Tänään kävi ikävä juttu, kaveri ajoi töistä kotiin päin, alueella 50 rajoitus. 13-vuotias poika ajoi pyörällä autoapäin, sen verran kaverini ehti väistää, ettei suoraan konepellin alle jäänyt. Pojalle ei siitä johtuen käynyt mitään(onneksi), mutta auto on sitäkin huonommasssa kunnossa! Poika myönsi, ettei katsonut tuleeko autoja ennen tienylitystä.
Nyt kysyisin viisaammilta neuvoa, kuka korvaa autoon tulleet jäljet?
Nyt kysyisin viisaammilta neuvoa, kuka korvaa autoon tulleet jäljet?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuosta ei vielä kauheasti selvinnyt, kuka teki mitäkin milläkin oikeudella. Ajoiko kaveri rajoituksen mukaan? Mistä suunnasta (oikea, vasen) poika tuli? Oliko suojatiellä vai keskellä tietä? Oliko liikennevaloja kohdalla, entä kuka niitä noudatti mitenkin? Jne.
Rajoitusten mukaan ajoi, ei liikennevaloja kummallakaan edessä, poika tuli oikealta suoraan tielle..
//Poika myönsi, ettei katsonut tuleeko autoja ennen tienylitystä. // poika tuli oikealta suoraan tielle..//
"Poika tuli tielle"? Mistä poika tuli? Pihastako? Jos poika ajoi tietä pitkin risteykseen, niin autoilijan olisi pitänyt väistää oikealta tulevaa ajoneuvoa, ei suinkaan pojan, vaikka poika ajoikin polkupyörällä. Autoilija siis ei katsonut, tuleeko oikealta ajoneuvoja ennen risteyksen ylitystä. Autoilija on syypää liikennevahinkoon ja on velvollinen korvaamaan polkupyöräilijän esine- ja henkilövahingot. Ellei autoilijalla ollut kaskovakuutusta, auton vahingot jäävät hänen omalle kontolleen.
Jos poika sen sijaan ajoi pihasta tms. paikasta varomattomasti tielle, hän on korvausvelvollinen auton vahingoista. Alaikäisyyden takia korvausvelvollisuutta voidaan sovitella.
ei ollut risteystä, vaan suora tie, poika tuli jalkakäytävältä, ei suojatietä. Täyskasko.
Ensinnäkin, polkupyöräilijän olisi tullut taluttaa pyöräänsä jalkakäytävällä (kun ei alle 12 v).
Tämän lisäksi, mikäli kyseessä kuitenkin olisi ollut pyörätie (ja pyörä tulee oikealta), on pyöräilijä väistämisvelvollinen TieL 14.4:n perusteella, kun hän tulee pyörätieltä ajoradalle.
Tämän lisäks merkitystä annetaan sille, oliko jollakulla kärkikolmio tai stop-merkki. Ilmeisesti ei?
Ihmettelen kyllä, että jalkakäytävä jatkuisi suoraan ajoradalle ilman suojatietä. Näinkö tosiaan?
Toisaalta voidaan kyllä esittää, että mikäli autoilijan olisi tullut huomata pyöräilijä aiemmin - ja mahdollisesti havaita tämä lapseksi - olisi autoilijan tullut ottaa huomioon se, että tämä ei käyttäydy liikennesääntöjen mukaisesti. Toisin sanoen, autoilijan kohdalla ei niin sanottua luottamusperiaatetta sovelleta, jos tämän olisi tullut (merkitystä ei ole sillä havaitsiko tosiasiassa) havaita pyöräilevä lapsi.
Oikeuskäytännössä tällaisessa tilanteessa on lähes poikkeuksetta katsottu, että autoilijan olisi tullut varautua siihen, että lapsi ajaa polkupyörällä tielle (eteen) ja tämän vuoksi valmistua pysähtymään ja väistämään. Toinen asia on sitten, jos ei ollut mitään mahdollisuutta havaita sanottua pyörää...
Tilanne on niin sanotusti kasuistisesti arvioitava näiltä osin, eli tapauskohtaisesti ja olosuhteista riippuen.
