Kun odotin lastani,niin lapsen isä ei halunnut olla missään tekemisissä minun kanssani ja eikä lapsenkaan. Kun tuli aika isyystunnustukseen,kielsin koko homman,en halunnu antaa isän tietoja sinne..en jaksanut tapella.
Eli kaupunki maksaa nyt elatusapua.
Nyt onkin tilanne tämä että välimme ovat lämmenneet ja isä haluaakin tunnustaa lapsensa ja sehän eikös olekin mahdollista? Tuleeko siinä jotain verikokeita vai riittääkö sanallinen tunnustus? Maksattaako kaupunki nyt sitten elatusavut takaisin jos isä on kuvioissa?
Eli kaupunki maksaa nyt elatusapua.
Nyt onkin tilanne tämä että välimme ovat lämmenneet ja isä haluaakin tunnustaa lapsensa ja sehän eikös olekin mahdollista? Tuleeko siinä jotain verikokeita vai riittääkö sanallinen tunnustus? Maksattaako kaupunki nyt sitten elatusavut takaisin jos isä on kuvioissa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
mukavaa että lapsen isä on tullut toisiin ajatuksiin.
Ottakaa yhteyttä lastenvalvojaan.
Hän kertonee miten asia menee.
elatustuki loppuu ja isä alkaa maksamaan elatusmaksuja jos ette pariksi ala.
niin elatusmaksuja ei kunta peri takautuvasti.
Joten ei huolta siitä. Onnea perheen yhdistymiselle!
Sanallinen tunnustus riittää. Verikokeita otetaan vain, jos ei halua tunnustaa. Isä alkaa maksamaan elatusta siitä kun on tunnustanut.
isyyttä missään nimessä mennä tunnustamaan. Se on sekä isän että lapsen oikeuksien/etujen mukaista että verikokeet otetaan.
Moni lastenvalvoja suositteleekin näin tehtäväksi.
...lapsen "isäehdokas" on epävarma isyydestään (Tai lapsen äiti haluaa dna-testin otettavan). Jos "isäehdokas" luottaa siihen, että hän on biologinen isä ei lastenvalvoja sitä erikseen suosittele. Tunnustusta ennen tehtävä DNA-testi on ilmainen, mutta jos "isäehdokas" tunnustaa lapsen ja katuu myöhemmin päätöstään ja haluaakin varmistaa asian, silloin joutuu itse maksamaan testin teon.
Mielestäni turhia DNA-testejä tulisi välttää, ei ole lapsen edun mukaista joutua piikitetyksi turhan päiten. Verinäyte otetaan lapsen päästä. Oma lapseni joutui piikitettäväksi lapsen isän kiusanteon takia, ei ollut mitenkään kiva pidellä kiinni pientä vauvaa verikokeen oton ajan.
otettii ihan käsivarrest 1 kk ikäsenä..ja itkutkin on nyt itketty...ei tarvii myöhemmin asiaa surra....eikä kylän ämmil oo nokan koputtamist....
Ei se ihan noin helppoa ole. "Kuulustelu" isyydestä tehdään isän ja lastenvalvojan välillä, kahdestaan. Jos lastenvalvoja epäilee miehen lausuntoa millään tavalla, esim. tietäen että äiti on painostanut miehen tunnustamaan ilman verikoetta, koe otetaan. Isän ei siis tarvitse itse epäillä mitään!
...paikalla oli kaikki osapuolet kun ensimmäistä kertaa isyysasiaa puitiin lastenvalvojan luona. Isällä ja lastenvalvojalla ei ollut mitään kahdenkeskistä "kuulustelua".
oli kahdenkeskinen tapaaminen, ensin minä ja lastenvalvoja ja sitten mies ja lastenvalvoja. Minä tunnustin ensin, että mies on lapseni isä ja sen perästä/johdosta tuli kutsu miehelle. Häneltä kyseltiin kaikki mahdollinen, oliko käytetty ehkäisyä ja koska hän oli ollut yhdynnässä minun kanssani.
