>
Oikeamieliset yhteiseen rintamaan.
Leo J. Salmela
331168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Nyt vain pitää keksiä keino, jolla erottaa oikeamieliset ja vastuuntuntoiset vastuuttomista ja pahoista...
Kuten jo tälläkin foorumilla on jo nähty.
Eli silloin kun kirjoitan totuudenmukaisen viestin, siis jokainen sana on totuus; ja jos täällä joku alkaa tätä muuksi vääntämään ja leimamaan, kyseinen henkilö ei ole oikeamielinen - totuutta ja oikeutta ahkeroiva. Paremminkin kiero- tai väärämielinen, joka ei kelpaa enempää poliisiksi kuin muihinkaan oikeustehtäviin.
...on siitä jännä paikka, että täällä voi oikeamielinenkin näyttää pahalta ja paha voi näytellä oikeamielistä.
Eli kyllä jollakin muulla tavalla täytyisi ihmisen rehellisyyttä voida mitata kuin nettikirjoittelun perusteella.
ei ole juuri muita konsteja yksilön tunnistamiseen kuin tarkoin valitut tekstit ja seuraaminen, miten itse kukin reagoi.
No. Onneksi minulla on taustalla hypnoosiasiantuntemus. Eli ihmisen sielun ja henkisen minän toimintojen ymmärtäminen - yhteiskuntahypnoosit ja auktriteettien joukkohypnoottiset vaikutukset mukaan luettuna. Eli ei tämä niin kovin ongelmallista ole, vaikka jotkut täällä siinä uskossa elävätkin.
puuta heinää ilman pohjia.
"Eli silloin kun kirjoitan totuudenmukaisen viestin, siis jokainen sana on totuus"
Vitsiksi kait tarkoitettu, koska naurattaa niin perkeleesti.
"Ennemmin räkänokastakin mies tulee kuin tyhjän naurajasta".
Näyttää pitävän paikansa myös kohdallasi, joten älä vaivaudu lukemaan viestejäni, sillä tyhjän naurajia emme joukkoomme kaipaa.
"Liittykäämme siis yhteiseen rintamaan, tiivistäkäämme rivimme ja käykäämme taistoon oikeudenmukaisemman ja paremman maailman puolesta."
Niin mitä meidän pitäisi sitten tehdä? nyt jotain konkreettisia toimia....
jos vaikka itse johtaja menisi ensimmäisenä töihin niin ehkä muut lampaat seuraavat perässä.....vai mitä leo?
Moni menisikin töihin jos niitä olisi. Toisekseen moni myöskin menisi vaikka niitä olisi tarjolla mutta kun ei aina ole fyysisiä kykyjä.
Okei, mutta sanoppa mitä töitä kaulasta alaspäin halvantunut neliraajahalvaus-invalidi voisi tehdä? Muuta kuin henkistä työtä kirjallisen viestinnän merkeissä?
Eli se siitä työstä. Toisaalta asia on myös niin, että kun itse ole kokenut tämän "oikeusvaltiomme" sairaalloisen ja nurjan puolen niin minun sydän sykkii uhrien puolella vääriä ja väkeviä vastaan. Olkoon nämä väärät ja väkevät sitten vaikka valehtelevia poliiseja.
Tässä on jo muutamana päivänä tuumittu kaverin kanssa, että meidän tulee perustaa Suomeen kenttätuomioistuin, joka hankki uhreille oikeuden silloin kun nämä "väärät ja väkevät" eivät pysty tai eivät edes halua hankkia. Ja tähän tilanne Suomessa tulee myös menemään ellei korjauksia viranomaistoimintaan ja oikeuskäytäntöön saada.
Kun et kerran maailman menosta paljoa tiedä.............miten voit opettaa ja valistaa ihmisiä noilla meriiteillä.........kaupunkirusakkokin on kokenut enemmän kuin sinä....
