Hei!
Olen vasta 18 vuotias ja etsin omaa asuntoa poikaystäväni kanssa.
Olen aina unelmoinut akitasta ja tutustunutkin rotuun ja tunnen sen olevan itselleni sopiva rotu. olen myös katsomassa amerikan akitoja kasvattajalla, mutta PERHEENI kanssa.
Eli kysymys kuuluukin että kuinka moni kasvattaja myisi koiransa 18 vuotiaalle opiskelijalle? vaikka minullakin on kokemusta saksanpaimenkoiramixistä, jonka koulutin itse, mutta se jää perheelleni kun muutan pois.
muutama koulutusvirhe siinä on, mutta varmasti harvalla ensimmäinen koira on täysin täydellinen, varsinkin kun ensimmäinen koira oli kuitenkin noin vaativa, mutta virheistäänhän oppii.
tiedän mitä asioita olisi pitänyt tehdä toisin,
siis mitään suuria koulutusvikoja siinä ei ole... ainoat oikeastaan vieraiden päälle hyppiminen, pöydästä kyttääminen ja talutushihnassa älytön vetäminen.
Tiedän että varmasti moni kasvattaja suhtautuu nuorempiin koiranostajiin varauksella,
siksi pelkäänkin että en saisikaan haluamaani koiraa vaikka sen takia, että olen niin nuori ja minulla olisi tukka pystyssä tai nenärengas
tai näyttäisin muuten vain jotenkin epämiellyttävältä kasvattajan mielestä
(kun he kuitenkin ovat yleensä vähän vanhempia ihmisiä kuin minä) eli siis pelkään ulkonäkööni kohdistuvia ennakkoluuloja.
Olen pienestä asti halunnut koiraa ja päntännyt koirista kaiken tarpeellisen tiedon.
lisäksi olen valmis käyttämään koiraa sellaisilla lenkeillä, joita se rotu vaatii.
ja luultavimmin koska olen opiskelija, ensimmäinen asuntoni on varmasti luultavasti kerrostalo-asunto.
mutta se on täysin varma etten chihuahuaa isompaa koiraa mihinkään yksiöön hommaa,
koirallani pitää olla sen vaatima tila,
haluan että koirani on onnellinen.
minä ja poikaystäväni olemme koira-ihmisiä ja poikaystävällänikin on koirista kokemusta,
jopa enemmän kuin minulla.
ja selvennän vielä sen että en ole hommaamassa koiraa ennenkuin tiedän että minulla on myös varaa ruokkia, rokottaa, hoitaa yms. se koira ja hoitaa samalla kaikki muut elämään liittyvät kustannukset.
kuinka moni teistä myisi koiranpennun minulle?
Olen vasta 18 vuotias ja etsin omaa asuntoa poikaystäväni kanssa.
Olen aina unelmoinut akitasta ja tutustunutkin rotuun ja tunnen sen olevan itselleni sopiva rotu. olen myös katsomassa amerikan akitoja kasvattajalla, mutta PERHEENI kanssa.
Eli kysymys kuuluukin että kuinka moni kasvattaja myisi koiransa 18 vuotiaalle opiskelijalle? vaikka minullakin on kokemusta saksanpaimenkoiramixistä, jonka koulutin itse, mutta se jää perheelleni kun muutan pois.
muutama koulutusvirhe siinä on, mutta varmasti harvalla ensimmäinen koira on täysin täydellinen, varsinkin kun ensimmäinen koira oli kuitenkin noin vaativa, mutta virheistäänhän oppii.
tiedän mitä asioita olisi pitänyt tehdä toisin,
siis mitään suuria koulutusvikoja siinä ei ole... ainoat oikeastaan vieraiden päälle hyppiminen, pöydästä kyttääminen ja talutushihnassa älytön vetäminen.
Tiedän että varmasti moni kasvattaja suhtautuu nuorempiin koiranostajiin varauksella,
siksi pelkäänkin että en saisikaan haluamaani koiraa vaikka sen takia, että olen niin nuori ja minulla olisi tukka pystyssä tai nenärengas
tai näyttäisin muuten vain jotenkin epämiellyttävältä kasvattajan mielestä
(kun he kuitenkin ovat yleensä vähän vanhempia ihmisiä kuin minä) eli siis pelkään ulkonäkööni kohdistuvia ennakkoluuloja.