Tuosta huolimatta verikokeet otettiin vaikka mies tunnusti/halusi tunnustaa lapsensa ilman verikoetta.
Lastenvalvoja sanoi, että vain harvoin oikeus vahvistaa isyyden, jota ei ole verikokein testattu, KUN pari ei ole koskaan asunutkaan yhdessä.
Kyllä tämä aloittajankin tapaus on sellainen, että ei mene läpi ilman verikokeita.
Pitää katsoa kokonaisuus, enkä tod. ymmärrä, miksi verikoetta ei voisi/saisi ottaa? Lapsen etuhan se on...
Koska en ollut mihinkään virallisiin papereihin kirjoittanut lapsen isän nimeä, kutsu lastenvalvojalle tuli ainoastaan minulle ja ilmoitin lapsen isälle ajan. Meillä nuo kaikki mahdolliset asiat: Ehkäisyn käyttö, suhteen kesto yms. kysyttiin ensimmäisellä lastenvalvojakäynnillä. Koska isä halusi "varmuuden" vuoksi DNA-testin, lastenvalvoja kirjoitti lähetteen ja testi tehtiin. Itse en olisi testiä halunnut tehtävän, koska tiesin biologisen isän 100% varmuudella. Se on aikamoinen epäluottamuslause lapsen äitiä kohtaan vaatia DNA-testi, ei sellainen mukavalta tunnu kun tietää ettei muita mahdollisia isäehdokkaita edes ole.
ihmettelen. Minut samoin kutsuttiin, mutta menin yksin, miksi te menitte yhdessä? Lastenvalvojan vaatimuksesta vaiko yhteisestä sopimuksesta? (mistä lastenvalvoja tiesi kutsua isän?)
Kutsu tosiaan tulee äidille. Niin minullekin. Eikä se ole mikään epäluottamsulause. Se on isän oikeus ja niin siihen tulee suhtautua, muu on turhaa hömppää.
Niinkuin aiemmassa viestissä kirjoitin, niin minä ilmoitin lapsen isälle ajan lastenvalvojan tapaamiseen. Kutsu olisi lähetetty myös isälle, jos sairaalan papereihin olisin isän tiedot laittanut. Näin lastenvalvoja mulle ainakin asian ilmaisi, kun asiasta hänen kanssaan puhelimessa puhuin.
Saat ajatella asiasta niinkuin haluat. Mulle DNA-testin vaatiminen oli vihjaus siihen, että olisin "huorannut" vaikka en muiden miesten kanssa ole ollut. Kiusa se on pienikin kiusa.
sitten ole mitään eri käytäntöä...Äiti kutsutaan lastenvalvojalle (sinä halusit sinne kutsusta poiketen myös isän, syystä?) ja isyys selvitettiin normaalin käytännön mukaan.
Mikäli ET olisi vaatinut isää mukaasi, käytäntö olisi ollut kuten minä aiemmin kirjoitin; äiti ensin ja isä sitten, kunhan nimi/nimet on saatu selville.
Asia loppuun käsitelty.
Kommenttisi on ihan älytön, anteeksi nyt vaan.
Ekana, jo senkään takia kenenkään ei pidä mennä "luottamaan" kenenkään toisen sanaan noin vakavassa asiassa kuin isyydessä, että ennen tunnustusta testi on ilmainen ja tunnustuksen jälkeen maksullinen!
Toiseksi, jos piikit kerran sinua noin pelottavat, miten käy kun lapsesi sairastuu ja hänestä olisi otettava verinäyte? Vastutatko sitä viimeiseen asti?
Testin voit sitä paitsi jättää kokonaan ottamatta! SINUSTAHAN se on kiinni! Olisit vaan jättänyt raahaamatta isäehdokkaan lastenvalvojalle, etkä olisi hiiskunut sanaakaan siitä, kuka isä on. Sinulla olisi ollut oikeus vastustaa isyyden tutkintaa! Tämä siis kaikille niille neuvoksi, joitten mielestä lasta ei saa piikittää!
