Niin, ihastuin mailikaveriini. Voih, en halunnut näin käyvän...etsin vain uutta ystävää, sain sen, ja nyt sitten riudutaan epätietoisuudessa...Hänen tunteensa minua kohtaan? Tekstailemme noin joka toinen päivä, maili kerran viikossa...se ei tunnu riittävän minulle...Hän on aina niin ystävällinen ja kaikin puolin täydellinen! Vihdoinkin löysin ihmisen jonka kanssa voin puhua Kaikesta...jamme samat mielipiteet, ajatukset... Mutta silti, epävarmuus kaihertaa... Voiko tästä yleensäkään tulla mitään? Välimatka ei toisi vaikeuksia, ei kovin pitkää...Jollain kokemuksia? Löytänyt poika/tyttökaverinsa tällä tavalla?
Rakastuin mä mailikaveriin...
Alix
11469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voin sanoa suoraan: EI KANNATA!
Itselläni oli taannoin samanlainen tilanne päällä eikä se päättynyt kovinkaan onnellisesti. Suhde joka perustuu kaukorakkauteen ei toimi!!! Älä ainakaan rakastu siihen sun mailikaveriin, koska teillä menee kuitenkin poikki. Olkaa vain ystäviä, niin ei tule kummallekaan sydänsuruja.
Kyllä voi! Löysin poikakaverini netistä ja suhteemme on toiminut loistavasti. Hän asui n.150km päässä kun aloimme seurustelemaan. Nyt olen muuttanut samalle paikkakunnalle opiskelemaan.
Jos välimatka ei ole kovin pitkä ja pystytte matkustamaan toistenne luo useammin kuin kerran puolessa vuodessa, niin miksipä ei. Etenkin suhteen alkuvaiheessa on hyvä antaa toiselle omaa aikaa ja tilaa.
Ehkä mailikaverisi ei tiedä sinunkaan tunteistasi, joten epäröi paljastaa täysin omiaan. Kerro avoimesti, mitä ajattelet ja odota vastausta. Näin saat nopeasti selville, onko suhteenne vaivan arvoinen ja hakeeko mailikaverisikin syvempää suhdetta.
mulla on myös sama ongelma kun sulla vaan vähän vakavampi... no se osuu tampereella ja mä paimiossa... mutta onneks se käy ajamas autoo siis karting autoo täällä paimios melkee joka viikonloppu mut kun en ikinä oo kotona tai en muuten pääse sinne. asun 20kilsan pääs sieltäkin siis karting radalta... ja mä oon aika paljon lätkässä siihen joka päivä ainaki kerra se tulee mieleen tavalla tai toisella... siis haluan sanoa ET OLE YKSIN!!!
No, kiva kuulla et en ole yksin... Ja siitä välimatkasta viel, meidän kohdalla se ei olisi ongelma, kun sitä ei nyt NIIN paljoo ole...on sellanen kohtuullinen matka, ja kun toisella on autokin...ja kun junalla ja bussilla pääsee helposti. Piti vielä se sanoa että onko teille (samassa tilanteessa) tullu tunnetta että "pitäis se oma rakas jotenkin muulla keinoo löytää, ei nyt sentään netistä..." sillä musta tuntuu välillä siltä...että eikö sitä löydä enää "normaalilla tavalla"? Hmm...ja pelkään sitä, että rakastuneena tähän jätkään unohdan muut miehet ja turhaan roikun hänessä...jos hänelle ei ole minua kohtaan tunteita...
Eihän teidän tarvitse kertoa kenellekään, että tapasitte netin kautta, kertokaa vaikka kaikille, että yhteinen kaverinne järjesti teille sokkotreffit. Muutenkin netti on vain yksi foorumi muiden joukossa, ja mitä merkitystä sillä on mistä kumppaninsa löytää, jos jätkä on täydellinen. Netin kautta suhteen aloittaminen, on vain hitaampaa, mutta ei ehkä yhtä pinnallista kuin baarista bongattu kumppani, jonka ensimmäinen kiinnostava piirre, on ulkonäkö. Ja jos löysit hyvän kaverin, tarviiko sitä muulla tapaa löytää. Jos olette jo tavanneet oikeasti, ja tulette juttuun muutenkin, kuin netin välityksellä, niin miksipä heittää hyvin alkanut suhde kaivoon? Uskalla, ja kokeile! Ei netin välityksellä seuraa etsiminen tee sinusta luuseria, ei todellakaan!