Olen pienestä asti halunnut koiraa ja päntännyt koirista kaiken tarpeellisen tiedon.
lisäksi olen valmis käyttämään koiraa sellaisilla lenkeillä, joita se rotu vaatii.
ja luultavimmin koska olen opiskelija, ensimmäinen asuntoni on varmasti luultavasti kerrostalo-asunto.
mutta se on täysin varma etten chihuahuaa isompaa koiraa mihinkään yksiöön hommaa,
koirallani pitää olla sen vaatima tila,
haluan että koirani on onnellinen.
minä ja poikaystäväni olemme koira-ihmisiä ja poikaystävällänikin on koirista kokemusta,
jopa enemmän kuin minulla.
ja selvennän vielä sen että en ole hommaamassa koiraa ennenkuin tiedän että minulla on myös varaa ruokkia, rokottaa, hoitaa yms. se koira ja hoitaa samalla kaikki muut elämään liittyvät kustannukset.
kuinka moni teistä myisi koiranpennun minulle?
Vastaukset 13
Vanhimmat
myisin, ei minulla ole yhtään syytä olla myymättä?!
Varoituksen sana, taalla on tietyt vakkarihairikot ottanut toisten nimimerkkeja pienella muokkauksella kayttoonsa ja kirjoittelleet kaikenlaista tyhmaa niilla.
Ollaan tassa porttikieltoja hankkimassa tuolle hairikkosakille mutta tuo sun nimmari varmasti houkuttaa nama tadit yrittamaan kaappausta.
minä voisin kyllä sen vaihtaa johonkin asiallisempaan jos osaan :D
aika typerää kun ei nimimerkkiä voi vaihtaa ilman että tekis uuden käyttäjätunnuksen..huoh.
varsinkin kun tämä omani ei ollut mikään kovinkaan pitkälle harkittu nimimerkki :D
erottuu kun on persoonallinen nikki ;)
Tekstin perusteella olet harkinnut tarkoin koirakauppoja ja kokemuksesi huomioiden Sinulla tuskin tulee ongelmia koiran kanssa.
Kerrot tehneesi koulutusvirheita, minusta mainitsemasi seikat eivat kerro virheista.
Koulutuksessa koiraa ei tule alistaa, vaan ohjata se toimimaan hyvaksymiesi periaatteiden mukaan, koiran luonne sailyttaen ja tekematta koirasta arkaa.
Teilla pieni vallattomuus on hyvaksytty ja se on sopinut teille. Hyva koiralle.
....on se sun harrastama rotu?
sitä nyt on jo vaik miten pitkää kyselty, mut et vain oo osannu siihe millonkaa vastata.mistä se johtuu?
Itse olin 17vuotias kun ostin ekan oman koiran. Se on niin ihmisestä kiinni,minkä ikäinen on valmis kantamaan koirasta tulevan vastuun. Jotkut eivät ole siihen valmiite edes 40vuotiaina!
koen olevani valmis ihan täysin omaan koiraan ja tiedän että selviäisin akitan koulutuksesta ja hoidosta kunnialla.
mutta pelkään vain sitä että kasvattaja ei myis koiraa miulle minun periaatteitteni ja ulkonäön mukaan, olen vähän tällainen "punk-henkinen" ihminen, kuten poikaystävänikin. löytyy irokeesit ja kaikki :)
ja yleensä vähän vanhemmat ihmiset katsoo meitä vähän vinoon kun ollaan mitä ollaan.
vaikka ei se meistä tee yhtään huonompia ihmisiä, eikä varsinkaan koiranomistajia.
koirankasvattaja niin ei ole tällaisia ongelmia.
Muuten kuullostaisit ihan hyvältä koiranomistajalta jos ei oteta lukuun nimimerkkiäsi. Sehän nyt ei sinäänsä tee ihmisestä "huonoa" mutta saattaa saada sellaisen vaikutelman että pidät itseäsi jollakin tavalla "huonona" (?)
