Olen sitä mieltä että kihlaus on lupaus avioliitosta,mutta en ymmärrä miksi sen pitäisi tapahtua esim. vuoden sisällä. Olen itse ollut kihloissa neljä ja puoli vuotta ja nyt kesällä menossa naimisiin. Olen todella monta kertaa joutunut vastaamaan kysymyksiin miksi vasta nyt. Hyvä kysymys mutta mielestäni se asia ei kuulu muille!
minun mielipiteeni
meemu
8967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen ollut kihloissa jo yli 20 vuotta, ei tässä enää viitsi naimisiin mennä. Eipä se mitään muuta.
Juridisesti ainakin, jos ei muuta.
Olette siis purkaneet kihlauksen, jos ette naimisiin ole enää menossa.
Kihlausta emme ole purkaneet, missähän niinkin lukee? Emmekä pura, naimisiin emme silti enää mene.
Kihlaus on avioliittolupaus. Kun olette kihlautuneet, olette sopineet keskenänne, että menette naimisiin. Jos jommankumman tai molempien mieli on muuttunut, ei lupauskaan ole enää voimassa. Miten voit antaa lupauksen avioliitosta, joten tiedät, ettet mene koskaan naimisiin? Kerropa se...
Paitsi tietysti, jos sinulla on tapana antaa lupauksia, joita et pidä. Onhan sekin yksi tapa elää parisuhteessa.
Me ollaan oltu 9 vuotta yhdessä ja ei olla menty kihloihin. Eikä mennä koskaan, jos ei ole aikomusta mennä naimisiin. Se on vielä harkinnassa. Kyllähän se avioliitto jotain muuttaa ainakin jos ajattelee juridista puolta. Ja jos ei pidä juhlia niin ei ole iso vaiva mennä naimisiin. Jos kihloihin päädytään niin sitten ei enää aikailla kyllä naimisiin menon kanssa.
Mä en taas keksi syytä miksi ainakaan omalla kohdallani odottelisin neljä ja puoli vuotta. Voisin vaikka mennä parin kuukauden kihlauksen jälkeen naimisiin (periaatteessa aikaisemminkin, jos ei olisi mitään paperisotaa ja järjestelyitä), mutta vuoden aika ei ehkä ole mieleinen ja häiden järjestelyyn menee kuitenkin enemmän aikaa ja ei ole rahaakaan joten pitäisi säästää… Mutta ei siinä varmaan mene kun maksimissaan 2 vuotta. Mutta en ole muilta kysellyt miksi eivät ole menneet naimisiin, koska mitäpä se tosiaan muille kuuluu.
Me mennään naimisiin puoli vuotta kihlauksen jälkeen, hääpaikka ja pappi varattu jo, enää ei muuteta mieltä. Omassa tapauksessani en näe mitään syytä viivytellä, nopeammin oltaisiin varmasti menty, jos olisi haluamani juhlapaikka ollut aikaisemmin vapaana.
Yhdessä on kuitenkin vuosia vietetty, asuttukin pari vuotta saman katon alla. Kun mies kosi, oli kummallekin selvää, että seuraavaksi kalenteri ja puhelin käteen ja paikkoja varaamaan. Tässä vaiheessa häät ovat enää vain muodollisuus, joten hoidetaan ne nopeasti pois alta ja voidaan keskittyä sitten muihin juttuihin :)
Tämä sopii meille, mutta kunnioitan täysin myös tuttavapiirin pariskuntien päätöstä siitä, että he mieluummin odottelevat ja suunnittelevat rauhassa. En myöskään tyrmää niitä, jotka menivät maistraatissa naimisiin kaksi viikkoa ennen kuin vauva syntyi. Mulle ei vain kumpikaan noista tavoista sovi, enkä itseäni sellaiseen tilanteeseen osaisi kuvitella. Mutta tämä ei ole mikään kilpailu, jokainen tekee tavallaan ja ollaan vaan onnellisia toistemme puolesta :) Muiden tavat eivät ole meiltä pois, eikä me "kiireellämme" ketään tahdota loukata.