Testejä ei missään nimessä tule välttää. Isyys olisi aina selvitettävä niillä kaikkein varmimmilla keinoin, joita yhteiskunta tarjoaa.
Ja joitten jälkeen ei kellään ole mitään mutistavaa eikä jossiteltavaa. Ei isällä, ei lapsella eikä äidilläkään.
On ihan selvää, että jonkun oikeus loukkaa aina jonkun toisen tunteita/oikeuksia. Tässä isän oikeudet loukkaavat sellaisen äidin tunteita, joka jo muutenkin häpeää aviotonta lastaan. Muita ei.
Sori, mut ei oo kyse mistään piikkikammosta. Piikit ei kyllä mua pelota millään tavalla, piikitän itsekin ihmisiä työkseni. En vain ymmärrä sitä, että tarvitsee pientä lasta piikittää vain oman itsekkyyden takia. Kyllä isä varmuudella tiesi olevansa isä, halusi vain tehdä kiusaa ja pitkittää prosessia.
Olet ilmeisesti sitä mieltä, että kaikkien, jopa naimisissa olevienkin pitäisi testauttaa lapsensa mahdollisten syrjähyppyjen varalta...Aika älytöntä musta. Eiköhän yleensä suhteiden pitäs perustua luottamukselle, rehellisyydelle ja rakkaudelle. Jos itse kykenet pettämään, olen pahoillani puolestasi. Luonteen heikkoutta se on!
Sun mielestä ois vissiin ollut parempi et lapsi ei tietäisi biologista isäänsä eikä lapsella ois minkäänlaisia välejä oikeaan isäänsä? Tai ei, ei sekään ois hyvä...Oot vissiin niitä ihmisiä, jotka löytää kaikista asioista ne käänteiset puolet. Joku pissii aamumuroihin, niin muut saa kärsiä. Se siitä lähimmäisen rakkaudesta!
Ja millä perusteella väität, että häpeän lastani???
En VAATINUT isää sinne. Lastenvalvoja pyysi minua ilmoittamaan ajan isälle, joka oli meille "perheenä" yhteisesti varattu. Se siitä.
lastenvalvoja tiesi, että voit noin vain ilmoittaa isälle? Lastenvalvoja oli isä vai?
Etkö nyt millään ymmärrä, että lastenvalvojan osuus tässä on selvittää isyys, eli kutsu tulee VAIN äidille, joka ei ole ilmoitanut isäksi ketään/tiedä kuka on isä. Mistä lastenvalvoja sinun tapauksessasi tiesi ETUKÄTEEN, että sinä tiedät isän, vaikka et ollut papereihisi nimeä merkkauttanut? Ja osasi pyytää sinua pyytämään isä mukaan? Minun vastaavassa kutsussa ei puhuttu isän pyytämisestä mukaan mitään, sillä sehän oli kutsu lastenvalvojalle isyyden selvittämiseksi...
Mitä salaat? Sitäkö, että todella pakotit isän mukaasi? Siinä tapauksessa en yhtään ihmettele että hän teki omalta osaltaan sinulle kiusaa, kiusa se on pienikin kiusa, kuten itse sanoit!
" En vain ymmärrä sitä, että tarvitsee pientä lasta piikittää vain oman itsekkyyden takia."
- Sinähän lapsesi alistit tähän rumbaan. Sinä päätit että lapselle isä, maksoi mitä maksoi. Sinä olit itsekäs, sillä VAIN SINÄ olisit voinut jättää isyyden selvittämättä ja vastustaa sen selvittämistä. Mutta mitä teit?
(nyt tulee se häpeä osuus, ja se on kuvitteellinen sinä-muotoon kirjoitettu)
Sinä vaadit isän mukaasi ja vaadit häntä tunnustamaan lapsen ilman verikoetta. Koska et voinut kuvitella elämää ilman isää lapsellasi, mikä häpeä se olisikaan ollut, ettei "tiedä" kuka on isä...Ja noinhan kaikki muut olisivat ajatelleet, ILMAN sitä virallista paperia.
