Meillä on yksi biologinen lapsi, ja jatkossa aiomme kasvattaa perhettä adoptioilla, koska meille vanhemmille on ihan sama onko lapsemme biologinen vai adoptiolapsi. Kuitenkin nyt, kun olen pyöritellyt adoptioasiaa jo pari vuotta mielessäni, olen alkanut pelätä paria asiaa.
Olemme valmiit ottamaan lapseksemme leikki-ikäisen – vaatimuksenamme ei ole vauva. Mutta miten aikaisen hylkäämisen/huonon synnyinkodin/lastenkodin aiheuttamat traumat voivat ilmetä adoptiolapsissa? Pitäisikö meidän jo henkisesti varautua vaikeisiin kausiin, mm. teini-ikään, tai esim. keskittymiskyvyn häiriöihin? Onko ongelmakäyttäytyminen enemmän sääntö kuin poikkeus? Kertokaa te, joiden adoptiolapsi on jo teini/koululainen!
Toinen pelkoni on, että mitä jos sittenkin en/emme kykenekään rakastamaan bio- ja adoptiolapsiamme samalla tavalla? Olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä rakkautta adoptiolapseen, mutta nyt kun aika on käsillä, tällaisia hulluja pelkoja nousee esiin.
Oikeasti en usko, että rakkaus olisi koskaan ongelma, mutta kun ihmiset höpisee kaiken näköistä, niin itsekin alkaa epäillä itseään...
Olemme valmiit ottamaan lapseksemme leikki-ikäisen – vaatimuksenamme ei ole vauva. Mutta miten aikaisen hylkäämisen/huonon synnyinkodin/lastenkodin aiheuttamat traumat voivat ilmetä adoptiolapsissa? Pitäisikö meidän jo henkisesti varautua vaikeisiin kausiin, mm. teini-ikään, tai esim. keskittymiskyvyn häiriöihin? Onko ongelmakäyttäytyminen enemmän sääntö kuin poikkeus? Kertokaa te, joiden adoptiolapsi on jo teini/koululainen!
Toinen pelkoni on, että mitä jos sittenkin en/emme kykenekään rakastamaan bio- ja adoptiolapsiamme samalla tavalla? Olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä rakkautta adoptiolapseen, mutta nyt kun aika on käsillä, tällaisia hulluja pelkoja nousee esiin.
Oikeasti en usko, että rakkaus olisi koskaan ongelma, mutta kun ihmiset höpisee kaiken näköistä, niin itsekin alkaa epäillä itseään...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä lasta rakastaa oli lapsi perheeseen tullut mitä kautta vaan.
Itse itsesi tuntien luota vaan omaan tunteeseesi.
Kyllä adoptiolasten kanssa pitää varautua siihen, että kaikki ei mene tavallisen kaavan kautta koulussa ja taatusti murkkuna on kuohunta mahdollisesti rajuakin, mutta kaikki tietenkin on tapauskohtaista.
Olin kerran eräässä tapahtumassa, jossa eräs adoptoitu kertoi, että hänellä ei ollut murkkuna mitenkään sen ihmeempiä kuohuntoja ja oli tyytyväinen nuori aikuinen, mutta hänen pari vuotta nuorempi pikkuveli sen sijaan kävi murkkuvaiheen isommilla pohdinnoilla läpi.
Voisit soittaa adoptiokuraattorille, hänen kanssaan voit keskustella mieltä pohdituttavista asioista ja hänellä on varmasti kokemuspohjaista tietoa.