Jospa aloittaisin asian siten että,kaikissa uusioperheissä on ongelmia,ei riitä että kummatkin vanhemmat kunnioittaa ja on tasapuolisia toistensa lapsille,vaan pitää myös saada lapset tajuamaan että tuki ja turva löytyvät isä tai äitipuolestakin,mikäli lapsi käytöksellään osoittaa että "vähät välitän"toi saa puhua mitä haluaa niin usein asian takana on sen lapsen biologinen äiti tai isä joka on ns lohduttanut lastaan pienen sana sodan jälkeen "piilossa" ja tässä se asia lähtee ensikertaa jo väärille raiteille,kummankin vanhemman tulee vetää yhdestä narusta ja jutella asiat toisenkin läsnäollessa tai mikäli ei ole juuri keskustelun aikana paikalla niin ilmoittaa lapselle että tulen kertomaan olkoon nyt sitten vaikka äiti/isä puolelle kun tulee kotiin,kaikki varmaan ymmärtää että jos lapselle ei pidä minkäänlaisia rajoja asioissa niin loppu tulos on katastrofinen,vapaa kasvatus on mielestäni täysin VASTUUTTOMAN AIKUISEN IDIOOTTIMAISUUTTA,vaikka tämän sortin ihmiset haluavat päästä lasten suhteen erittäin helpolla tuijottaen vain omaa napaansa.ja semmoisissa suhteissa joissa esim naisella on lapsia erimiesten kanssa ja uutta pukkaa niin haluan sanoa että niillä se elämä onkin vaikeaa,tämän olen itse todennut ollessani juuri esim suhteessa,no syntyihän siihen omia 2 kpl ja ihan sai itse hoitaa lapset,nainen ei paljon korvaansa lotkauttanut.entiedä olenko oikeassa mutta jos lapsi lukumäärä on 4-6 niin eikö kummankin isä/äitipuolen tule olla niin koti kuin muissa asioissa yhdessä tekevä eikä käskyttää lapsia tuomaan sitä tuomaan tätä,aikuiset hakekoon itse sen mitä tarvitsevat.ikävintä on katsoa kun lapsi sanoo vahemmilleen monta monituista kertaa että olis asiaa ja sitä ei oteta kuuleviin korviin ,tai tiuskastaan vhasena että no mitä nyt taas.HERÄTKÄÄ KAIKKI UUSIOPERHEET JA PITÄKÄÄ KERTA VIIKKOON KOTONA PIENI PALAVERI HETKI MISSÄ JUTELLAAN KAIKKI ASIAT LÄPIKOTAISIN,SIINÄ SÄÄSTYY MONTA TURHAA KOHTAUSTA JA PAHANOLON TUNNETTA.huom:lapselle ei tule luvata asioita joista ei pysty pitämään kiinni,monta pettymystä peräkkäin lapsi ei tiedä mihin uskoa.
uusio perheen tosiasiat
nähnyt,kokenut,yrittänyt.
111042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaikeeta?
Hyvänen aika sentään, itsekin olen eronnut tai jätetty, samoin lapset jätettiin, kun toinen vei miehen, eikä meillä ole minkäänlaisia ongelmia ollut lapsista ikinä. Ukko tehköön vaikka sata uutta lasta tai perhettä itselleen, ja olkoon heidän kanssaan onnellinen. Minun lapeni eivät siihen soossiin kuulu.
Elämä on paljon helpompi kun ei yritäkkään sekoittaa uutta ja vanhaa keskenään.
Lapset oat minun ja minä heidät hoidan ja olenkin hoitanut, ei he reissua isän ja minun välillä milloinkaan, vaan isä reissuaa meille, jos lapsia haluu nähdä.
Teimme alusta asti selväksi, että lapsemme ei kuulu hänen nykyisien naistensa elämään millään tavoin eikä ne lastemme. Heistä ei edes puhuta! Tämä on niin yksinkertaista ilman mitään palavereita ym. että helpompaa ei voi olla. Lapset asuvat minun luona ja sillä sipuli. Eivätkä lapsemme itsekkään halua olla tekemisissä iskän naisten kanssa, niin miksi me aikuiset sitten pakottaisimme hyväksymään sellaisia asioita, jotka pilaisivat heidän elämänsä. Siinä olet oikeassa, että aikuiset ovat vastuuttomia idiootteja. Sillä puhutaan aina lasten parhaasta, mutta kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa! Se tarkoittaa sitä, että vaikka vanhemmat eroavat, se ei saisi muuttaa millään tavalla lapsen elämää ja tehdä minkäälaisia muutoksia. Siinä me olemme onnistuneet. Lapsillamme on oma äiti ja "sillointällöin" isä, ja oma koti. Mikään muu ei ole muuttunut. Kaikki on lähes normaalia. Kukaan ulkopuolinen ihminen ei vaikuta lastemme elämään, ellen minä katso sitä oikeaksi. Näin meillä, muilla ehkä toisin.
mutta toisin muilla... ei ole yhtä ainoaa toiminta tapaa näissä vaikeissa asioissa...