Leksa näyttää näkevän ja kokevan joka päivä arkitodellisuutta.
Mitäs sinä itse? Mikä on sinun toden tajusi? Vähän
panee epäilemään?
Yritit kai olla muka vitsikäs asiasssa, josta et tiedä yhtaan mitään, mutta jos saat sen kaupunkilaisrusakkosi kiinni, niin tuo se ristikuulusteluun ja tehdään vasta sitten ne johtopäätökset itse kunkin elämänkokemuksesta. Henkilökohtaisesti veikaan, että sinä ja sinun rusakkosi vedätte yhdessäkin lyhyemmän korren tässä savotassa. Olen sen verra tutustunut Lexankin henkiseen tuotantoon, että lupaan rusakollesi vuoden salaatit, jos väittämäsi pitää kutinsa. Jotta saadaan mahdollisimman tasapuolinen tilanne aikaan, niin väännetään siltä rusakoltasi yksi kaularangan nikama pois paikaltaan, ja katsotaan mitä se asiasta virkkaa.
Minä epäilen, että sinun omat elämänkokemuksesi ovat lähempänä kaupunkirusakon kokemaa, kun osasit sen ottaa esille. Ei millään pahalla, mutta ei kannata vittuilla, kun ei tosiasiat ole hallinnassa,etkä viitsi niihin edes tutustua.
Annetaan mennä vaan anarkian kautta. Annetaan poliisipäälliköjen ja konstujen syyllityä totaalisesti anarkiaan jota kautta saadaan riittävästi vihamiehiä näitä vastaan ja siitä se lähtee.
Mun pippeli on kuin tulivuori.
olla kuin yksi ihminen, joka ymmärtää, että "pieni"epäoikeudenmukaisuus on tapahtunut niin ihminen, joka sen on kokenut, huokaisee helpotuksesta ja jaksaa taas jatkaa matkaansa eteenpäin. Kiitos siitä.
Jari Sarasvuon sanoin: "Kuka tahansa voi romahtaa". Hän on ainoa rohkea, joka uskalsi antaa kasvonsa tälle tietoiskulle, kaikki muut yritysjohtajat kieltäytyivät kasvonsa menettämisen pelossa.
On siis astuttava esiin ... tai kirjoitettava (kuten minä) ... tai käytävä barrikaadeille. Ne ovat mielestäni parhaimmat tavat vaikuttaa. Yhdistykset yksin eivät saa tarpeeksi "näkyvyyttä", että sana kuuluisi päättäjille ja laintekijöille.
Itse vaikutan, tällä hetkellä vielä hyvinkin sairaana, antamalla tarinani kirjoihin, joita yhdistysystäväni kirjoittavat. "Osa-sairauspäivärahaa" ajoin ensin itse jo 7 vuotta sitten tapellen vakuutusyhtiöiden kanssa yksin, kun jäin lakisääteisen vakuutusturvan ulkopuolelle työtapaturmassani eli olin ns. "vakuutuspetetty".
Muutos yhteiskunnassa on hidasta, vaikka hyviä lakeja kokoajan rustattaisiinkin. Ainoastaan politiikalla voidaan kuitenkin yhteiskunnan rakenteita muuttaa ja näin turvata inhimillinen elämä sen jäsenille iästä, sukupuolesta, asemasta terveydestä ym. katsomatta.
Kun sitten romahdin henkisesti, niin ammattiliitto jatkoi tapaukseni ajamista. Se pelasti henkeni, koska en olisi voinut hyväksyä ajatusta, että minut siirrettäisiin työpöydältä väliinputoajana invalidina ja sairaana joko työttömyyskortistoon tai syrjäytettynä ja tulottomana kotiin.
