Minne haihtuikaan vuodet,
aika valon ja nuoruuden.
Kodissa hiljaisessa
muistan lähtöä lapsien.
He läksivät - vuorotellen -
omaa tähteään etsimään,
ilo,odotus silmissään.
Minä paikalleni jään.
Mä kauaksi katson
ja muistan:
oman äidinkin itkevän näin,
silloin kun läksin kodistani,
niin korskana, pystyssä päin.
Äitini kyyneleitä,
en silloin ymmärtänyt.
Tänään hänelle kerroin
- Sinua ymmärrän nyt.
En tiedä,itkeekö lintu,
pesän kun jättää poikaset.
Niiden siivet kun alkavat kantaa,
ja ne lentävät tahoilleen.
Sen tiedän - kaikki äidit -
hiljaa itkevät sydämissään,
kun suojistaan laskevat lapset
tähän maailmaan pimeään.
aika valon ja nuoruuden.
Kodissa hiljaisessa
muistan lähtöä lapsien.
He läksivät - vuorotellen -
omaa tähteään etsimään,
ilo,odotus silmissään.
Minä paikalleni jään.
Mä kauaksi katson
ja muistan:
oman äidinkin itkevän näin,
silloin kun läksin kodistani,
niin korskana, pystyssä päin.
Äitini kyyneleitä,
en silloin ymmärtänyt.
Tänään hänelle kerroin
- Sinua ymmärrän nyt.
En tiedä,itkeekö lintu,
pesän kun jättää poikaset.
Niiden siivet kun alkavat kantaa,
ja ne lentävät tahoilleen.
Sen tiedän - kaikki äidit -
hiljaa itkevät sydämissään,
kun suojistaan laskevat lapset
tähän maailmaan pimeään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja tuttuja tuntoja. Eikä se äitiys lopu siihen, kun lapset lähtevät kotoa. Lasten elämän seuraaminen jatkuu, samoin huoli heistä ja lapsenlapsista. Tietysti myös ilo!
Kiitos äideille vastauksista. Näinhän se on, että samanlaiset tunnot liikkuvat äitien sydämissä. Onkin niin helppoa ymmärtää toista äitiä ja jopa omaa äitiäänkin, joka elämän jossakin vaiheessa oli kaikkein vaikeaselkoisin ihminen maan kamaralla.