Minä löysin oman kultani netistä sattumalta, ollaan oltu kohta 3 vuotta yhdessä. Olimme ensin mailikavereita, sitten tapasimme livenä, ja vähitellen vain huomasin olevani rakastunut. Asuimme kuitenkin samassa kaupungissa, joten välimatkan suhteen ei ollut mitään ongelmaa, eikä heti alussa tarvinnut päättää miten vakavaa suhdetta ollaan hakemassa... Niin ei ehtinyt paljoa panikoidakkaan asiasta.
Minusta siinä ei ole mitään hävettävää, että tapaa netissä. No, ehkä jotkut senssipalstat voisivat olla säälittäviä tapoja löytää kumppani, mutta mailikaveruus sentään voi olla aika syvällistäkin, ja siinä oppii tuntemaan toisen ihan eri tavalla kuin baarista bongattuna ja vuoteeseen kaadettuna. Jos vielä muistetaan olla toiselle rehellisiä, niin suhde on jo aika hyvällä pohjalla. Tsemppiä ratkaisuusi!
Mulla kävi kans niin, että ihastuin maili-/chattikaveriini. Se vaan asuu Japanissa... Oltiin tosi hyviä kavereita, en uskaltanut kertoa mitä se mulle merkitsi. Mä menin sit Japaniin sitä tapaamaan, ja siellä tokana päivänä kaikki vaan klikkas ja ruvettiin seurustelemaan. Olin Japanissa 7 viikkoa ja siitä on nyt vähän yli vuos aikaa... Sen jälkeen ei olla nähty, mutta se tulee jouluks Suomeen mua kattomaan. ja ollaan oltu joka päivä yhteydessä vähintään tekstarein.
Kyllä mailikaverista voi kehkeytyä vaikka mitä. Täytyy vaan muistaa, ettei kirjeet kerro koko totuutta ja niitten perusteella on liian helppo luoda oma valheellinen mielikuva toisesta... Mutta sen takia ei tosiaan kannata jättää mahdollisuutta käyttämättä. Joskus käy niin kun mulle, että mielikuva vastaa hyvin todellisuutta.
semmosta kokemusta on että mailikamu sano rakastuneensa muhun, mut se olikin vaan pikku ihastus joka meni ohi ja pystyttiin oleen taas frendejä... mun mielest tommonen netin kautta rakastuminen on vähän epätodellista jos ei oo koskaan nähnyt toista ja useasti huonot puolet ei tuu tekstiviesteissä tai chateissä näkyviin... ainahan toinen on tosi ystävällinen jne. mut jos olisitte kasvoittain niin se saattais olla aivain toista maata... eli mä en ainakaan vois rakastua keneenkään ilman että mä oisin tavannu sen muutaman kerran ja tutustunu siihen kunnolla...
Mulla on justiinsa sama tilanne. En oo uskaltanut tehdä mitään, kun siihen vois ystävyys lopahtaa... Jotain kai tässä kuitenkin tarttis saada aikaan, kun ei tätä jatkuvaa epätietosuudessakaan elämistä kestä. Täytyy kai sit ottaa kaikki tai ei mitään asenne, kun en muutakaan keksi.
jep.. kyllä on mahdollista niin voi käydä vaikkei haluasikaan. Mä en osaa sanoo oikein muuta kuin että sun pitäs varmaan tavata tää kaveri oikeesti. Ootteko nähneet kertaakaan? Pyydä häntä vaikka käymään. Ihan muuten vaan. Ja katso miten hän katsoo sua.. katse voi kertoa aika paljon.
Onnea yritykseen:)
viime maaliskuussa tutustuin treffimestas yhteen mua vuotta vanhempaan jätkään,ja joka asuu 30km:n pääs!!
mä pidin sitä alux vain kivana mailikamuna,jonka kans voi puhua KAIKESTA kunnes yhtenä kauniina päivänä toukokuus huomasin ett mä oon korviani myöten ihastunut siihen!!
no me tekstailtiin päivittäin ym,
ekan kerran tavattiin tampereel kesäkuun puoles välis ja juhannuksen jälkeen aletttiin oleen yhes,ja ollaan vieläkin!!
VAROTUS:tälläsissa "kaukosuhteis"on ongelmansakin mut ne o niin pieniä,ett niist ei kannata välittää,eli jos sun mailikamus on ihastunu kans suhu ni puhu sille,käy tapaamas sitä ja puhukaa asioista=)