No miten teidän näkökulmasta: mikä on sossujen suhtautuminen vanhempiin. Ovatko puolueellisia sijasvanhempia tai bioja kohtaan? Yrittäkää pohtia asiaa. Miten on yhteistyö sujunut?
Puolueellisuus?
mintzu
7545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Omien sijoituslasteni kohdalla käydyissä neuvotteluissa tulee aina nolo olo, koska siellä kärjistyy tämä "meidän perheen erinomaisuus" lapsen kasvattajana, ja väheksytään vanhempia meidän kuullen. Ok, ovat mokanneet, mutta jos ihmisestä puhutaan halventavaan ja mihinkään pystymättömään sävyyn, niin ei varmasti nappaa edes yrittää muuta.
oman "vänkyrehtämisen" takia ei aluksi yhteistyö sujunut.
en mielestäni tule vieläkään tarpeeksi kuulluksi palavereissa. mutta näinhän se yleensä bioäidin kohdalla on. vai onko bioäidin vaatimukset sitten muka liian kohtuuttomia?!
sijaisperhettä selvästi "suojellaan" siten, että HE saisivat elää mahdollisimman normaalia elämää. toki tämän ymmärrän, mutta onko minun elämäni normaalia tällä hetkellä kun poika viety pois kotoa?! kyllä se taitaa olla niin, että jos pitää asioissa joustaa, niin sen täytyy olla minä.
hyvä esimerkki on lapseni kuljetus. vaihto kotilomille tapahtuu turvakodin kautta, ja perheessä ei autoa aja kuin isä, jolla työkiireitä. ehdotin tähän helpottaakseni sijaisisän aikataulua, että voin itse esim. tuoda pojan heidän kotiportilleen, tai hoitaa kuljetuksen molemmat suunnat. onko tämä nyt kohtuuton pyyntö? tähän ei suostuttu.
samoin ehdotin, että käykö heille tapaamispäiväksi sitten paremmin viikonloppu (jolloin ei isällä työkiireitä), niin ei käy, kun jos he viikonloppuisin haluavat lähteä reissaamaan.
tässä nyt tuntuu jonkin verran olevan toissijainen asia se lapsen ja vanhemman suhteen yllä pitäminen.
Tärkeämpää kuin vanhemman ja lapsen suhde on lapsen terve kehitys. Terve kehitys tapahtuu parhaiten, kun hän on voimakkain tunnesitein kiinnittynyt johonkin. Oli se sitten biologinen perhe tai sijaisperhe. Asialla ei lapsen kannalta ole merkitystä. Jos lapsesi jäisi paitsi perheensä yhteisiltä reissuilta, se vaurioittaisi tätä kiintymys suhdetta. Vaikka joutuisit itse olemaan jollain tavalla joustavampi, rakasta lastasi niin paljon, että anna hänelle tilaa olla kiintynyt ja kiinteästi osa kasvinperhettään.
olen hyväksynyt sen että lapseni on kiintynyt sijaisvanhempiin ja että he ovat hänelle tärkeitä.
mutta lapseni on kiintynyt myös minuun, ihan jo vauva-aikani. ja tämä kiintymyys omaan äitiin näkyy edelleen.
jos sijaisperheen on pakko päästä matkustelemaan, miksi lasta ei voi tuoda siksi viikonlopuksi minulle?! no ehkä tähän vielä pääsemme kun viikonloppu tapaamiset alkavat.
ja sekö on sinusta lapselle tervettä kehitystä, kun lapsi erotettiin äidistään täysin vieraaseen ympäristöön vieraiden ihmisten kanssa olemaan ja tämä perhe välittömästi reissasi pitkiäkin matkoja. sattui olemaan kesä ja pitihän sitä sukuloimaan päästä! varmaan siinä onnen huormoksessa poikaani piti käydä kaikille näyttämässä. tällöin poikani kasvu häiriintyi, paino tippui, neuvolassa huolestuttiin. tehtiin kaikki verikokeet, määrättiin tarkkaan painokontrolliin. pojan ja minun tapaamisia peruttiin, koska perhe toiselle puolen suomea. painokotrollia laiminlyötiin. tämäkö on sitä tervettä kehitystä ja kiintymistä sijaisperheeseen?!
täällä on muut sijaisvanhemmat sanoneet, että sossu kielsi kaiken ylimääräisen, jotta lapsi saa rauhoittua uuteen paikkaan. kun poikani oli kotona, ei minulla ollut noin rauhatonta edes takas menemistä.
voin joustaa edelleen, jos siihen on jokin järkevä syy.