Tähän tapaan se yleensä menee heillä, jotka eivät kestä sitä, että ovat yksinäisiä äitejä ja heillä on vielä isätön lapsikin.
(tässä seuraus oman kestomuksesi mukaan)
Isä ei suostunut vaatimukseesi, jonka seurauksena otettiin kokeet. Joita sinä pidät turhanaikaisina, koska kyllähän äiti tietää kuka on isä. Noinkohan on kaikissa tapauksissa? Vuosittain löytyy monia (satoja) isäksi väitettyjä miehiä, niin lastenvalvojan kuin siviilioikeudenkin kautta. Kuinkahan moni näistä olisi/oli tunnustanut ilman testejä? Voin kertoa, että IHAN KAIKKI. Mutta lastenvalvojan ammattitaito on sen joissakin tapauksissa estänyt. Joskus epäilys on hiipinyt myöhemmin miehen mieleen. Minä vastustan ehdottomasti tunnustusta ilman testejä. Se tulisi tehdä aina pakolliseksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa vanhemmat eivät ole asuneet yhdessä ennen lapsen siittämisajankohtaa. Tämä siitä syystä, että avoliitto rinnastetaan nykyisin jo avioliittoon monessa asiassa.
Minulla on muuten vanhempi velipoika, jonka vakituinen tyttöystävä tuli raskaaksi joskus 90-luvun alkupuolella. Veli hommasi kämpät ja tavarat rakastetulleen ja äitikin oli hulluna tulevaan vauvaan. Muistan kyllä itsekin kymmnenvuotiaana naperona siitä iloinneeni.
Mutta sitten vaan kaikki jotenkin meni sekaisin. Tyttö, jonka nimi muuten oli Paula, sukunimi alkoi V-kirjaimella (terkkuja jos luet), yhtäkkiä ei enää käynytkään meillä lainkaan. Muistan päivän, jolloin vauva syntyi ja senkin kuinka iloinen veli oli. Jälkeen olen kuullut että Paula lakkasi käymästä, koska äitimme oli ehdottanut isyystestin tekemistä ennen tunnustusta...
Aikaa kului jonkin verran, enkä tiedä tarkkaan kuinka kauan. Veli muutti takaisin kotiin. Olen jälestäpäin kuullut, että silloin veljelleni oli joku kertonut, että lapsi ei ehkä olekaan hänen. Että hänen tulisi pyytää isyytesti tehtäväksi. Se joku oli sanonut voivansa itsekin olla Paulan lapsen isä.
Se oli hänelle kova paikka. Äitimme neuvoi häntä, entisenä sairaanhoitajana ja lopulta veli taipui vaatimaan testiä juuri lastenvalvojan tapaamisessa. Paula nosti kamalan äläkän. Kuinka hänen tunteitaan loukattiin ja kuinka turhaa se oli, sillä HÄN ei ollut huorannut! Hän vaahtosi myöskin tuon, että viatonta lasta sillä tavoin rääkätään, mutta mitään hän ei voinut, testit otettiin, koska oli ilmoittanut veljeni isäksi.
Ja arvaas mitä? Testin tulos oli tämä; veli ei missään tapauksessa voinut olla Paulan lapsen isä.Testi otettiin jostain syystä vielä kahteen kertaan.
Kyllä muistan miten kauan veljeltä meni ennen kuin hän voi jatkaa normaalia elämää. Sitä vaan naisena äkkiä kuvittelee että mies kestää mitä vaan. Naiset ovat tottuneet vaatimaan mieheltä ihan mitä tahansa ja paljon enemmän kuin itseltään. Mutta valehteleminen on aina rumaa. Ja jos oikeasti ei halua lapsen kärsivän, isyystutkinnasta voi itse kieltäytyä. Tuethan siitä ei tipu, on isä tai ei.
Kysyit:
"Sun mielestä ois vissiin ollut parempi et lapsi ei tietäisi biologista isäänsä eikä lapsella ois minkäänlaisia välejä oikeaan isäänsä?"
