poikani aloitti ensimmäsien luokkansa tänä syksynä. koulussa menee erittäin hyvin, mutta ne kotiin tulot ! Raivoaminen alkaa jo yleensä autossa, matkalla kotiin (iltapäivähoidossa). Yleensä hän kysyy jonkin "saanko äiti....?" kysymyksen. Jos joudun vastaamaan kysymykseen EI, alkaa huuto, kiroilu, potkiminen. Kotiin päästyämme raivoaminen jatkuu. Kysymys voi koskea jotakin toista asiaa, jota en yleensä voi antaa periksi. (Saanko lähteä kaverille heti, Saanko ottaa jäätelöä ennen ruokaa ?...)
Hän on myös alkanut lyömään ja potkimaan minua. Yritän aina hillitä itseni, mutta jossakin vaiheessa pinnani palaa ja vien hänet omaan huoneeseensa. siellä hän ei suostu pysymään, vaan tulee sieltä pois tai huutelee rumia ovelta minulle. Olen raivokohtausten aikana (kun on potkinut ja lyönyt minua)jopa yrittänyt pitää häntä aloillaan - joko sylissä tai olen istunut päällä - mutta mistään ei ole ollut apua. Tuntuu, että joudun hakeutumaan jollekin ammattiauttajalle, sillä en tiedä mitä tehdä. Osaako kukaan neuvoa ?
Hän on myös alkanut lyömään ja potkimaan minua. Yritän aina hillitä itseni, mutta jossakin vaiheessa pinnani palaa ja vien hänet omaan huoneeseensa. siellä hän ei suostu pysymään, vaan tulee sieltä pois tai huutelee rumia ovelta minulle. Olen raivokohtausten aikana (kun on potkinut ja lyönyt minua)jopa yrittänyt pitää häntä aloillaan - joko sylissä tai olen istunut päällä - mutta mistään ei ole ollut apua. Tuntuu, että joudun hakeutumaan jollekin ammattiauttajalle, sillä en tiedä mitä tehdä. Osaako kukaan neuvoa ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
On ymmärrettävää, että olet huolissasi moisesta käytöksen muutoksesta. Pienellä lapsella voi olla tiukka paikka keskittyä koko koulupäivä sääntöihin ja kilttinä olemiseen. Kiukuttelu voi olla seurausta koko päivän ponnisteluista. Oletko kysynyt opettajalta, miten koulupäivä sujuu? Neuvoisin ottamaan yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, joka varmasti osaa auttaa oikeisiin jatkotoimiin, esim. perheneuvolaan. Pääasia, ettet häpeä hakea apua! Huolesihan osoittaa, että välität lapsestasi ja haluat tilanteen paranevan.
...elämä on ollut yhtä itkua, raivoa ja hammasten kiristystä. Myös meidän poikamme aloitti koulun ja kuvittelisin "oireiden" johtuvan kaikesta siitä jännityksestä, väsymyksestä yms. jota koulun aloitus tuo tullessaan. Meillä ei potkita tai lyödä mutta muuten tuo kaikki kuulosti erittäin tutulle.
Meidän lapsi ei joudu olemaan joka päivä iltapäivä hoidossa joten lepoakin tulee , mutta silti on ihan poikki aina viikon lopussa.
Oletteko koettaneet rauhoittaa viikon loput kokonaan, meillä tilanne helpompi jos ollaan vain kotona viikonvaide. Teettekö läksyt yhdessä vai joudutko heti ruuan laittoon, koeta rauhoittaa kotiin tulo esim. valmiilla ruualla, niin että poika tietää joo kotiin tultaessa, että hän saa huomion heti eikä vasta ruoka pöydässä. Meillä kiukuttelu loppuu kun läksyt on tehty yhdessä ja tilanne on rauhallinen.
Koeta kestää ja hyvää syksyä.
P.S Ihan vielä en menisi terveydenhoitajan puheille, ehkä opettajalta voisi kysyä onko kiusaamista. Tämä on sitä isoksi kasvamista., ei pitäisi kyllä enää kauan kestää.
Tänään taas hepulit ja eilen. Eilen potkaisi autoa ja yritti potkaista minua.
Poika on koulussa kuin "enkeli" open mielestä, mutta jo autossa alkaa se riidan haastaminen ! Olen yrittänyt rauhoittaa kotiintulotilanteessa itseni häntä varten, mutta ei siitä ole apua. Tuntuu kuin hänen sisällään odottaisi pieni tulivuori purkautumistaan aina kotiin päästyämme. Olen kyllä ollut työni puolesta kiireinen tämän syksyn (ottanut kotiin iltatöitä), mutta en ole niitä tehnyt, ennekuin ruokailut, läksyt ym. on saatu tehtyä. Läksyt hän tekee ruokailun jälkeen olohuoneessa, samalla kun minä oleskelen sohvalla (yleensä lueskelen ja olen hänen käytettävissään, kun hän tarvitsee apua. Ongelmia ei tässä vaiheessa olekaan, vaan se ongelma on silloin kun tulemme kotiin tai jo silloin kun haen hänet iltapäivähoidosta. Me emme puolisoni kanssa kiroile lainkaan, mutta jostakin kumman syystä poikani on "imenyt kuin sieni" kaikki kuulemansa kirosanat ! Niitä hän osaa sitten käyttää oikein jouhevasti suuttuessaan....