Korostettava on edellisen valossa, ettei syyllisyyskysymys ole niin yksiselitteinen kuin aiemmat muiden antamat vastaukset mahdollisesti antavat olettaa.
//Korostettava on edellisen valossa, ettei syyllisyyskysymys ole niin yksiselitteinen kuin aiemmat muiden antamat vastaukset mahdollisesti antavat olettaa.//
Höpö höpö. Tämä ei ole mikään tenttikysymys, missä on yritettävä löytää kaikilta mahdollisilta kanteilta (kärkikolmio - niin kuin ei jokainen sen merkitystä tietäisi!) jotain ratkaisuun ehkä vaikuttavaa.
"Aiemmat muiden antamat vastaukset" = minun antamani vastaus, joka on annettujen tietojen perustalta annettu riittävän laaja vastaus.
Anteeksi, jos otit henkilökohtaisesti, mutta antamasi "laaja vastaus" oli vajaa.
Tähän alkuun, että antamasi vastauksen jälkeen oli tullut lisätietoa "ei ollut risteystä, vaan suora tie, poika tuli jalkakäytävältä, ei suojatietä."
Annoit vastauksen tilanteeseen, jossa pyörä tulee tietä pitkin (ei kuitenkaan pyörätie), jolloin kieltämättä oikealta tulevalla polkupyörällä on etuajo-oikeus.
Koska pyörä tuli jalkakäytävää pitkin ei edellä esitetty sääntö päde, vaan lähtökohtaisesti jalkakäytävältä ajoradalle (vaikka oikealtakin) eteen ajanut on syyllinen. Näin siis pääsääntö.
Tämän vuoksi - ettei kukaan ajattelisi edellisen pääsäännön suoraan soveltuvan tähän tilanteeseen - esitin luottamusperiaatteen soveltamisen tähän tilanteeseen. Kuten jo aiemmin sanoin, ei luottamusperiaatetta sovelleta tähän tilanteeseen normaalilla tavalla, jos autoilijan olisi tullut havaita polkupyörä ajoissa ja ajaja lapseksi. Autoilijan olisi tullut varautua siihen, että lapsi voi ajaa eteen. Tämä vaikuttaa syyllisyyteen (autoilija pääsyyllinen) ja sitä kautta korvauskysymyksiin.
Edellä olevasta voin kaivaa HO-tasolta oikeuskäytäntöä, jos kiinnostaa - eli luottamusperiaatteesta kyseisissä tilanteissa. Matti Tolvanen on myös asiasta teoksissaan näin kirjoittanut.
Ja mitä tulee tenttivastauksiin, niin allekirjoittaneen tenttivastauksista on jo sen verran aikaa, että arvioin tapauksia lain ja oikeuskäytännön valossa. Vastaus voi olla laaja tai suppea, mutta siitä huolimatta täsmällisyys on tärkeämpää.
Pahoittelen, jos otit jotenkin henkilökohtaisesti - se ei ollut tarkoitus. Tiedostin myös sen, että antaessasi vastaustasi, et tiennyt tuosta jalkakäytäväasiasta.
No hard feelings, I hope.
//antamasi "laaja vastaus" oli vajaa.//
En sanonut, että vastaukseni oli "laaja", vaan että se oli "riittävän laaja". Ja sitä se todella oli. Jos et eroa huomaa, olet väärällä alalla.
Vastaukseni ei ollut lainkaan vajaa tälle palstalle (tenttivastauksena se sitä ehkä olisi). Kysyin, mistä polkupuöräilijä oli tielle auton eteen tullut. Otin huomioon sen mahdollisuuden, että hän oli saattanut tupsahtanut sinne jalkakäytävän yli vaikkapa pihalta.
//Ihmettelen kyllä, että jalkakäytävä jatkuisi suoraan ajoradalle ilman suojatietä. Näinkö tosiaan?//
Jalkakäytäväkö jatkuisi ajoradalle? Miten niin, missä näin on sanottu? Ei missään; se on oma virhetulkintasi. Jalkakäytävä, jota poika ajoi, oli ymmärtääkseni ajoradan suuntainen. Siltä hän äkkiarvaamatta poukkasi ajoradalle. Tai sitten hän tuli pihasta tms. jalkakäytävän poikki, minkä vaihtoehdon olen vastauksessani ottanut huomioon.