Kirjoitit: 'tärkeämpää kuin lapsen ja vanhemman suhde on lapsen terve kehitys'.
Harvoin sanon näin suoria sanoja, mutta nyt on sen paikka. Lapsi erotettiin ILMAN RIITTÄVIÄ PERUSTEITA ÄIDISTÄÄN, sen järkytyksen jälkeen lapselle ei tarjottu turvallista RAUHALLISTA ympäristöä tunne-elämän tasaantumiseen, eikä lapsen terveestä kehityksestä sen jälkeen paljon tietoa ollut! Edes liki 10-vuotiaan kasvavan lapsen painon kehityksen ei pitäisi hidastua/pysähtyä, laskemisesta puhumattakaan, saati sitten alle 2-vuotiaan!
Heiltä oli edesvastuutonta heti lapsen saatuaan lähteä resuamaan ja reissuamaan, ei ihme että lapsi on reagoinut noin voimakkaasti. Kyllä järkevien aikuisten olisi pitänyt ymmärtää, että pelkkä äidistä eroaminen on niin iso asia, että ainakin alku aika olisi pitänyt rauhoittaa turhalta menemiseltä. Ja neuvolakäyntien laiminlyöntejä oli silloin ja on ollut myöhemminkin, SEN JO PELKÄSTÄÄN olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja viranomaisten korvissa ja lujaa.
Sijaisperheen tehtävä on olla äidin sijainen, kunnes äiti saa asiansa järjestykseen (Ferozan pojan kuuluisi olla kotona jo nyt), eikä mikään adoptio-organisaatio. Tässä tapauksessa sijaisperhe ei ole tukenut äidin ja lapsen suhdetta millään lailla! Yksisilmäisen itsekkäästi jopa perheen matkojen takia on peruttu äidin ja lapsen tapaamisia. Oliko niitä tapaamisia TOSIAAN niin usein, että rehellisyyden nimissä olisi ollut varaa yhdenkään tapaamisen perumiseen?
Sijaisperheen itsekkäitä oikeuksia kyllä tuetaan, mutta äidin ja lapsen ei, jotka ovat sentään perustavanlaatuisia oikeuksia.
Ja mikä tämä vaihto turvakodin kautta -systeemi on? Jos tapaamisia on hankaloittanut TOSIAAN se, että vain isällä on ajokortti ja työkiireitä, niin olisi ollut kaikkien etu, että äiti olisi vastannut lapsen kuljetuksista.
Nyt kun kotiuttamista pitäisi jo kiireesti rueta toteuttamaan vähittäisellä tapaamisten lisäämisellä, on vähintään kohtuullista vaatia yhteisiä viikonlopputapaamisia. Ja nimim. Äippä kirjoittaa, että 'jos lapsi jäisi paitsi perheen yhteisiltä reissuilta, se vaurioittaisi tätä kiintymyssuhdetta'. Voi laupias taivas tuota yksinkertaisuuden määrää!!
Sijaisperhe on tehnyt jo riittävästi hallaa joustamattomalla asenteellaan. On riittävän törkeää, että ovat peruneet tapaamisia, neuvolakäyntejä laiminlyöty, äidin ja lapsen yhdessäolon lisäämistä ei ole sallittu edes niin että äiti hoitaa lapsen edestakaiset matkat tapaamisiin, eikä yhteisiä viikonloppuja sallita MUKA sijaisperheen matkojen takia.
Äiti on joustanut jo ihan riittävästi! On naurettavaa edes puhua joustamisesta äidin kohdalla tällaisessa tapauksessa kun aiheettomasta huostaanoton jatkamisesta on kyse, hänen ei tarvitse joustaa oikeuksistaan enää milliäkään.
