Kuinka monelle on käynyt näin: aloitin seurustelun noin neljä vuotta sitten mielestäni maailman ihanimman naisen kanssa. Suhde oli ensimmäinen naissuhteeni ja siksi myös todella herkkä asia itselleni. Kumppanini oli kokenut, vanhempi nainen ja mielestäni tietenkin maailman kaunein ja ihanin. Suhteemme eteni fyysiselle tasolle suhteellisen pian eikä se ollut mielestäni ongelma. Rakastin tuota naista ja halusin tietenkin myös läheisyyttä. Yksi asia joka kuitenkin vaivasi minua ja myös tavallaan leimasi suhdettamme. Olimme intiimisti ja lähellä toisiamme mutta kaikesta huolimatta hän ei pystynyt öitä nukkumaan kanssani. Tätä jatkui kuukausia. Ihmettelin asiaa kovin, sillä olin ajatellut, että kun kerran asiat ovat tietylle asteelle edenneet niin myös muukin läheisyys on itsestäänselvyys. Muistan monesti kuinka iltaisin kävelin rakastelun jälkeen takaisin omaan kotiin, itkua pusertaen, tuntien oloni niin hylätyksi ja mietin, että mikä minussa on vikana, kun hän ei tuota minulle niin tärkeää asiaa, yhdessä nukkumista, pystynyt kanssani jakamaan. Pelkään, että juuri tuo asia on se joka loppujen lopuksi jäi niin paljon minua vaivaamaa, että suhde oli jo alusta asti tuhoon tuomittu. Tiedän. Kuulostaa varmasti todella dramaattiselta, mutta jos toinen osapuoli ei oikeasti näe miten tärkeää jokin tietty asia, varsinkin läheisyyteen liittyvä, on toiselle niin ehkäpä suhde on jo alusta asti epätasapainossa...no suhteemmi tietenkin päättyi. Tuli muitakin ongelmia, jotka sitten kasvoivat kommunikaation puuttuessa niin suuriksi etten enää yksin jaksanut suhdetta pitää kasassa.
Nyt sitten sain sitten kuulla, että tällä entiselläni on uusi ihastus. Sydämestäni toivotan kaikkea hyvää heille, vaikka se melkein särkyi kun kuulin , että vaikka he ovat olleet yhdessä vasta muutaman viikon, niin jo nyt ovat harrastaneet seksiä ja tehneet sen vielä tärkeämmän: nukkuneet yhdessä. Meinasin hajota siihen paikkaan kun kuulin tuon. Miksikö? Tuntui että kaikki mitä eksäni oli minulle sanonut läheisyysongelmistaan oli ollut valetta tai vain tekosyy itsekkääseen käytökseen. Mutta miksi..? En voi ymmärtää, että jos toinen muka oikeasti välittää ja rakastaa, niin miksi tuo yhdessä nukkuminen on niin vaikeaa...
En edes tiedä miksi tästä kirjoitan. Ehkä siksi, että haluaisin tietää onko minulla kohtalotovereita ja pääsittekö (jos olette kokeneet sen ongelmaksi) suhteessanne asian yli...juuri nyt minusta tuntuu vain niin pahalta, että tiedä kuinka käsittelisin asiaa. Mitään mustasukkaisuusdraamaa tähän ei liity, jos jollekin se nyt tuli mieleen. Päinvastoin. Toivon eksälleni paljon hyvää uudessa suhteessaan. Kaikesta huolimatta välitän hänestä vielä paljon ja toivon että suhde tulee toimimaan. Itsellänikin on uusi, ihana suhde jossa läheisyys ja hellyys ei ole ongelma ja se auttaa tavallaan pääsemään yli niistä negatiivisista tunteista joita tuohon edelliseen suhteeseeni liittyi. En vain tiedä miksi tuo uutinen sai sydämeni skippaamaan muutaman lyönnin :(
Nyt sitten sain sitten kuulla, että tällä entiselläni on uusi ihastus. Sydämestäni toivotan kaikkea hyvää heille, vaikka se melkein särkyi kun kuulin , että vaikka he ovat olleet yhdessä vasta muutaman viikon, niin jo nyt ovat harrastaneet seksiä ja tehneet sen vielä tärkeämmän: nukkuneet yhdessä. Meinasin hajota siihen paikkaan kun kuulin tuon. Miksikö? Tuntui että kaikki mitä eksäni oli minulle sanonut läheisyysongelmistaan oli ollut valetta tai vain tekosyy itsekkääseen käytökseen. Mutta miksi..? En voi ymmärtää, että jos toinen muka oikeasti välittää ja rakastaa, niin miksi tuo yhdessä nukkuminen on niin vaikeaa...