//Kuten jo aiemmin sanoin, ei luottamusperiaatetta sovelleta tähän tilanteeseen normaalilla tavalla, jos autoilijan olisi tullut havaita polkupyörä ajoissa ja ajaja lapseksi.//
Luottamusperiaatetta kommentoin sen verran, että jos vaikka autoilija olisikin havainnut jalkakäytävällä pyöräilevän lapsen, hänen viakseen tuskin voidaan lukea tuottamusta tilanteessa, jossa lapsi äkkiarvaamatta kääntyy jalkakäytävältä ylittämään ajorataa paikassa, jossa ei ole suojatietä. Po. tapauksessa autoilija sitä paitsi reagoi tilanteeseen niin, ettei pyöräilijä loukkaantunut.
//Pahoittelen, jos otit jotenkin henkilökohtaisesti - se ei ollut tarkoitus.//
Väitit minun vastaustani vajaaksi, mitä se ei ollut. //"Korostettava on edellisen valossa, ettei syyllisyyskysymys ole niin yksiselitteinen kuin aiemmat muiden antamat vastaukset mahdollisesti antavat olettaa."// Aiemmin ei ollut muita kuin minun vastaukseni, joten tietysti otin kritiikkisi henkilökohtaisesti.
Jätän tuon henkilökohtaisen puolen nyt kokonaan omaan arvoonsa - puolin ja toisin.
Tässä tilanteessa autoilijan keino välttää tuottamuksellinen vastuunsa on tehdä väite siitä, ettei ollut kyennyt ennen törmäystä havainnoimaan pyörän liikkeitä vallinneissa olosuhteissa, eikä (erityisesti) sitä, että kyseessä oli lapsi.
Ellei näitä väitteitä esitetä, on vaarana, että tuomioistuin arvioi, että koska kyseessä oli lapsi, olisi autoilijan tullut pitää ennalta-arvattavana, että lapsi _saattaa_ ajaa ajoradalle ilman erityistä syytä.
Korkissa käsitellyssä tapauksessa autoilija on välttynyt vastuusta näillä väitteillä - eli ei havainnut pyörää eikä sitä, että pyöräilijä oli lapsi, vallinneissa olosuhteissa siten, että olisi kyennyt arvioimaan mahdollisuutta tulla ajoradalle (kyseessä oli vieläpä suojatietilanne). HO:sta löytyy vastaavasti useita tapauksia, joissa väitettä ei ole tehty ja HO on katsonut, että autoilijan on tullut pitää ennalta-arvattavana, ettei lapsi käyttäydy liikennesääntöjen mukaisesti ja saattaa tehdä poikkeuksellisia ja yllättäviä liikkeitä liikenteessä.
Edelleen, jos haluat, käyn kaivamassa arkistossa ko. HO tapausten tapausnumerot ja vuodet esille.
Onko poliisille ilmoitettu? Kannattaisi ehkä.
Jos pyöräilijä oli syyllinen, niin kyselepä pojan vanhempien kotivakuutusta, ainakin oman lapseni kolhiessa fillarilla autoa korvattiin kotivakuutuksestani, samoin pojan filarin vahingot. Jouduin tietysti maksamaan omavastuun.
Mahdolliset henkilövahingot korvataan auton liikennevakuutuksesta (vakuutuksenottajalle ei bonusmenetyksiä).
Veikkaan, että pojan vanhemmat ovat känkkäränkkiä, eivätkä myönnä jälkikasvunsa olevan syyllinen.
Parasta tehdä silloin poliisille ilmoitus, vaikka se ei mihinkän johdakaan, jos poika todetaan syylliseksi. Pöytäkirjasta kuitenkin selviää (tai pitäisi selvitä) onko perheellä kotivakuutus. Sen jälkeen ei muuta kuin pöytäkirjan kanssa sinne vakuutusyhtiöön. Jos kotivakuutusta ei ole, niin ei auta muu kuin haastaa poika siviilijuttuna käräjille, jos haluaa käräjöidä. Koskaan niitä tuomittavia korvauksia ei siltä pojalta kuitenkaan tipu.