Samalla, kun ajoin omaa asiaani, niin ajoin myös muiden, koska ymmärsin, että sairauspäivärahalaki on "mätä" ja päinvastoin, että se auttaisi, niin se tappaa sairaan ihmisen nöyryyttämisellä ja "kierrätyksellä", jolloin sairas/invalidi ihminen ei voi parantua vaan sairastuu lisää. Ihminen tarvitsee hoitoa, lepoa ja tukea/rakkautta sairastuttuaan, ei lisää ruoskaa.
Näin nykyinen laki aiheuttaa vaan lisää kärsimystä vaikka sen pitäisi auttaa sairastunutta. Aluksi se auttaakin mutta pitkäaikaissairaat ovat heikoilla ja muutenkin laki siitä, että ihmisen pitää olla sairaana 300 päivää "yksin oman onnensa nojassa" kotona on typerä. Ei sieltä usein enää jaksa ponnistaa takaisin työelämään. Ammattitaitokin ehtii ruostua ja paluu takaisin on kova ponnistus terveellekin ihmiselle, saati sitten kuntoutuvalle.
Puhun nyt omasta kokemuksesta, koska tein sen itse eli palasin takaisin työelämään. Kun romahdin sitten kipuinvalidina myöhemmin siellä, niin vastassani olikin koko byrokratian koneisto, mikä heitti minut koko järjestelmän ulkopuolelle tulottomaksi. Joten se siitä yrittämisestä.
Meitä on muitankin "nuijittuja". Luulen, että olen siellä parhaiten selvinneiden joukossa, vaikka sairas olenkin. Kiitos ammattiyhdistyksen ja tukijoukkojeni. Tätä kaikkea tuleva "osasairauspäivärahalaki" - mitä minäkin yksin vakuutusyhtiöiden kanssa tappelin ilman lakisääteistä vakuutusturvaa, mikä olisi minulle lain mukaan kuulunut - tullee tulevaisuudessa helpottamaan mutta ennen sen voimaan astumista tulee vielä moni ihminen kärsimään ... kuten minä kärsin.
Tätä vääryyttä vastaa sitten hyökkäsin, kun sain taakseni ammattijärjestön. Yksin, tukijoukkojeni kanssa, en olisi jaksanut tai kyennyt sitä enää tekemään. Minulta olisi mennyt henki.
Minulla on ollut onni tehdä työtä huippuammattilaisten - myös terveydenhoitopuolella - kanssa. Heidän, jotka voivat ajaa lakeja eteenpäin, kun huomasivat mm. minun tapauksessa, miten kunnon kansalainen ja ahkera ihminen tapetaan hitaasti järjetelmään - heidän avustaan huolimatta: koneistoa vastaan oli vaikea taistella edes heidän - saati sitten pienen, sairaan ihmisen.
Siksi en tunne, että taisteluni olisi ollut turha vaikka menetin terveyteni ja yritän sitä nyt parhaan mahdollisen kykyni mukaan uudestaan tavotella.
"Kaikki yhdessä ja yksi kaikkien puolesta" isänmaamme Suomi siksi hyväksi, inhimilliseksi valtioksi, jonka edelliset sukupolvet ovat meille taistelleet ... ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Vielä on paljon tehtävää. Jokaista ihmistä tarvitaan. Kukaan ei saa jäädä pois tästä "leikistä".
sorry meni vähän väärin tuo sanonta "aamuhämärässä" eli siis: yksi kaikkien, kaikki yhden jne....... ;)
sorry meni vähän väärin tuo sanonta "aamuhämärässä" eli siis: yksi kaikkien, kaikki yhden jne....... ;)
sorry meni vähän väärin tuo sanonta "aamuhämärässä" eli siis: yksi kaikkien, kaikki yhden jne ....... ;)
tietokone
Eli silloin kun yksilö joutuu kamppailemaan täysin yksin oman oikeustajunsa ja omantuntonsa kanssa vääriä ja väkeviä vastaan, hänen henkinen kestävyytensä on todella kovalla koetuksella. Näissä tilanteissa henkinen romahtaminen ja minuuden menettäminen ovat hyvin lähellä ja niinpä kaikki henkinen tuki ympäristöstä on todella kultaakin kalliimpaa.
