Anniina

ANNIINA

Jono koulun edessä oli pidempi kuin olin odottanut. Retrodisko näytti vetävän enemmän väkeä kuin olin etukäteen odottanut. Oli ollut entisen ala-asteeni rehtorin idea kutsua kaikki vuonna 1995 koulussa opiskelleet retrohenkiseen limudiskoon, jossa bailattiin kuin oltaisiin ala-asteella vuonna 1995. Alun perin olin suhtautunut ajatukseen nihkeänlaisesti, mutta kuten tavallista, Minna oli saanut minut tälläkin kertaa puhuttua ympäri. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että täällä tapaisin vihdoin jonkun kiinnostavan kenties jopa sen oikean. En ollut lainkaan niin varma asiasta, mutta en tuntenut omaavaani mitään menetettävääkään.

Seurustelemattomuuteni ei johtunut siitä, että lesbouteni olisi ollut minulle tai kanssaihmisilleni ongelma - en muistanut koskaan tunteneeni vetoa kuin omaan sukupuoleeni ja kuusivuotiaana opittuani sanan "lesbo" merkityksen olin tomerasti ilmoittanut vanhemmilleni olevani lesbo. Tuolloin he eivät luonnollisestikaan ottaneet väitettäni vakavissaan - se tapahtui vasta kahdeksannella luokalla, kun aloin seurustella rinnakkaisluokkalaisen Leenan kanssa. Tuo suhde päättyi kuuden viikon jälkeen harrastettuamme ensimmäisen kerran seksiä ja Leenan tajuttua, että oli sittenkin sisimmässään miestennainen.

Se, että vielä nyt, kauppiksen viimeisellä luokalla, olin edelleen sinkku, johtui yksinkertaisesti siitä, etten ollut tavannut ketään, joka olisi tuntunut aidosti kiinnostavalta. En sinänsä vastustanut yhden yön juttuja, mutta en myöskään tuntenut halua hypätä sänkyyn jonkun sellaisen kanssa, jonka tiesin jo ennalta jäävän sellaiseksi. Halusin edes hetken voida uskoa siihen, että jotain pysyvämpää saattaisi olla syntymässä. Tällä hetkellä en myöskään tuntenut koulustani kuin kaksi lesboa, jotka olivat varattuja toisilleen, joten se siitä.

Lopulta sain jonotettua itseni sisään, maksoin kaksi euroa ja sain leiman käteeni. Jätin takkini naulakkoon ja suuntasin juhlasalille päin. Näin Minnan jo vähän matkan päästä. - Sini! hän huudahti huomatessaan minut. - Nyt mennään saliin ja sä isket sieltä itsellesi naisen, hän sanoi hymyillen innoissaan. Tuhahdin, hymyilin takaisin ja sanoin: - Mennään nyt ainakin sinne saliin.

Astuimme sisään tanssivien ihmisten, peilipallon välkkeen ja ämyreistä pauhaavan Rednexin Cotton-Eye Joen täyttämään tilaan. Edessämme seisoi kolme ihmistä, joissa oli jotain etäisesti tuttua, mutten osannut yhdistää kasvoja nimiin. - Moi taas, tervehti Minna heitä. - Sini, muistatko Juhon, Eetun ja Johannan? Muistinhan minä, nyt kun Minna muistutti. He olivat minua vuotta nuorempia eli vuonna 1995 he olivat olleet kolmannella luokalla. - Muistan toki. Mitäs teille nykyään kuuluu?

Juttelimme jonkin aikaa niitä näitä. Minnalla tuntui riittävän juttuja vielä pidemmäksikin aikaa, joten minä vähemmän smalltalk-taitoisena poistuin ostamaan nostalgisen karkkipussin. Se maksoi euron ja karkkeja riitti noin minuutiksi, jonka jälkeen siirryin tanssilattialle keinahtelemaan E-roticin tahdissa.

Tanssittuani istahdin salin reunaan penkille ja katselin ympärilleni. Tajusin, etten tunnistanut ketään suoralta kädeltä ja näin ollen en ainakaan heti uskaltaisi lähteä nolaamaan itseäni juttelemalla jollekulle, joka minun ilman muuta pitäisi tunnistaa.

Yhtäkkiä tajusin, että minua katsottiin. En ollut edes tajunnut, että vieressäni samalla penkillä istui joku. Vilkaisin vasemmalle ja näin viehättävän vaalean naisihmisen hymyilevän minulle. En oikein tiennyt miten suhtautua, mutta jokin naisessa vetosi välittömästi minuun ja hymyilin takaisin vain hieman epävarmasti.

- Et taida muistaa mua, aloitti nainen. Tunsin punastuvani. - Joo, sori. Tää ei ole henkilökohtaista, mä en nimittäin muista täältä ketään. Nainen naurahti. - Ei se mitään, en mäkään tunnista kuin muutaman naaman. Mä olen Anniina Kujala, olin kuudennella silloin 95. Ja taas muistin hänet välittömästi. Anniina oli ala-asteemme rehtorin veljentytär. En muistanut ennen kiinnittäneeni erityistä huomiota hänen ulkonäköönsä, mutta nyt oli myönnettävä, että hänestä oli kasvanut harvinaisen kaunis nuori nainen, joka omasi mieleenpainuvan hymyn.

- Sä taidat olla kauppiksessa viimeistä vuotta, hän tiesi. - Jep. Mitäs itse hommailet? - Toista vuotta jyystän ammattikorkeassa viestintiälinjalla.

Tätä seurasi epämääräinen hiljaisuus, jonka Anniina rikkoi yllättävällä kysymyksellä: - Tuota... saankohan mä kysyä tätä? No, kysyn kuitenkin. Oletko sä varattu? Kysymys oli odottamaton, enkä tiennyt kuinka suhtautua siihen, mutta vastasin kuten totuus kuului - En. Sinkkuna olen ollut lähes koko ikäni.