Lapsen tekemä teko ei ole rikos.
Vai höpö höpö. Oikeusoppineet ovat riideleet jo sukupolvien ajan siitä, onko alle 15-vuotiaan tekemä teko rikos vai ei ole.
Toisten mielestä se täyttää rikoksen tunnusmerkit ja on rikos, mutta alle 15-vuotiasta ei voi siitä tuomita rangaistukseen.
Toisten mielestä teko ei ole rikos, vaikka se täyttää rikoksen tunnusmerkistön, koska siitä ei voi tuomita rangaistusta.
Vallitsevan kannan mukaisesti ilmeisesti tilanne arvioidaan siten, että huomioidaan rikosoikeudellinen kolmijako (tunnusmerkistön mukaisuus, oikeuden vastaisuus, syyllisyys) deliktin soveltamisessa tapahtumaan (=rikos).
Tunnusmerkistön mukaisuudesta ei liene ongelmaa. Eikä tilannetta myöskään voida arvioida oikeudenvastaisuus ongelmana (sillä teko on kuitenkin ilmeisen oikeudenvastainen niiltäkin osin, ellei sitten 'normaalia' oikeuttamisperustetta ole).
Sen sijaan tilannetta ilmeisesti arvioidaan syyllisyyskysymyksenä. Ja todetaan, ettei tekijä (joka ei täytä rikosoikeudellisen vastuun alarajaa) ole syyllinen syyntakeettomuuden vuoksi. Käsitykseni mukaan tämä on vallitseva kanta.
Totta on, kuten BB sanoi, että argumentteja on esitetty myös sen puolesta, että syyllisyyspuoli täyttyisi, mutta jätetään vain rangaistukseen tuomitsematta. Itse en taipuisi sanottuun tulkintaan, sillä syyntakeisuus kuitenkin poistuu jossain vaiheessa tekijän nuoretessa (miksei siis rikosvastuuikärajan kohdalla?).
Nähdäkseni edellä kuvattu 'kolmikanta'-ajattelu on kuitenkin kiistatta vallitseva kanta (siis rikosoikeudellisen arvion perustilanteessa).
Edellisen lisäksi voidaan tahallisten rikosten osalta nostaa kysymys pelkkänä tahallisuus-oikeudellisena ongelmana.
Aihe on kuitenkin joka tapauksessa mielenkiintoinen (ja mielipiteitä on lähes yhtä monta kuin arvioijiakin).
Täsmennän kantaani vielä sen verran, että näkemykseni mukaan lapsen tekemä teko ei ole rikos, sillä syyllisyysedellytys ei teossa täyty (vaikkakin tunn.merk.muk ja oik.vast. täyttyvät).
Teko on siis siten lähes yhtä moitittava kuin rikos, vaikkei rikos olekaan.
Korvauskysymykset ovat erikseen, eikä niihin ole tässä otettu kantaa. Ei siviilioikeudellisesta näkökulmasta eikä rikosvahingon näkökulmasta - vastuu on nähdäkseni lähes kiistaton.
Tässä tapauksessa on syytä käyttää vakuutuksia. Auton vakuutuksia ja vanhempien kotivakuutusta. Vakuutusyhtiöt voivat keskenään selvitellä, jos vaikka pistettäis korvaukset puoliksi.
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö joutuu soveltamaan ankaran vastuun periaatetta.
Pyöräilijälle ja jalankulkijalle aiheutuneet vahingot korvataan aina auton liikennevakuutukesta. Periaate on laadittu heikomman osapuolen etua ajatellen.
Vanhempien vakuutuksesta meni, kaverin ei tarvitse maksaa mitään. Poika sai huomautuksen ilman kypärää ajamisesta ja huolimattomasta ajosta.
Kiitokset "vinkeistä"!