En edes tiedä miksi tästä kirjoitan. Ehkä siksi, että haluaisin tietää onko minulla kohtalotovereita ja pääsittekö (jos olette kokeneet sen ongelmaksi) suhteessanne asian yli...juuri nyt minusta tuntuu vain niin pahalta, että tiedä kuinka käsittelisin asiaa. Mitään mustasukkaisuusdraamaa tähän ei liity, jos jollekin se nyt tuli mieleen. Päinvastoin. Toivon eksälleni paljon hyvää uudessa suhteessaan. Kaikesta huolimatta välitän hänestä vielä paljon ja toivon että suhde tulee toimimaan. Itsellänikin on uusi, ihana suhde jossa läheisyys ja hellyys ei ole ongelma ja se auttaa tavallaan pääsemään yli niistä negatiivisista tunteista joita tuohon edelliseen suhteeseeni liittyi. En vain tiedä miksi tuo uutinen sai sydämeni skippaamaan muutaman lyönnin :(
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ymmärrään pahan olosi. Minulla oli joitakin vuosia sitten suhde, jossa tuo nukkuminen oli myös ongelma. Ei tosin samalla tavalla. Ei minua häädetty hänen sängystään, mutta varsinkin ensi huuman jälkeen alkoi valitus, että hän aina nukkui huonosti, eli ei osannut nukkua minun vieressäni. Eihän hän tahallaan tuntenut niin, mutta se loukkasi minua jotenkin tosi syvästi. Olimme yhdessä pari vuotta. Sen suhteen loputtua päätin, että tulevassa suhteessa minun on tärkeää tietää, että toinen nukkuu hyvin minun kanssani, ja pitää siis lähekkäin olemisesta muutenkin kuin seksin aikana, unessakin. Nykyisessä suhteessani nautimme molemmat yhdessä nukkumisesta, ja silloinkin kun menee huonosti, on ollut riitaa tai on hirveä stressi ahdistus, helpottaa kun saa käpertyä toisen kylkeen ja nukahtaa siihen.
Ehkä pidän tuota nukkumista nimenomaan merkkinä jotenkin siitä, kuinka lähelle päästää toisen ihmisen, kun ei ole mitkään defenssit päällä. Nukkuessaan ihminen ei ikinä teeskentele eikä yritä ola mitään. Siksi se on minulle niin tärkeää.
joo itsellänikin tapahtui saman tapaisesti.
sydän skippasi muutaman lyönnin.
vaikka olen itsekkin onnellisesti uudessa suhteessa ja erittäin onnellinen siitä että on päässyt kaksi vuotta kestävästä on-off suhteesta viimein irti...niin kyllä se silti oli kova paikka kun kuuli että exä on löytänyt heti viikko siitä kun jätin hänet, uuden ja seurustelevat vakavasti. kaikki mitä hän puhui että ei ole valmis vakavaan suhteeseen, mutta rakastaa...koko sen kahden vuoden ajan. jotenkin särkyi ja menetti merkityksensä siinä hetkessä kun sain tietää että hänellä on jo uusi ja jonka kanssa hän on jotain enemmän kuin oli ehkä koskaan minun kanssani.
mutta olen onnellinen että asiat on näin.
nyt kahden vuoden tunteitten vuoristorata on päättynyt ja minulla on maailman ihanin tyttöystävä, jonka kanssa kaikki on niin helppoa ja ihanaa. hän välittää minusta aidosti ja on valmis tasapainoiseen vakavaan suhteeseen.
exäni oli niin väärä minulle. täysin epätasapainoinen. elämässään kaikenlaista sotkua. heidän parisuhteensakaan ei varmasti ole helppo. mutta se on heidän ongelmansa...olen niin onnellinen ettei se ole enään minun ongelma :D
tsemppia sinullekkin candy73 ja aurinkoa päiviisi :)
...kuulosti niin tutulta. Myös tällä eksälläni on paljon takana sotkuja edellisistä suhteistansa. Ja vaikka hän on päällisin puolin tyyni ja hillitty niin elää myös välillä melkoista vuoristorataa tunneasioiden suhteen. Koska itse reagoin aika herkästi asioihin niin tottakai oltiin sitten sukset ristissä ja paljon. Nykyisessä suhteessani kommunikaatio on toisella tasolla ja asioista puhuminen on helpompaa. Ehkä myös minun kannaltani tuo eksäni oli minulle väärä ihminen, mutta minkäs teet kun sydän ei järkeä kuuntele :)
ei kuuntele ei :)
järki ja sydän on joskus niin ristiriidassa.
