lihonut. Ihmisiähän nekin.
Kannatan kestämistä jos vaivat eivät ole kovin harmillisia. Puolisolle kannattaa kertoa milloin joku känkkäränkkä iskee. Meillä ainakin ymmärretään. Otetaan kainaloon ja hyssytellään. Hyvä avioliitto on parasta hormoonihoitoa naisille. Miehenikin hikistyy joskus. Nauramme yhdessä oloillemme. Suvaitsevaisuutta kannattaa harrastaa muussakin mielessä. Elämä on herkullisempaa jopa pienen hien kanssa-:)
Onneksi olkoon, että olet löytänyt tuollaisen miehen, taitavat olla harvemmassa.
Hellyys olisi kyllä hyvä lääke, mutta sitä kun ei ole tarjolla on osattava helliä itseään.
Syön suklaata, en hormoneja, yritän kuunnella itseäni, mitä haluan ja tarvitsen, jos se johtaisi hyvään.
Olen kohta 50v , kuukautiset ovat loppuneet vasta puolisen vuotta sitten viimeiset. Arvailen, että nämä ovat "kuumia aaltoja" mitä tunnen ja niihin suhtautuminen vaihtelee.
Voisiko näläntunteen väheneminen olla vaihdevuosioire ?