Anniina oli taas hetken hiljaa. Sitten hän siirtyi istumaan lähemmän, ihan viereeni ja sanoi: - Mäkin tykkään tytöistä. Tätä en ollut Anniinasta tiennyt, mutta ottaen huomioon edeltävän kysymyksen oli selvää, mihin hän tähtäsi. Sillä sekunnilla jokin iski minuun ja tiesin, että tämän naisen kanssa saattaisi syntyä pidempi kuin yhden yön suhde. Hänessä oli sitä kuuluisaa jotain.

Anniina nosti kätensä ja silitti hiuksiani. - Sä vain olet niin uskomattoman kaunis. Tunsin punastuvani, vaikken oikeastaan tuntenut syytä siihen. Hymyilin korvasta korvaan ja vastasin: - Kiitos. Ja sä olet kyllä kaunein tässä salissa.

Jokin minulle tuntematon hidas biisi alkoi soida. Anniina tarttui käteeni ja veti minut kanssaan tanssimaan. Painauduimme toisiamme vasten ja Anniina vei kätensä rohkeasti pepulleni. Vatsanpohjassani kävi kutina, jollaista olin tuntenut viimeksi lapsena ja tunsin kostuvani. Suutelimme ja koko maailmani katosi pitkäksi hetkeksi Anniinan pehmeiden huulten syleilyyn.

Irrottauduttuani suudelmasta olin hengästynyt ja halusin Anniinaa enemmän kuin ketään koskaan. Musiikki tuntui kaukaiselta ja merkityksettömältä, keinuimme omaan tahtiimme otsa otsaa vasten. - Rakastellaan, sanoin vaikken ollut tarkoittanut puhua. Anniina hymyili aurinkoisesti ja sanoi: - Meille siis.

Lopetimme tanssin kesken biisin ja lähdimme rientämään käsi kädessä ulko-ovelle päin. Ehdin nähdä vilaukselta Minnan, joka iski minulle silmää hymyillen. Oli pakko myöntää, että tällä kertaa hän oli ollut oikeassa.

Nappasimme takit naulakosta, vedimme ne päällemme ja riensimme ulos viileään syysilmaan. - Mulla on auto, sanoi Anniina ja osoitti kohti parkkipaikkaa. Hyvä, ajattelin, muuten olisimme vielä päätyneet tekemään sen jossain matkan varrelta löytyvässä ojassa.

Päästyämme Anniinan luokse kiirehdimme makuuhuoneeseen ja aloimme riisua toisiamme ennätysvauhtia. Vaatteet lentelivät iloisesti huoneen nurkaan yhteen samaan läjään, kunnes olimme alastomat.

Alastomana edessäni oli kaunein koskaan näkemäni naisvartalo. Suutelin Anniinan rintoja, pysähtyen välillä imemään ja kiusoittelemaan kielelläni nännejä, jotka kovettuivat suussani. Anniinan hengitys kiihtyi ja välillä hän huokasi syvään.

Hetken kuluttua Anniina nosti pääni rinnoistaan ja antoi minulle vastavuoroisesti samanlaisen käsittelyn. Hänen huulensa ja kielensä seikkailivat rinnoillani, tutkien jokaisen niemen ja notkon, pysähtyen välillä antamaan erityistä huomiota tietyille paikoille. Nännini kovettuivat, kunnes ne olivat kuin kiveä.

Anniina irrottautui rinnoistani, laskeutui polvilleen ja suuteli pitkään ja hellästi häpyhuuliani. Tunsin kuuman väreen käyvän lävitseni. Tämän jälkeen nuolaisi klitoristani, mikä tuntui kuin sähköiskuna ruumiissani. Sitten, aivan yllättäen, Anniina irrottautui minusta, siirtyi sängylle, hymyili ja sanoi: - Tule tänne, Sini rakas. Nousin sängylle, Anniina asettautui selin makuulle ja minä hajareisin hänen ylleen.

Laskeuduin Anniinan päälle ja vartaloimme painautuivat yhteen, symmetrisinä ja kiihkosta kuumina. Tunsin hänen rintojensa tervehtivän omiani, kovettuneiden nänniemme koskettavan toisiaan kosteiden häpyjemme kohdatessa. Suutelimme pitkän, kiihkeän suudelman. Siirsin käteni hänen pakaroilleen ja hyväilin kiinteää takamusta. Anniina kietoi jalkansa ympärilleni.

Aloin liikuttaa itseäni edestakaisin ja Anniina vastasi liikkeeseen. Kosteat häpymme hankautuivat vastakkain, rintamme kohoilivat toisiaan vasten kiihtyvän hengityksemme tahdissa ja katsoimme toisiamme kiihkosta palavin silmin. Kehomme sytyttivät toisensa tuleen ja klitoriksemme paisuivat valtaviksi.

Kiihkomme kasvoi kasvamistaan. Tunsin sydämeni hakkaavan kuin konevasara, lihasteni alkavan väristä tahdottomasti ja katsoin Anniinaa, joka oli yhtä lähellä huippua kuin minäkin. Tartuimme toisiamme käsistä. Muutamaa symmetristä liikettä myöhemmin tunsin orgasmini alkavan. Nautinnon väreet lähtivät alapäästäni, räjähtivät aaltoina koko ruumiiseeni, tukkivat tajuntani ja vavisuttivat minua samalla kun tunsin Anniinan vapisevan itseäni vasten. Tulikuumat aallot jatkuivat ja jatkuivat.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä makasimme päällekkäin, hymyillen toisillemme väsyneinä ja onnellisina. - Olet sä aikamoinen, sanoi Anniina. Enkä osannut kuin nauraa ja pussata häntä.