Tositarina (?) naisena olemisen ihanuudesta ja siitä mitä sitä
kauneutensa eteen joutuu uhraamaan...
Varaa hieman aikaa tämän lukemiseen, mulla
ainakin meni aikaa ripsivärin korjailuun tämän jutun jälkeen!
ja tämähän on email-satoa..
Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon, kivuttomaan
karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja
nyt...
kylmävaha.
Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä
kotiin ja laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin
seuraavan tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois.
Siispä kylppäriin.
Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppejä, sen
kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja
kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa.
Tuleekohan tästä hankalaa?
Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen, mutta taivun sentään
hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.
Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna
toisiansa vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja
pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin
lämmöt täysille.
Kylmävahaa, paskat (voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin
mieleen.)
Ja sitten laitoin vahaliuskaan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...
Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin..
Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon. Pikkupöksyt pois ja oikea
jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää käyttäen laitoin vahaliuskan
bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä,
liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO!
Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa
taas jotain. Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen
henkäisy ja VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan
pikkuhiljaa normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.
Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi
vaha on melkein kokonaan irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut joutua,
jos se ei kerran ole liuskassa?
Hidas kumartuminen, jalka edeleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis
niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan
vahaa.
Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!
Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt
kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison
erehdyksen.
Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä.
Jotain on tehtävä. Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari
paikkaa meni umpeen. Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin
hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä kohta
pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä.
Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä.
Kuumaa vettä!
Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä
kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja minä voin varovasti raapia sen
pois...?
Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien
kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään -
ja istun alas.
Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että
se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä
ei muuten pehmennä vahaa. Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti.
Soitan ystävälleni Tammylle, joka jätti kosmetologikoulun kesken, joten
hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.
Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja
pimppani on liimautunut ammeeseen". Tammy halusi tietää tarkasti, missä kohtiin
peppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi.
Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.
Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.
"Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspalveluun soittaa tämmöinen tapaus,
ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä
radioon tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."
Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti
partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata
torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä
kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!
Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin
paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä ja aloin
kiljua riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken
vahan pois.
Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat on edelleen paikallaan.
Ajelin ne kaikki pois höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa.
Vahapaketin laitoin takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan
tiedä, milloin sitä tarvitaan. Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat
kasvaa!
Huomenna aion värjätä tukkani.
kauneutensa eteen joutuu uhraamaan...
Varaa hieman aikaa tämän lukemiseen, mulla
ainakin meni aikaa ripsivärin korjailuun tämän jutun jälkeen!
ja tämähän on email-satoa..
Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon, kivuttomaan
karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja
nyt...
kylmävaha.
Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä
kotiin ja laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin
seuraavan tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois.
Siispä kylppäriin.
Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppejä, sen
kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja
kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa.
Tuleekohan tästä hankalaa?
Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen, mutta taivun sentään
hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.
Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna
toisiansa vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja
pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin
lämmöt täysille.
Kylmävahaa, paskat (voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin
mieleen.)
Ja sitten laitoin vahaliuskaan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...
Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin..
Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon. Pikkupöksyt pois ja oikea
jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää käyttäen laitoin vahaliuskan
bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä,
liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO!
Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa
taas jotain. Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen
henkäisy ja VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan
pikkuhiljaa normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.
Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi
vaha on melkein kokonaan irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut joutua,
jos se ei kerran ole liuskassa?
Hidas kumartuminen, jalka edeleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis
niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan
vahaa.
Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!
Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt
kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison
erehdyksen.
Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä.
Jotain on tehtävä. Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari
paikkaa meni umpeen. Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin
hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä kohta
pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä.
Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä.
Kuumaa vettä!
Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä
kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja minä voin varovasti raapia sen
pois...?
Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien
kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään -
ja istun alas.
Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että
se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä
ei muuten pehmennä vahaa. Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti.
Soitan ystävälleni Tammylle, joka jätti kosmetologikoulun kesken, joten
hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.
Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja
pimppani on liimautunut ammeeseen". Tammy halusi tietää tarkasti, missä kohtiin
peppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi.
Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.
Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.
"Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspalveluun soittaa tämmöinen tapaus,
ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä
radioon tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."
Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti
partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata
torttu umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä
kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!
Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin
paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä ja aloin
kiljua riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken
vahan pois.
Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat on edelleen paikallaan.
Ajelin ne kaikki pois höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa.
Vahapaketin laitoin takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan
tiedä, milloin sitä tarvitaan. Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat
kasvaa!
Huomenna aion värjätä tukkani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä miehet pääsee helpolla,,,nauraa...kiitos kanuunamamma!
pittääkö sitä vahaa käyttää kun ei osaa...
... on sitten niin maan mainio keksintö. Miehet saa sillä naaman sileäksi, miksei siis naiset reitensä?
Tulee myös mieleen yksi vanha "yleiskone", jolla pystyi myös ajamaan parran pois. Olisi siis pitänyt pystyä. Vehje oli aivan liian meluisa että sitä olisi voinut pitää niin lähellä korvia kun parta kasvaa.
Höylä ei ole naisen reisille niin hyvä keksintö kuin ehkä miehen naamalle. ;)
Tosi typerää (minulta) että toisen kömmähdys naurattaa näin mukavasti :-O
Mutta mitäs kirjoitat niin hyvin ja kuvailevasti!
-vp-
hauska juttu.
ei minun oma,
email-satoa..:)
Apua, tästä nauramisesta ei tule loppua, ei millään...Anteeksi, ei pitäisi nauraa toisen vahingolle, mutta...!!!
tulla mukavat naurunrypyt kasvoihin... poskilihaksetkin tuntuu löytyvän -- niihin sattuu nyt. Silmissä kiiluu --- ne ovat märät naurunkyynelistä.. ja tämä kaikki ihan siksi kun toisen vanhigolle on hyvä nauraa. Itsekin vastaavaa turaamista ollut kylmävahan kanssa ekalla kertaa..elävästi muistuu se eka veto pitkistä karvoista (((((8 Suomalainen oppii kokeilemalla (((8
*naurua *