Vastaan:
Mitä lopulta tekee isällä, joka ei halua olla isä, mutta jonka lapsi tietää? Mikä autuus on nimi papereissa, tieto ja biologisuus? Mutta eihän isyyden vahvistamattomuus estä välejä isään. Vai millä tavoin muka sun mielestä estää?
Tässä oli pohjaa, jolta puhun, sen lisäksi, että olen itse yh. Ja tietoisesti tieni valinnut. Kuulun siihen kaikkien alhaisimpaan yh-luokkaan monen mielestä. Mutta minulle tärkeintä on ollut se, että saan tehdä itsellisiä päätöksiä.
Minä toimin aikoinani siten,että kun oli isyydentunnustuksen aika,ilmoitin lapsen isälle asiasta ja hän ilmoitti ettei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa.Menin yksin lastenvalvojan luokse ja kerroin tilanteen,isän nimeä en maininnut vaikka kerroin kyllä tietäväni kuka se on.Ajattelin ettei lapseni tosiaankaan tarvitse tuollaista miestä isäkseen,ei edes niiden elareiden takia niinkuin moni ajattelee saavansa miehen myös vastuuseen kun saa tältä elatusmaksut.Näin on paljon parempi ja uusi mieheni onkin jo adoptoinut lapseni,joten rakastava isäkin lapsella on.
biologinen isä, vaikka tämä ei ole halunnut pitää yhteyttä. Olen kuullut lukuisia kokemuksia ja kertomuksia miten tärkeää on että lapsi tietää omat juurensa. Jostain kautta se tulee elämän aikan ilmi ja seuraukset voivat olla "kohtalokkaat." Viime aikoina alan ammattilaiset, lasten- ja nuorten psykiatrian alalla työskentelevät kertovat, että yhä useampi adoptoitu/au-lapsi kokee henkistä pahoinvointia, kun etsii biologista vanhempaansa. Trumoja tietysti salaamisesta syntyy, joten totuus juurista tarpeeksi varhain on parasta lapsen kehityksen kannalta.
vastusta ollenkaan. Se on luonnollista kuin mikä. Mutta sehän ei vaadi isyystestejä muissa kuin niissä tapauksissa joissa äiti ei isää tiedä!
Eikö vain?
usein käy. Toimintamallisi on yhä useamman naisen valinta. Eikä siinä ole mitään moitittavaa. En kertakaikkiaan ymmärrä noita jeesustelijoita joitten lapsi on jotenkin "paremmassa" asemassa niiden äitien lapsiin nähden, jotka ovat valinneet kuten sinäkin.
Isyys on paljon muuta kuin nimi paperissa. Jos sitä muuta ei voi saada, miksi se nimikään?
Meillä on kyllä kerrottu lapselle asioitten oikea laita,eikä hän ole siitä ollut moksiskaan,eli ei ole halunnut tietää sen enempää ja on aivan normaali tasapainoinen lapsi(nyt jo murkkuikäinen).Olemme aina puhuneet asioista niitten oikeilla nimillä ja perheessämme ollaan avoimia kaikinpuolin,joten jos lapsella on jotain kysyttävää bioisästään niin hänelle kyllä kerrotaan kaikki mahdollinen,tähän mennessä ei kysyttävää ole ollut.Olen sitä mieltä ainakin meidän tapauksessamme,ettei lapsi kaipaa jotain vierasta ihmistä,etenkin kun hänellä on jo rakastava isä olemassa.
hyvin, kun kaikki olette tyytyväisiä ja onnellisia ja uskon, että paljolti avoimuudella on ollut merkitystä. Lapsi saattaa kuitenkin aikuistuessaan haluta tavata bioisänsä, vaikka onkin tyytyväinen. Onnea teille myös jatkossa!
DNA-testi voidaan ottaa limakalvoilta. Ennen DNA testejä isyystesti perustui veriryhmä vasta-aineisiin ja se oli poissuljenta-/todennäköis-menetelmä.
Ja ei todellakaan tarvinne ottaa verinäytettä lapsen päästä, päänalueen verinäyte perustuu siihen, että pienillä imeväisillä laskimot ovat hyvin näkyvillä.