exäni myös vähättelee ongelmiaan, pitää ne sisällään eikä osaa kommunikoida. eli kaikki meidänkin ongelmat on nyt kasattuna heidän nykyisen auvoisen suhteen sisälle. kyllä joku päivä rytisee ja lujaa!
silloin minä olen onneksi jo kaukana!
purjehdin silloin todennäköisesti nykyisen armaani kanssa kohti auringon laskua ja jälleen kohti uutta auringon nousua *haaveilee* :D
teidän viestejä lukiessa tuli ajatuksia, kun molemmat kirjoititte kommunikointiongelmista, herkkyydestä, läheisyydenhalusta, tunteiden purkamisesta jne.
voisiko olla, että exiänne on ahdistanut juuri tuo teidän halukkuus kommunikoida, päästä ja päästää lähelle, ilmaista tunteita, olla kiinnostunut toisen tunteista? on helpompi päästää semmoinen ihminen fyysisesti lähelle, josta huomaa, ettei ko. henkilö halua tai päästä psyykkisesti lähelle. saatteko kiinni ajatuksestani?
vähän niinkuin että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään. tunteita käsittelevät viihtyvät keskenään ja tunteita torjuvat viihtyvät keskenään. samalla tavalla ajattelevan ja toimivan ihmisen kanssa ei ns. tarvitse pelätä...
olimme siis ihan väärät ihmiset toisillemme...
koska minä tahdon että minut halutaan lähelle.
että minut halutaan sellaisena kuin minä olen ja silti kokonaan ja ihan lähelle.
hänen tuntea minusta joka pisaran ja minä hänestä. pikkuhiljaa mutta silti niin varmasti.
kiitos ajatuksistasi :)
Puutun tuohon, että jonkun kanssa on vaikea nukkua...kokemusta on.
On todella vaikeaa nukkua ihmisen kanssa joka esim. kuorsaa tai narisuttaa hampaitaan tai muuten vain pyörii ja potkii unissaan...eli joskus syy miksi ei kovin innoissaan nuku toisen vieressä voi olla ihan tuollaiseenkin liittyvä...se toinen nukkuu - itse ei, ja pidemmän päälle alkaa tuo huonosti nukkuminen näkyä ja tuntua
meillä on just toi kuorsaus, pyörimys, narskuttelu probleema..
ymmärrän hyvin sua
ja se oli yhtä tuskaa. Toinen nukkua pössötti ja minä valvoin, kääntyilin, koitin rauhoitella itseäni, pakenin toiseen huoneeseen patjan kanssa... Onneksi suhde ei toiminut muutenkaan, olisin menettänyt järkeni koittaessani pärjätä parin tunnin yöunilla.
Muuten vinkkinä: Yleensä auttaa kun toisen kääntää kyljelleen tai pitää hetken nenästä kiinni. Aina sekään ei tosin toimi..
meillä toimii vain se että kuorsaaja herätetään ja sanotaan että ole hiljaa:)
kuorsaaja tottelee-- ja valvoo koko loppuyön, pelätessään kuorsauksen taas alkavan..
Onneksi sentään se toinen osapuoli saa sitten loppuyön nukkua ruususen unta:)
Itse en tietääkseni kuorsaa enkä ole levoton nukkuja enkä edes peitonviejä, ei ainakaan ole valitettu, ja sen verran paljon olen kaverienkin kanssa teltoissa ja kämpissä nukkunut, että olisin kyllä saanut palautetta siitä, kaverini eivät ole liian hienotunteisia :).
Itse olen kyllä kärsinyt muiden kuorsauksesta ja pitänyt sitä ihan sietämättömänä, mutta kumma kyllä nykyisen tyttöystävän kanssa siitäkään ei tullut ongelmaa. Ensin pidin hänen kuorsaustaan söpönä ja jotenkin hellyyttävänä, vaikka vähän häiritsikin, mutta joko hän kuorsaa nykyään paljon vähemmän, tai sitten olen vaan tottunut, koska enää pariin vuoteen en muista juuri kuorsausta kuunnelleeni, eli eipä se ainakaan enää valvota.