Nyt on sijaisperheen aika tulla järkiinsä ja alettava käyttäytyä velvollisuutensa mukaisesti. heidänkin. Toivottavasti, kun uusittu Lastensuojelulaki tulee voimaan, tällaisilta huostaanottotapauksilta tulevaisuudessa vältytään. Tässä tapauksessa on viranomaisten taholta tehty virheitä virheiden päälle, niiden on aika loppua nyt ja lapsen on saatava palata vihdoin ja viimein äidilleen. On itsestään selvä, että sallimalla lapselle kuuluva hyvä äiti-lapsi -suhde, voidaan jatkossa puhua vakaalla pohjalla olevasta lapsen terveestä kehityksestäkin.
kirjoitit sen verran suoraa tekstiä, että säikähdin ihan itsekin =)
vaikka puolustuskannalla oletkin. ilmeisesti täällä on edelleen ihmisiä (äippä), jotka eivät usko sossujen tekemiin virheisiin, simputukseen tai peräti aiheettomiin huostaanottoihin.
joka tapauksessa, olet näköjään tarkkaan lukenut kirjoituksiani, koska näet tarinani niin hyvin kokonaisuutena.
ehkä tämä turvakodin kautta vaihto siksi, etten ole päässyt käymään sijaisvanhempien kotona. olisihan se vähän hassua käydä lapsi hakemassa sieltä "kuin varkain." tai sitten olen jotenkin niin "vaarallinen", että lapseni vaihto turvataan viranomaisten silmien alla...viime perjantaina ei muuten kukaan työntekijä edes huomannut meitä, ei sijaisisää, eikä minua =) vain poisvietäessä oli työntekijä paikalla.
omaan arvoonsa, on sen verran käsittämätöntä olla näkemättä selviä tosi asioita. Kun lastensuojelutyöntekijöidenkin puolelta on jo jonkin aikaa nähty ja kuultu myöntymisiä tehdyistä virheistä koskien aiheettomia sijoituksia, turhia tapaamisrajoituksia, purkujen laiminlyöntiä jne, ei muuta väittävien mielipiteillä ole paljon arvoa.
3.3. Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirjoitti 25 vuotta lastensuojelutyötä tehnyt Kaija Järvi-Karttunen näin: "Kunnat ovat laiminlyöneet sosiaalityön resurssoinnin siltä osin, että eivät ole palkanneet tarpeeksi tehtävän mukaisen koulutuksen saaneita sosiaalityöntekijöitä kuntien sosiaalitoimistoihin tekemään korjaavaa ja viimesijaista lastensuojelutyötä. Väitän, että päättäjien arvoissa lastensuojelun tarpeessa olevalla lapsella ei ole mitään ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia."
On tietysti kärjistetysti sanottu siinä mielessä, että ammattitaitoisiakin työntekijöitä löytyy. Mutta näin tärkeällä työsaralla ei pitäisi olla yhtään ainoaa ammattitaidotonta, virkavirheitä tekevää, empatiakyvytöntä ihmistä, jolla on oikeus päättää toisten ihmisten elämän kohtaloista.
Huostaanotto on lapseen kohdistuva hallinnollinen vapaudenriisto, jolla kajotaan perustuslain ja ihmisoikeussopimusten turvaamiin perusoikeuksiin, joten menettelyn on oltava erittäin tarkoin säädelty. Siksi pidän erittäin hyvänä asiana, että lakiuudistuksessa esitetään kaikkien huostaanottojen alistamista alusta asti käräjäoikeuden käsittelyyn.
Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lähtenyt siitä, että lapsi on oman perheensä jäsen ja viranomaisen on tehtävä voitavansa sekä huostaanoton ehkäisemiseksi että perheen jälleenyhdistämiseksi. On käsittämätöntä, että purkuasiaa ei ole selvään säädetty jo aikaisemmin. Sen ei tosiaan pitäisi olla epävarmojen ja jahkaavien sosiaalityöntekijöiden varassa, ts. samojen henkilöiden jotka ovat aikanaan aiheettomaan huostaanottoon päätyneetkin.
Tilanteeseen koetetaan saada muutosta niin tutkinta-, tuomio- ja täytäntöönpanovallankin osalta. Koska epäkohdat ovat niin selvästi nähtävissä ja muutos parempaan jo häämöttää tulevaisuudessa, on todella valitettavaa, että joudutte tällaiseen epäoikeudenmukaiseen purkuasian jarrutteluun omassa asiassanne.