Eli tarvitaan niitä oikeamielisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät, mikä on oikein ja mikä väärin; ja joilla on rohkeutta ja henkisiä voimavaroja asettua uhrin rinnalle yhteiseen taisteluun oikeudenmukaisemman ja paremman yhteiskunnan puolesta.
Sananl. 31 luku
8. Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9. Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
David Wilkersonin puhe jäähallissa 2001 on ollut minulle kantava voima tässä laki-/sairaus-/ihmisoikeustaistelussa. Sain sen myöhemmin ystäviltäni uudestaan nauhoitettuna tähänastisen elämäni vaikeimpina aikoina ja se puhe pelasti käytännössä kaiken elämässäni.
>>>>>
http://www.aretalogia.com/kansakunta/muistelus.html
Rankka tarina, rankka luopuminen - sieltä nousu takaisin - hieno suoritus ja elämän voitto. Osaan eläytyä tarinaasi, koska olen käynyt läpi kovia ja myös käynyt läpi "kuunnellen" rakkaan ihmisen vammautumistarinan/halvaantumisen. Ja ne muut tuhat tarinaa kuntoutuksissa veteraaneista lähtien.
Tiedän myös sen, mitä kirjoitit siitä Käpylästä lähtemisestä evästyksenä - olen myötäelänyt samantyyppisen tarinan ystäväni mukana. Kuin myös rakas lähimmäiseni menehtyi pyöräliikenneonnettomuudessa, jossa oli mukana moottoripyörä. Hän taisteli elämästään viikon.
Täällä ruuhka-Suomessa elämä on liiankin hektistä ja haluaa paeta luontoon, rauhaan ja harmoniaan, kun terveys on mennyt. Kokee, että vain luonnossa saa takaisin terveytensä. Asiat siis juuri päinvastoin kuin Lapissa. Ehkä sieltä kannattaisi tulla suurempiin ympyröihin ... en tiedä, osaako sitä tehdä.
Jos haluat, niin lähetän sinulle runokirjan sota-ajalta. Kirjoitin sen puhtaaksi viime vuonna eli se on aito kirjoitelma ja kirjoitettu todellakin sota-aikana. En siis ole itse niitä runoja kirjoittanut. Ne kuvastavat kuitenkin hyvin niitä tuntoja, joita ihmiset silloin kokivat "koko sateenkaaren väreissä, mukana myös mustat tunteet" ja sitten se helpotus ja toivo, kun sota päättyi. Laita osoitteesi minulle [email protected] - jos haluat kirjan. Ehkä saat siitä kirjasta voimaa jatkaa eteenpäin.
Hieno juttu se, että pystyt ajamaan autoa. Minäkin ajan vaan automaattiautoa ja en sitäkään välillä kipujeni takia.
on ehtona minunkin ajokortissa. (Aiempi ABCE-ajokortti meni vammautumisen myötä)
Mutta ymmärrätkö sinä sitä, että minun pitää alkaa loppuiäkseni elättämään pyörätuolikaverina pienellä eläkkeelläni muuatta virastaan potkittua poliisia? Minä en tällaista tajua.
Yhteystietoni löytyvät linkistä
http://www.aretalogia.com/kansakunta/kansakunta.html
tarpeeksi ymmärtääkseni sitä. Yritän juuri itsekin sopeutua sairaana yhteiskuntaan, kun tämä nykyinen "asema" oli ihan jotain muuta, mitä alunperin tavoittelin. Ikävä juttu sinulla. Voimia sinne. Laitan postia tulemaan.
vielä kesken.
Taustalla on erittäin raskaat ihmisoikeusrikkomukset ja lopulta poliisien toimesta tapahtunut laillisten oikeuksien riisto.
