Voisin kuvitella että sijoitetulle lapselle sijaispaikan vaihdokset vaikeuttavat elämää huomattavasti. Kun ottitte sijaislapsen, miten pitkälle ajattelitte vastuun jatkuvan? Olitteko valmiita tukemiseen joka jatkuu mahdollisesti täysi-ikäiseksi asti ja sen jälkeenkin tuki on varmasti tarpeen..?
Pysyvyys
kui?
4338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä kai jokainen lapsen ottaessaan ajattelee hänen tulevan loppu elämäkseen osaksi uutta perhettä.
mutta niinkuin olet täältä ja biovanhempien palstalta lukenut, se on väärä ajatus.
emme saa ajatella, että lapsi olisi meillä aina. meidän tulee ajatella, että olemme varastaneet lapsen ja hänet tulee pikimmiten palauttaa biovanhemmilleen.
meille sijoitetut tosin tullevat olemaan meillä täysi-ikäisiksi ja toivon mukaan pitävät senkin jälkeen meitä perheenään ja jatkavat yhteydenpitoa.
Kyllä ajatus on ollut, että sijoitetut ovat perheemme jäseniä siinä kuin biologisetkin lapsemme l. kunnes aika on aika jättää tämä maallinen vaellus.
Meille on siis sijoitettu lapsia, joiden biologisten vanhempien kuntoutuminen on erittäin epätodennäköistä.
"Toukan" saimme ja toukasta aiomme kasvattaa aikuisen eli kyllä sijoitettu lapsemme on otettu niin ,että meillä asustaa ellei kotiudu bioperheeseen.
Kyllä mä niin olen myös ajatellut että jos "toukka" joskus saa omia "toukkia" niin mä haluan MUMMOKSI!
mummoksi, mutta sitä et koskaan OLE! Äidin äiti on sukulaisuutensa perusteella tulevan lapsen mummu. Tämän sanoo jo maalaisjärki, mutta jollet ymmärrä asioita, etsi lakikirjasta kohta: perheoikeudet.
Mitä, jos haaveilemisen sijasta tukisit lapsen omaa vanhempaa, että hän saa pian lapsensa takaisin???