Mutta ymmärrän kyllä kuorsauksen haittapuolet. Mutta jos on muuten hyvä suhde, niin siitäkin lienee voi puhua, eikä silloin kyse ole mistään läheisyysongelmasta vaan ihan käytännön asiasta jonka voi ratkaista korvatulpilla tai nukkumalla eri huoneissa ja halimalla sitten hereillä taroeeksi ettei jää läheisyysvajetta. :)
on kamalaa..
varsinkin kun se on jokaöistä, johtuu kroonisesta yliväsymyksestä - ei ylipainosta tai uniapneasta.. eli sitä voisi hoitaa vain nukkumalla?
ja joskus pelottaa mennä nukkumaan, kun pelottaa että heti se kuorsaus taas alkaa.. ja että se saattaa häiritä jotain toista..
hänestä eroon...
eli täällä kävi niinpäin.
Tutustuin jokunen aika sitten ihanaan naiseen, joka oli minulle unelmien täyttymys ja aluksi tuntui, että tunne on molemminpuolinen. Aloitimme melko vauhdikkaasti suhteemme, se eteni nopeasti siihen, että vierailimme toistemme luona. Asiaan vaikutti paljon myös se, että asuimme eripaikkakunnilla, joten yötä toisen luona oli pakkokin olla. Asiat etenivät todella nopeasti ja meillä oli upeita hetkiä yhdessä. En ole koskaan tuntenut samanlaista läheisyyttä kenenkään kanssa eikä oloni ole koskaan ollut niin turvallinen ja hyväksytty, kun iltaisin sain käpertyä hänen viereensä nukkumaan ja välillä yöllä havahduin siihen, että hän otti minut tiukasti syliinsä. Mutta sitten tapahtui jotain...
Tilanne otti takapakkia ja intiimit hetket harvenivat vaikka läheisyyden tunne olikin läsnä ja yhä nukuimme yhdessä hyvin lähekkäin. Minusta tuntui kuitenkin ettei se riitä, olisin kaivannut enemmän. Kysyessäni miksi emme menneet enää pidemmälle sain vastaukseksi, ettei hän halunnut satuttaa minua jne. Lopulta tunsin itseni todella epähalutuksi ja torjutuksi, pelkkä yhdessä nukkuminen ei riittänyt, kun olimme olleet jo pidemmällä suhteessamme. Se sattui.
Nyt emme ole enää yhdessä. Tunteeni häntä kohtaan eivät ole muuttuneet mitenkään, haluan häntä ihan yhtä paljon kuin ennenkin, näen paljon unia hänestä ja herään aina yhtä karuun ja tyhjään todellisuuteen, herään yksinäisyyteen.
Toivon, että joskus kohdalleni osuu nainen, jonka kanssa tunteet ja halut ovat molemminpuolisia, mutta nyt pelottaa avata itsensä ja luottaa tunteeseen. Tässä ihmissuhteiden viidakossa on se karu puoli, että vanhojen suhteiden möröt seuraavat aina jollain tasolla uusiin suhteisiin ja ne saattavat nousta yllättäin pintaan silloin, kun sitä vähiten odottaa ja kun luulee jo päässeensä niistä yli. Inhottavinta on se, ettei oikeastaan voi kovinkaan paljoa itse vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti näistä epäonnistuneista yrityksistä pääsee yli. Aikahan näissä auttaa, mutta kun tuntuu, ettei aina jaksa antaa itselleen sitä aikaakaan. Kai se on kuitenkin pakko, tunteiden siirtäminen kohteesta toiseen tuskin auttaa ja pahimmillaan se särkee jonkun toisen sydämen.
jos vieressä on kultsi, joka haluaa nukkua.
Ja jos nyt harrastustoimintaakin olisi, niin vasta 5 tunnin päästä saattaa ruveta nukuttamaan.
Siin on kaikki niin pinnassa, kun toinen on lämpöisenä vieressä.
Ja harvaa työviikolla 5 tunnin sessiot kiinnostaa.
Parempi nukkua erillään, niin ei vaihteet loksahda päälle.