1990-luvulla kävin vuosia jatkuneen oikeustaistelun kaikkia mahdollisia laillisia keinoja ja viranomaistahoja myöten. Sisäasiainministeriön poliisiosasto ja tasavallan presidentti Martti Ahtisaari mukaanluettuna.
Mutta niin turhaan ja niinpä ainoaksi oikeussuojakeinokseni jäi julkinen sana, jossa kerroin totuudenmukaisesti omista kokemuksistani ja jopa kymmenien eri viranomaisten ja vastuunkantajien edesottamuksista - nimeltä mainiten.
Ilmeni kuitenkin, että eräs virastaan erotettu poliisi oli virkakunnan "heikoin lenkki". Ei kestänyt totuuden sanaa ja lähti mm. vaatimaan henkisistä kärsimyksistään 56.000 euron korvausta. Että näin meillä sivistyneessä oikeusvaltiossa.
http://www.aretalogia.com/kansakunta/avoin.kirje.html
Ja. Voit pistää postia tulemaan.
Elämä on rankkaa vammautuneena. Kuntoutuspuoli minua myös kiinnostaa, jos jaksan vielä ponnistaa eteenpäin. Monia ovia siis auki työelämään eri aloille ja haluan auttaa muita ihmisiä, jotka ovat kipukärsimyksissään siellä taipaleen alkupuolella.
Se oli taisteluni tarkoitus kokoajan, että pääsen lopulta tuonne "kipu/vammais" kuntoutuspuolelle töihin. Kaikki yritykseni kaadettiin, koska sairauksiani ja tapaturmaa ei myönnetty/huomioitu ... vaikka sitten myöhemmin myönnettiinkin - mutta se oli liian myöhäistä - olin romahtanut henkisesti. Jos en kuntoudu, niin siihenkin olen varautunut. Hyväntekeväisyystyötä löytyy aina yhteiskunnasta ja en osaa olla tekemättä mitään - elämällä on oltava tarkoitus - kuten sanoit itsekin.
Toivon, että asiasi kääntyvät/päättyvät hyvin ja ikuisena "optimistisena diplomaattina" toivon sitä myös toiselle puolelle. Uskon itse anteeksiantoon ja sopuun ihmisten kesken. Vaikeaa on - tiedän - kun väärinkäsityksiä syntyy eikä niitä saada oikaistua. Joskus elämä on vaan niin monimutkaista, vaan itsensä kanssa on oltava silti sovussa.
että kansakuntame keskuudessa elää kenties jopa satoja tuhansia lähimmäisiämme, jotka elävät päivästä toiseen henkisen jaksamisen äärirajoilla; ja niin moni lähimmäisistämme ei ole jaksanut enää.
Ongelmana tässä yhteiskunnassa on se, että on niin äärettömän vähän niitä, jotka välittävät; tai jotka edes ymmärtävät, mistä on kysymys. Taas ne, jotka omakohtaisten kokemusten kautta ymmärtävät, ovat yleensä niin henkisesti raskautettuja, että eivät jaksa välittää vaikka tahtoisivatkin.
Eli. Tässä yhteiskunnassa tarvitaan todellista heräämistä ja silmien avautumista lähimmäisten hädälle ja kärsimyksille sekä niitä esikuvia, jotka eivät nujerru nujerrettaessa; ja jotka omalla esikuvallaan ovat innoittamassa muitakin yhteiseen taistoon paremman yhteiskunnan rakentamiseksi.
Sinä olet yksi tällainen esikuva.
...joten kärsi rangaistuksesi ja maksa vahingonkorvaukset jos määrättiin kuten muutkin tuomitut joutuvat tekemään äläkä valita ja herjaa muita.
paikka sinullekin.
Joten kärvenny siellä.
Mikäli aikaisempi huomio piti paikkansa on vastauksesi todella typerä ja osoittaa paljon. En kyllä toisia sinne helvettiin tuomitsisi vaan koittaisin ainakin sovittaa tekoni.
postista.