Sitten kirjoitat että sinulla on koira jonka itse olet kouluttanut. Sitten jatkat että olet aina halunnut koiraa. (mutta sinullahan on jo?)
Monet nuoret ovat hyviä koiranomistajia. Heillä riittää energiaa ja innostusta. Kuitenkin pitää miettiä elämää eteenpäin. Kuinka hoito järjestyy jos on pitkät työpäivät? Entäs jos tulee lapsia?
Akita on muuten hieno rotu. Varmaan niissä on kova työkin. Onnea vaan sulle sitten kun koiran saat.
nimimerkkini on yhden biisin nimi niin laitoin vain sen tuohon :)
eiköhän nuo työjutut ja lapsihommat ole ihan jokaisen koiranomistajan huolia, oli sitten vanha tai nuori. tottakai koira pitää sitten lapseen sopeuttaa, ja tottakai se pitää kouluttaa siihen että se osaa yksin olla ja enhän minä ihan yksin sitä koiraa ole hankkimassa, minulle ja poikaystävälle yhteiseksi tietysti :) ja jos on tilanteita että koira tarvitsee hoitopaikkaa niin löytyyhän niitä.
esim äidin tai isän luona tai poikaystävän vanhempien luona, se paikka on oikeastaan sellainen maatila jossa on tilaa jos nyt koira välttämättä hoitopaikan tarvitsee, ulkotarhakin on, kasvattivat ennenvanhaan huskyjä.
ja siis niin on se koira minun kouluttama, muttei minun oma :) enkä minä sitä voisi mukaan ottaa kerrostaloasuntoon, pennusta asti se on asunut täällä ja täällä on piha ja se on tottunut siihen että pääsee ulos niinkuin haluaa,
parempi paikka sille koiralle on tämä nykyinen.
eikä äitinikään ole suostuvainen luopumaan Röllistä, se on äitini lellikki :)
teidän nuorten biisit on vähän erit kun mun :-)
Kyllä sinusta varmasti tulee hyvä koiran omistaja. Ainakin olet ajatellut kaikkea. Siis onnee vaan. Itse sain ekan koirani 13-vuotiaana ja se jäi myös mun vanhemmille kun muutin. Sitten hankin mun toisen koiran (saksanpaimenkoiran) kun olin 19-vuotta. 13 ihanaa vuotta saatiin olla yhdessä. Virheitä saattaa aina tehdä mutta kun on innostusta ja kiinnostusta niin aina oppii uutta.
Kuulostaa hyvältä. Jos minulla tapaamisen jälkeenkin olisi vielä samanmoinen käsitys kuin nyt kertomasi perusteella, ja tulisit hyvin juttuun koirieni kanssa, myisin - ja vaativa on omakin rotuni (tanskandoggi).
Ulkonäöllä ei ole niin suurta väliä: Eihän se koirakaan omistajansa kampausta tai pukeutumistyyliä katso ;) - ja aikoinaan kuljin tukka pystyssä Sex Pistolsia kuunnellen minäkin. :D Silloin kun ensimmäiseni hankin, olin 20-vuotias rock-henkinen valokuvauksen opiskelija, juuri muuttamassa uudelle opiskelupaikkakunnalle. Ikikiitollinen olen sille kasvattajalle joka minuun luotti niin paljon että pennun myi. :)
Itse katson pennunostajissa ensimmäiseksi sitä, onko asia tarkkaan harkittu, onko oruvalinta sopiva, onko elämä järjestyksessä ja onko siinä koiranmentävä tila joka käänteessä - siis myös muutosten tuulten tuivertaessa - eli onko ostaja sitoutunut ja ottaako hän koiran perheenjäseneksi ja uskotuksi ystäväksi. Jos kaik on kohdillaan myyn pennun. Jos jotakin on korjattavaa, pyydän odottamaan ja harkitsemaan ja palaamaan asiaan vaikka muutaman viikon tai muutaman kuukauden kuluttua, tilanteesta riippuen - mutta kampaajalle tai vaatekauppaan en ketään kehota menemään että meiltä pennun saisi. :)