Näitä firman järjestämiä typeriä hengenkohotusviikonloppuja tai mitä pilipaliohjelmaa ne nyt keksivätkin yhteishengen luomiseksi? Johtuuko se siitä että on nuoret pomot, jotka luulevat että työläisille pitää järjestää sirkushuveja? Eikö ne klopit (pomot) ymmärrä, että parasta on kun jokainen saa tehdä vapaa-ajallaan mitä haluaa oman perheensä kanssa, eikä pyöriä ympäri suomea ryyppäämässä työkavereiden kanssa?
Miten te kestätte?
isä ja poika
112595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä ainakin nautin saada pyöriä ympäri Suomea ryyppäämässä työkavereiden kanssa.
Ei paina huolet, ei rasitu polla.
Sinkkuna ollessa ei tuottanut mitään ongelmaa. Nyt olen vanha ja sitoutunut, mutta energiaa riittää vielä nykyisen työpaikan muutamaan vuosittaiseen pippaloon.
Kaikille ei pentujen perseiden pyyhkiminen ja ämmän kanssa kodin leikkiminen ole se elämän tarkoitus.
Sinä h.mo pomosi persausta siellä pippaloissa tai poikaystäväsi peppua kun saavut kotiin.
tapauksia, jos on mukava työporukka. Voithan siinä jäädä kotiin, jos huvittaa nyhjöttää kaikki illat kotona.
Meidän firmassa ko. hupailupäivät järjestetään viikolla ja mielellään keskellä viikkoa ettei jengi ryyppää itteensä rähinäkuntoon...
mutta joutuu huonoihin kirjoihin, jollei häppä maistu ja on muutenkin parempaa tekemistä. Pomo ottaa nokkiinsa, jollei mene mukaan. Että silleen, ottakaa pojat lisää brenkkua.
porukan yhteishenkeä lisää jos näkee kuka minkäkin verran viinaa kestää. Sitten vittuillaan urakalla sille joka sammui ensin.
Riippumatta tilanteesta ihmiset toimivat samalla tavalla. Aina katsotaan tilaisuutta kiipiä toisten kustannuksella. Näiden tavallisuudesta poikkeavien pippaloiden tarkoitus on luoda uusia tilanteita tarkistaa oma paikkansa kanalan nokkimisjärjestyksessä. Kanat piristyvät niissä, koska valmistautuessaan keskinäiseen sotaan ne täyttyvät adrenaliinista.
Yhteishenkihän ei parane lähentämällä työläisiä vaan lähentäminen lisää konflikteja ja klikkiytymistä.
Oli muuten mielenkiintoista seurata Amazonilla pulaan joutuneen retkikunnan tarinaa. Ruokaa oli pakko säännöstellä. Kun retkikunta viikon ponnistelun jälkeen nälissään pääsi sivistyksen pariin niin kaksi mukana ollutta akkaa sai raivokohtauksen. Ne ei ymmärtäneet ollenkaan miksi hengissä säilyminen oli vaatinut tiukkoja otteita. Lisäksi tapahtui se tavanomainen: yksi jäsen oli varastanut ruokaa itselleen.
Siis edes yhteistyö oman hengen pelastamiseksi ei paranna yhteishenkeä vaan käy päinvastoin.
Suosittelen jo Hitlerin ja Stalinin käyttämiä menetelmiä yhteishengen luomiseksi: Pehmeitä ja perusteettomia puheita kansalle ylhäältä alas. Jos joku epäilee puheita tyhjiksi niin se lähetetään Siperiaan. Tämä homma tehosi ennen ja tehoaa teihin nytkin.
moisia tilanteita tarjolla, joten ei ole kyseistä ongelmaa. Yhdet pikkujoulut on vuodessa ja sen kyllä kestää.
Tosin en muutenkaan työskentele "työkavereideni" kanssa vaan vieraan tiloissa, joten normaalisti näenkin työnantajani muita työntekijöitä vain niissä pikkujouluissa.
Minäkin haluun työpaikan missä ei tarvi nähä "työkavereideni" tai työnantajan naamoja oleenkaan, et sais olla ihan omissa oloissaan.. mahtavaa ois