Se ei minua niinkään haittaa, vaan hänen täysin kontrolloimaton käytöksensä, johon ei saa "otetta".
Olen myös jutellut tuttavieni kanssa, joilla on vähän vanhempia lapsia, mutta en oikeastaan ole saanut mitään muuta neuvoa kuin että, kyllä hän pian rauhoittuu.
Kun koulu syksyllä alkoi, hän sai "hirmuhepuleita" perjantaisin (huutoa kesti noin 40 min. kerrallaan. Näitä ei niin selkeästi enää esiinny. Ehkä siinä on menty vähän eteenpäin. Nämä olivat mielestäni suoraan yhteydessä raskaaseen kouluviikkoon.
Ehkä pojan isän kiireet myös vaikuttavat, sillä kovin paljon meillä ei yhteisiä iltoja ole isän hankalien työaikojen takia.
Täytyy yrittää pohtia tilannettammme, sillä jotain muutosta tilanteeseen tulisi löytyä.
Heippa!
Itselläni on pienempiä lapsia. Samanlaisia oireita tulee heti,
1) jos lapset ovat väsyneitä
2) liian kauan erossa minusta
3) nälkäisiä
4) eivät saa kaipaamaansa huomiota
Koulu iltapäivä on pitkä aika.
Lapsuus on lyhyt aika.
Lapsi aistii vanhempien tärkeysjärjestyksen.
Kiinnipitäminen on välittämistä.
Ajan antaminen on välittämistä.
Isänkin olisi syytä miettiä elämän tärkeysjärjestystä.
Voimia ja järjestystä elämäänne.
Hei vaan,
kyllä minusta tuollaiset potkimiset ja lyömiset, vaikka vain yritykset, on kyllä ihan sellaisia asioita, joita ei sitten tehdä. Meillä on kohta 6-vuotias poika, joka, Luojan kiitos, on hyvin rauhallinen poika, joskin kova juttelemaan ja jos hän yrittäisikään lyödä tai potkia minua tai jotain meidän omaisuuttamme saisi hän aivan varmasti selkäsaunan niin, että tietäisi sen. Sellaista käytöstä ei minun tai mieheni välillä ole eikä myöskään hyväksytä häneltä! Luultavasti ottaisin tukasta kiinni ja pyörittäisin pitkään muulla tavalla yrittämisen jälkeen ja "raahaisin" yläkertaan ja laittaisin istumaan huoneessaan pitkän tovin. Jos hän ei pysyisi siellä, laittaisin hänet sinne takaisin, kunnes on rauhottunut ja pyytänyt anteeksi. Sen jälkeen, jos tällaista alkaa tapahtua, varoittaisin jo etukäteen mitä on tuleman. Minusta pitää olla tiukka, sillä onhan poika (tässä siis teidän) myöskin "tiukka". Tiukka tiukkaa vasten.
Mutta koulunalku sun muut on varmasti raskasta, joten järkeä tässäkin meidän vanhempien suhteen.
Noin tekisin minäkin! Ei saa päästää ipanoita hyppimään silmille, tai niitä ei murrosiässä pitele minkään.
meidän poikamme käyttäytyy suunnilleen samalla tavalla, eli heti jo kotimatkalla alkavat vaatimukset ja kiukkuilut - mielestäni se on vain huomionhakuisuutta ja väsymystä pitkästä päivästä. Lisäksi muutos on lapselle suuri, kun päiväkoti muuttuu kouluksi - kouluhan on työtä ja paikallaan oloa.
Rauhoittele, hali ja suukottele poikaasi, minun poikani pitää aivan erityisesti siitä, että joskus loikoilemme yhdessä sängyllä (hän kainalossani) ja jutustelemme mukavia tai lueskelemme lattialla vatsalleen maaten kirjaa (kokeile on kivaa minustakin). Keksikää jotain yhteistä tekemistä (ei kuitenkaan pelkästään läksyjä) esim. leipominen ja ruoanlaitto yhdessä tai joku muu asia, mistä poikasi pitää. Voit jo kotimatkalla keskustella poikasi kanssa siitä mitä kotona tehtäisiin (esim. heti läksyjen jälkeen) yhdessä eli anna hänelle huomiosi tunniksi pariksi.
Lisäksi voitte sopia yhteisistä pelisäännöistä esim. jos jatkuvasti ruinataan kavereille - eli olisi hyvä olla päiviä, jolloin ollaan vain kotona.
Koulupäivät ovat pitkiä ja raskaita pienille vilkkaille ja päivät pitkät aikaisemmin leikkimään tottuneille pojanpalleroille, huomasin sen siitäkin, että poikani on nyt syksyn alettua ollut kovasti innostunut leikkimään omilla vanhoilla leluillaan - saattaa viihtyä pitkään huoneessaan yksin leikkien - aivan kuin lelut olisivat uusia!
Nämä ovat helpottaneet tilannetta meillä...