Luulisin vaan käyvän kamalan raskaaksi toimintatapasi sinulle... pitemmän päälle... tiedä häntä...
Lapsesi aikuisena varmasti arvostavat sinua kun pidät heistä noin hyvän huolen.
Erossa monasti lapset joutuvat heittopusseiksi ja heitteille uusperhe myllerryksessä. Uusien suhteidensa huumassa vanhemmat voivat olla ihan sokeita lastensa tarpeille ja hädälle.
Toipuminen vie erilailla yksilöllisesti aikaa eri ihmisissä. Jos mies on heti ollut valmis uuteen suhteeseen niin pitäisin lapset pois sieltä samalla lailla niin kauan kunnes aika on sopiva. Sehän voi olla niin ettei se suhde edes kestä alkuhuumaa pidemmälle. Pieniä puolustuskyvyttömiä lapsia en päästäisi sen uuden naikkosen hampaisiin. Vanhemmat lapset eivät alistu enään mihin tahansa ja alkavat kapinoimaan äkkiä jos heitä väärin kohdellaan.
kyllä tuo sinun mallisi on outo,eikö miehesi naisystävä saa olla ystävä heille,ethän sinä aikuinen ihminen voi päättää tommoisista asioista suhteessa isään ja hänen naisystävään,toimillasi saat vain kieroon kasvaneita lapsia ja miehelläsi x on varmaan oma tuskansa asioiden suhteen,x miehesi vaikuttaa aika nyhveröltä eikä kykene ajattelemaan lastensa parasta,olet tyypillinen äiti,vain minä eikä muut tyyliin,suoraan sanoen karvat nousee pystyyn kun lukee sinun toimiasi lastesi ja x;äsi välillä,,,,hyi helv.
Ehkä sinä ajattelet noin, mutta meillä toimii näin varsin hyvin. Ei lapset ole velvollisia hyväksymään kaikkea. Me ex mieheni kanssa päätimme näin, ja olemme kaikki tyytyväisiä.
No lapsemme on jo niin isoja että jos he olisivat tuosta kieroon kasvaneet, he olisvat jo sitä. Mutta he ovat mitä hienompia ihmisiä, eikä merkkiäkään siitä että olisivat kärsineet siitä ettei isä tuo naikkosiaan näytille. Saattaisi se kierous näkyä sitten, jos pakottaisimme heidät hyväksymään kaikenmaailman naiset. Ja en todellakaan käsitä, miksi niitä uusia pitäisi esitellä, hehän ovat miesten omia juttuja, jotka eivät muille kuulu. En utele kuka on tälläviikolla vuorossa, eikä lapsenikaan kysele heistä. Ei siis ole mitään syytä, miksi he kuuluisivat meidän elämään.
olet onnistunut sekaantumaan semmoiseen huoripukkiin? Vai iskikö setään viidenkympin villitys turbona?
tietää mitä ihmisen sisimmässä liikkuu!
Se oliski hyvä jos tietäs, ei koskaan tekisi virheitä. Kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä...!
tuota mainitsemaasi linjaa en ole koskaan ymmärtänyt...
"mikäli lapsi käytöksellään osoittaa että "vähät välitän"toi saa puhua mitä haluaa niin usein asian takana on sen lapsen biologinen äiti tai isä joka on ns lohduttanut lastaan pienen sana sodan jälkeen "piilossa" ja tässä se asia lähtee ensikertaa jo väärille raiteille"...
Siinäpä se, kaiken pahan alku ja juuri!
...tunkeilijaa kohtaan? Uuden isä- tai äitipuolen on se kestettävä tai jos ei niin parasta häipyä. Eihän siinä lapsi ole rakastunut kiihkeesti. Ihan normaaliahan se on ettei lapsi ota avosylin vastaan outoo ihmistä joka heidän yksityisyyteensä koittaa ängetä. Vihan tunteet voivat olla voimakkaitakin pitkään kummankinpuolin. Siksi kannattaisi aina edetä hyvin hitaasti rauhallisesti. Jos uusi naikkonen tai miekkonen änkee jyrän tavoin heti määrään ja hallitseen niin saa äkkilähdön. :D
Monilla on kamala kiire lyödä hynttyyt yhteen kun pitää väkisin saada se uusi lapsi heti. Ei mikään ihme sitten että lasten pahoinvointi on lisääntynyt hurjasti.
luottamus vieraaseen lapseen uusioperheissä,tulee edetä juuri niinkuin kirjoitit hitaasti,ja aikuisen täytyy pystyä antamaan semmoisia singnaaleja että lapsi tosiaan kykenee luottamaan ja uskaltaa tulla puhumaan aiheesta kuin aiheesta ilman sitä pelkoa että räjähtää kun suunsa avaa,silloin kun näin tapahtuu että lapsi tulee puhumaan niin tietää jo että luottamus alkaa olla kohdillaan,ja muistakaa kehua,pieni halaus rohkeudesta niin jo on kiva mennä eteen päin.