Hui, mitenkäs selviäisin, olen lähdössä kreikkaan lomalle ja pelottaa ihan mielettömästi tuo lentäminen!!! Aikaisemmasta lennosta on kohta 20 vee... nyt jo näen painajaisia!
Onko vinkkejä mitä pitäis tehdä ettei sitten h-hetkellä jää kokonaan koneeseen menemättä?
Onko vinkkejä mitä pitäis tehdä ettei sitten h-hetkellä jää kokonaan koneeseen menemättä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
1. Finnair on joskus järjestänyt kursseja lentopelkääjille. Soita finskiin ja kysy olisiko niillä sinulle sopivaa materiaalia. Uskoisin niillä jotain olevan.
2. Jos jostain löydät elokuvan "Hei - me lennetään" katso se.
3. Jos lähtökiihdytys pelottaa: ajattelet ennen sitä, että olet formulan kyydissä!
4. Itse en pelkää mutta nousukiito tuntuu pahalta - sen jälkeen on tosi tasaista, paljon miellyttävämpää kuin millään muulla liikennevälineellä.
5. Kaikki on varmistettua; jos laskuteline menee rikki niin hydrauliikka tulee apuun, toisen moottorin räjähdyskään ei riko lentokonetta jne.
6. Uusimmat Airbusit - kun ovat ilmaan päässeet - voivat laskeutua täysin automaattiohjauksella.
7. Lentäjät kuulemma puhuvat ammattikielellä koneistaan tosiaan busseina. Ei se ole linja-autosta muuten eroava kuin että on mukavampi .
Minuakin jännitti, mutta jännitykseni opin voittamaan vain käyttämällä lentokoneita.
miksi, miksi ja miksi jos pelottaa, ihan älytöntä tuomoinen. Olisit mennyt laivalla Tukholmaan niin ei tarvitse täällä valittaa.
että pitäisi luopua asioista.Pitää vain oppia voittamaan pelkonsa,ja siihenhän tässä kysyttiin neuvoa
juu jos noin pelottaa niin ei kannata mennä koneeseen, mene ruottiin laivalla taikka tallinnaan!
ja kun sä olet noin aasi niin voisit laittaa ittes vaikka ....
Koskaan en ole lentänyt ja ensiviikolla odottaapi jo kellonympäri kestävä lento.
Ainakaan itseäni ei juuri pelota moinen, enemmänkin koneen ahtaus.
Luulin aina että nousu ja lasku ovat vaarallisimmat osat lennosta mutta niin vaan rysähti sveitsiläistenkin md-11 reilun tunnin lennon jälkeen atlanttiin että suhina vain kävi..
... kiitokset edes muutamasta asiallisesta kommentista =) - Joillakin ehkä ei elämässä ole muuta tekemistä kuin roikkua täällä palstoilla ja haistatella.. No enpä tuosta ota ressiä!
Tässä mietin juuri, että ehkäpä mullakin eniten pelottaa se, että koneessa ollessani tiedän, että en pääse sieltä pois kesken matkan (no nythän joku viisas voi sanoa että hyppää laskuvarjolla...) - elikä kyseessä juuri tuo ahtaus, olisko joku suljetun paikan kammo???
No enivei, vinkkejä!
mutta miksi?Sulla jäi vähän juttu kesken...
Pelkäätkö siis lentokoneen ahtauttaa ja suljettua paikkaa? Minä pelkäsin/pelkään juuri sitä ahdasta suljettua tilaa, josta ei pääse pois kesken kaiken. Vähän pelottaa myös turvallisuuteen liittyvät asiat. Minun pelkoa helpotti Finnairin sivujen selailu ja lukeminen, sieltä löytyy mm. ilmailulääkärin kysymys- ja vastauspalsta, kysymyksiä lentämisestä, turvallisuudesta lennolla, lentopelosta juttua ym. Tieto siis auttoi.
Minusta oli myös mukava istua ikkunapaikalla, josta näin ulos. Yleensä pelkään myös korkeita paikkoja, mutta 10 kilometrissä ei tuntunutkaan miltään, hassua. Käveleminen käytävällä auttoi myös vähän ahtaanpaikan tuntuun. Ja yli kymmenen tuntisella lennolla välilasku oli mahtava juttu.
Mene vaan rohkeasti koneeseen, kerro lentoemännille pelkääväsi. Heillä varmaan lisää vinkkejä.
...yritän selviytyä - ja totta kai selviydynkin, näillä hyvillä vinkeillä =)
Olen lentänyt elämässäni (28 vuoden mittainen tähän mennessä) arviolta noin 20-25 kertaa. Pelkoa ei ollut lainkaan aiemmin, epämukavaa se mielestäni on aina ollut- ahdasta ja useasti operoiduille korvilleni ajoittain erittäin tuskallista, mutta nenäsumutteilla, mikkihiiri-korvilla ja purkalla jotenkin siedettävissä olevaa..
Sitten tuli käsittämätön pelko. Ilman mitään epätavallista lentomatkakokemusta. Olin lähdössä vuonna 2002 Barcelonaan ja hikoilin monta yötä painajaisia nähden. Koko matka kauhistutti minua. Lennolla pamautin kaveriani (miespuolinen) nokkaan hänen alkaessaan vitsailla takapenkin pommimiehistä ja repsottavista koneensiivistä. Ihmereaktio... Olin kuin nurkkaan ahdistettu eläin. Matkan jälkeen puhuin tästä pelkoasiasta psykoterapeutti-ystävälleni, joka kertoi työpaikkansa lääkärin kertoneen että tämän tapaiset aivan yllättäen tulleet pelkotilat johtuu hormoneista. Eli kun nainen tulee ns. lapsensaanti-ikään, hormonit aiheuttavat ylivoimakkaan itsesuojelureaktion. Koko ikänsä hevosella ratsastanut ja sieltä tippunutkin ihminen saattaa yhdenäkin alkaa pelätä hevosen selkään nousemista jne.
Toivon tosiaan että minulla tämä menisi ohi. Tällä hetkellä lennän pari kertaa vuodessa (olen pakottanut itseni koska juuri nimenomaan en halua antaa periksi ja jäädä Tallinnan-matkaajaksi, kuten täällä jotkut irvileuat jo ketjun aloittajalle ehdottelivat) ja silloin lennän rauhoittavien lääkkeiden ja betasalpaajien vaikutuksessa. Hyperventiloin ja sydän hakkaa niistä huolimatta. Kädet ja jalat puutuu ja itken. Syömistä, lukemista tai leffan katselua en voi ajatellakaan koska minun on pakko saada nähdä ikkunasta ulos joka ikinen hetki. En kuitenkaan saa tuolloin mitään sen suurempaa paniikkikohtausta (että menettäisin kokonaan hallinnan itsestäni), joten siksi olen lääkkeitä käyttänyt. Muissa tilanteissa en niitä käytä.
Järkiperustelut eivät auta. Minulle on ihan turha tulla selostamaan että miten paljon todennäköisempää on kuolla auto-onnettomuudessa tms. Tai että pelkoni on ihan hölmö. Minä tiedän kyllä. Ei tällä pelolla ole mitään tekemistä rationaalisen ajattelun kanssa.
Olen mielessäni tehnyt suunnitelmaa, että mikäli tilanne ei itsekseen ala ensi vuoteen mennessä helpottaa, ilmoittaudun Finskin lentopelko-kurssille. Tähän mennessä minulla ei ole ollut siihen varaa...