Ja jos nyt on loksahtanutkin, niin paremmin unohtuu, kun on kauempana, eikä hengitys osu kaulalle ja kaikkee semmoista.
Musta on ihanaakin valvoa, jos se on siksi, että toinen on niin ihana eikä saa unta kun on ihan täpinöissään. Sitäkin on tullut koettua, ja mä kyllä nautin semmosesta unettomuudesta, vaikkei se ole kauhean käytännöllistä, jos pitäisi sitten päivällä olla kumminkin tajuissaan töissä tms. Se on semmosta ihanaa kidutusta... ;)
Kyllä meillä ainakin rakasteluista selvitään alle viiden tunnin sessioilla. Joskus aikapulassa jopa 10-20 minuutissa. Välillä sitten taas nautiskellaan ajan kanssa. Yhdessä nukkuminen voi laukaista haluja, mutta ei se meillä yhdessä nukkumista estä.
10 minuutissakin onnistuu, mutta se nyt on lähinnä semmonen alkupala, tai jos on jossain paikassa, missä ei kauaa kerkee askarteleen.
Mutta jos aatellaan tilannetta, että pystyis nukkumaan toisen vieressä, silloin pitää olla kunnon peuhailut tehty.
On kyllä joskus 3 tuntiakin riittänyt. Pitempään, kun seurustelee, niin tulee toisilleen tutummiksi.
Alkuaikoina riitä edes 5 tuntia.
aina enemmän tai vähemmän vaikea nukkua kultani vieressä. Eikä se johdu siitä, että en tykkäisi hänestä tms., päinvastoin.
Ensinnäkin se, että hän on tosi herkkäuninen. Jos mä vaikka käännän kylkeä, hän on sekunnissa hereillä, vaikka väittää etten mä häiritse hänen untaan yhtään.
Ja mä kuorsaan, hyörin ja pyörin unissani ja jopa juttelen, jos niikseen tulee ;) Joten ei ole kumma jos toinen ei nuku kuin korkeintaan aamuyön syvimmän unen tunnit kunnolla, jos niitäkään.
Ja kun itsellä on mahdollisuus valvoa myöhään ja toisella on aamuvuoro, niin en mieluusti mene viereen ennenkuin todellakin tiedän, että saan unenpäästä kiinni heti enkä tule pyöriskelemään montaa tuntia hereillä.
Mäkin tyydytän halipulankaipuuni päiväsaikaan, on kiva nyhjätä toisen vieressä, vaikka vaan autolla ajaessa pitää toista kädestä, ja muuta semmoista =)
Heips
Meillä suhteessamme (nyt tulee jo 3 vuotta täyteen) seksi on harvennut. Viimeisen kolmen kuukauden aikana sekstailu on ollut ruikuttamisen työn tulos ja olen aivan hermona, missä menee vikaan, kun kullalle ei pusut maistu! Hän sanoo, ettei tiedä, haluaa kyllä mutta ei haluta. Rakastaa minua ja minä häntä, mutta silti emme tee mitään.
Muut sanovat, että suhteemme elää suvanneaikaa kohti vakiintuneempaa suhdetta. Olemme asuneet yhdessä koko tämän ajan.
Mikä mättää?
Meillä on sama juttu,ei seksiä moneen kk enempää mitä yhteen käteen mahtuu sormia.Rasittavaa henkisesti kun haluja on vaikka millä mitalla,joka päivälle riittäis varmasti,mutta ei vaan mene toteutukseen asti.Joskus tuntuu ettei sais olla haluja kuin silloin kun toinen haluaa.Sitten kuitenkin joudun kuuntelemaan kuinka toinen ei saa.
Se on vaan niin ettei saa jos ei ole valmis antamaankin.
Sain candyn viestistä sen kuvan, että nukkuminen itsessään ei ollut ongelma vaan läheisyys. Kuorsaus ja nukkumisvaikeudet ovat asia erikseen.
...näinhän se meni. Alko toi keskustelu elämään omaa elämäänsä enkä viitsinyt siihen puuttua. Pointtihan oli se, että ainakin omalla kohdallani ihmettelin kovasti sitä, että kuukausien ajan rakastelun jälkeen toinen näyttää ovea ja sanoo, että sori vaan mutta en pysty nukkumaan sun vieressä. Pikkusen semmonen riipasee...Mutta se mikä ei tapa, vahvistaa! Hauskaa kevään odotusta kaikille! -Candy