No niin, tämä ei varmastikaan ole oikea paikka tästä puhua. Mutta haluaisin tiedustella, miten olette selvittäneet parisuhteessanne suhtautumisen exiin tai ystäviin, jotka olisivat myös lesboja? Etenkin jos kysymyksessä olisi ns. uusi ystävä, johon tutustuttaisiin vasta suhteen aikana.. Kysymys on varmasti pohjimmiltaan luottamuksesta. Nämä asiat tuntuvat muodostuvan nykyisessä muuten hyvin alkaneessa suhteessani isoksi ongelmaksi. :(
auttakaa
ongelma parisuhteessa
101373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eli mun mielestä paras on olla kaikille avoin ja rehellinen. En oikeastaan näe miten tuo edes muodostuisi ongelmaksi - tai jos muodostuu niin minusta silloin suhteessa on muutenkin ongelmia. Luottamuksen puutetta, kuten sanotkin. Mutta ei minusta terveessä parisuhteessa kaverit ole uhkana, eivätkä exätkään, mikäli kaikinpuolin asiat on selvitetty. Ja musta on kyllä yhdentekevää mikä kavereiden suuntautuminen tai sukupuoli on, kunhan pelataan avoimin kortein. Eli kannattaisi selvittää kumppanin kanssa miksi ystävät ovat ongelma - onko hän ehkä muutoinkin epävarma suhteenne toimivuudesta tai tulevaisuudesta?
avoimuutta ym
meil ainakin molemilla on kavereita, eikä olla turhan mustiksia, ei uusista eikä vanhoista kamuista, vaik olisivat ransuja:)
Itse olen hyvinkin mustasukkainen ihminen. Aina pakkaan ajattelemaan, että joku uusi tuttavuus on heti rakkaani kimpussa. Ja vielä että rakkaani on hänen kimpussaan! Typeräähän se on. Ja toisaalta johtuu siitä, että pelkään menettäväni kultani. Nykyään tosin olen jo rauhoittunut, enkä enää reagoi niin voimakkaasti, ja pystyn nujertamaan typerät ajatukseni ajoissa, ennenkuin möläytän jotain typerää ääneen. Uudet ystävät ovat tervetulleita ja osaan suhtautua heihin, sanoisinko, aikuismaisemmin kuin ennen:).
Mutta loppujen lopuksi se on omasta suhtautumisesta kiinni, muuhun et voi vaikuttaa. Se, miten kultasi suhtautuu näihin uusiin tuttavuuksiin, on hänen asiansa. Omaan kultaan tulisi pystyä luottamaan. Ja ainahan asiat ovat keskusteltavissa. Puhu, jos joku häiritsee sinua tai kysy kullaltasi jos tunnet, että häntä vaivaa jokin asia.
on että aina niitä naikkosia riittää jotka YRITTÄÄ päästä sotkemaan toisten suhteita..enpä tarkoita kuitenkaan että jokainen sitä yrittäisi mutta nähnyt sen aika monesti itse. Niin minun ja vaimon kohdalla. Turhaahan se on ollut mutta on välillä tullut "kriisejä". Onneksi pystytään vaihtelevalla menestyksellä puhumaan kuitenkin tällaisista tilanteista ja asioista..ei tarvitse kummankaan mielessään yksin hautoa että mitä jos..
"aina niitä naikkosia riittää jotka YRITTÄÄ päästä sotkemaan toisten suhteita.."
eIKÖHÄN SIinä joskus ole vastakaikua. miten mustavalkoista ajattelua!!!????
ja ihan omista kokemuksista puhuin. Takuulla joskus onkin vastakaikua mutta ei toimi muhun/meihin..Nyt ihan omasta suhteestani puhuin, siinä toiset menköön leikkiin mukaan jos haluavat :)
kävi niin, että aiempi exäni muodostui meille ongelmaksi. Hän oli paras ystäväni - tyttöystäväni ohella - ja olin tuntenut hänet vuosikausia. Lisäksi hän osoitti toiveita siitä, että haluaisi minut takaisin.
Tyttöystäväni ei tietenkään voinut hyväksyä tällaista, vaan oli mustasukkainen exälleni. Tilanne oli minulle todella vaikea, sillä paitsi että rakastin tyttöystävääni, oli exäni ystävänä minulle todella tärkeä, enkä missään tapauksessa halunnut menettää häntä.
Itse yritin pallotella jossain välissä, yrittäen noudattaa tyttöystäväni toiveita, kuitenkaan hylkäämättä vanhaa ystävää. Yritin muutamaan kertaan tutustuttaa heitä toisiinsa, mutta molemmat olivat niin mustasukkaisia ja suhtautuivat toisiinsa niin vaikeasti, että tilanne vain kärjistyi.
Vaikka olen nyt jo eronnut tuolloisesta tyttöystävästänikin, en vieläkään tiedä, mitä minun olisi pitänyt tehdä ja miten olisi ollut viisainta toimia tilanteessa. Olen hirveän kiltti ihminen ja kärsin tilanteesta paljon, varsinkin kun sitä jatkui kauan, koko seurustelusuhteen ajan. En haluaisi aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä, mutta tilanteessa niin kävi aina väistämättä jollekin osapuolelle.
Vasta erottuamme tyttöystäväni kanssa aiempi exäni ja hän ovat löytäneet sovinnon. Kun kumpikaan ei enää halua minua, ei ole syytä olla kenellekään mustasukkainen. Itse tunnen vieläkin pahaa oloa ja syyllisyyttä tuosta kaikesta.
on, että existä kannattaa pysyä erossa ! Tekemisissä oleminen heidän kanssaan ei koskaan tiedä hyvää :( Lyön 100% pääni pantiksi, että jos exän kanssa on edelleen aktiivisti tekemisissä - siis useammin kuin tekstari jouluna tai jussina - niin silloin "vanha suola janottaa" jompaa kumpaa osapuolta ...
Meistä ei kumpikaan ole millään lailla tekemisissä exiensä kanssa, todella ideaalitilanne meille mustasukkaisille. Tosin, mä olisin paljon enemmän mustis avovaimon miespuolisille exille kuin naispuolisille. Onneksi ei tarvitse olla kumpaisillekaan :)
Miksi pitäisi olla tekemisissä exän kanssa?? Eihän heteroliitoissakaan kuljeskella exien kaa. Yleensä ollaan tekemisissä vain yhteisten lapsien takia.
Mulla ei montaakaan sydänystävää olis, jos kaikki exät olis kaikonneet.
Vietetään tupareita, synttäreitä, uusiavuosia, juhannuksia, vinokinoo, espoocinee, pizzailtoja ulkona ja kaikkia mahdollisia kissanristiäisiä porukalla.
Exiä, niitten uusia tyttöystäviä, yleensä 3-15 henkee pippaloissa.
Jostain kumman syystä ollaan kaikki jotenkin samanhenkisiä ja viihdytään yhdessä.
Kerran sattui semmonen tyttöystävä, joka oli mahdottoman mustis kaikista existä. No eipä paljoa sitten missään pippaloissa loppuaikoina käytykkään.
Ja kaikki olis menny äärettömän hyvin, jollen olis hälle kertonut, että osa on exiä.
Nykyisen tunnemaailmasta puuttuu kokonaan mustasukkaisuus, vaikka härkä onkin.=:D