Yhteinen vai erillinen tili?

Minusta kuin tuntuu että olisi helpompi sortua ostamaan turhia asioita jos on yhteinen tili koska silloin toinen kuitenkin maksaa puolet siitä. Kuitenkin monilla on yhteinen tili joten enpä tiedä, pitäisi ehkä kokeilla miten se sopisi meille?

Nuori mies kirjoitti:

Minusta kuin tuntuu että olisi helpompi sortua ostamaan turhia asioita jos on yhteinen tili koska silloin toinen kuitenkin maksaa puolet siitä. Kuitenkin monilla on yhteinen tili joten enpä tiedä, pitäisi ehkä kokeilla miten se sopisi meille?

Lue lisää

Ei siltä tililtä osteta mitään muuta! Vain tarpeelliset ja yhdessä päätetään jos ostetaan jotain isompaa sit sieltä tililtä.. Sit molemmilla on omat rahat kuitenkin omiin turhuuksiinsa.. Kokeilkaa mikä tuntuu parhaalta, eikö nykyinen systeemi sitten toimi?

Johanna kirjoitti:

Ei siltä tililtä osteta mitään muuta! Vain tarpeelliset ja yhdessä päätetään jos ostetaan jotain isompaa sit sieltä tililtä.. Sit molemmilla on omat rahat kuitenkin omiin turhuuksiinsa.. Kokeilkaa mikä tuntuu parhaalta, eikö nykyinen systeemi sitten toimi?

Lue lisää

Niin minun mielestäni tämä nykyinen systeemi toimii, harmitti vaan se hänen vanhemmansa kommentti joten siksi ollaankin joskus puhuttu siitä että hankittaisiko yhteistä tiliä vai ei?

Nuori mies kirjoitti:

Niin minun mielestäni tämä nykyinen systeemi toimii, harmitti vaan se hänen vanhemmansa kommentti joten siksi ollaankin joskus puhuttu siitä että hankittaisiko yhteistä tiliä vai ei?

Lue lisää

Mitä sinä siitä välität tai kumpikaan teistä, mitä hänen vanhempansa ovat mieltä? Ei parisuhteessa eletä vanhempien takia. aika outoa että vanhemmat yleensä edes puuttuvat tuollaiseen asiaan.

Meillä on niin erilaisia ruokailutottumuksia, minä juon kahvia sekä teetä mitä hän ei juo, tykätään erilaisesta leivästä ja syödään muutenkin aika paljon erilaisia ruokia. Eli puolet meidän ruokaostoksista ovat yhteisiä mutta toinen puoli on sitten "oma ruoka", miten sitä nyt sitten tulkitsisi. Ainakin tällä hetkellä tämä näyttäisi toimivan meille mutta voisihan sitä yhteistäkin tiliä kokeilla. Sitten kuin lapsia syntyy perheeseen niin se on jo vakavasti otettava vaihtoehto.

Nuori mies kirjoitti:

Meillä on niin erilaisia ruokailutottumuksia, minä juon kahvia sekä teetä mitä hän ei juo, tykätään erilaisesta leivästä ja syödään muutenkin aika paljon erilaisia ruokia. Eli puolet meidän ruokaostoksista ovat yhteisiä mutta toinen puoli on sitten "oma ruoka", miten sitä nyt sitten tulkitsisi. Ainakin tällä hetkellä tämä näyttäisi toimivan meille mutta voisihan sitä yhteistäkin tiliä kokeilla. Sitten kuin lapsia syntyy perheeseen niin se on jo vakavasti otettava vaihtoehto.

Lue lisää

hankalalta ja monimutkaiselta nipottamiselta. Meillä on vaimoni kanssa yhteinen tili jonne molempien palkka menee. Eipä tarvitse arpoa, mitä maksetaan mistäkin tililtä, koska molempien pankkikortit on ohjattu samaan tiliin. Haluamme oikeasti elää samassa taloudessa ja sen mukaan jakaa kaiken. Mikä on minun, on myös vaimoni ja toisinpäin.

kuulostaa kirjoitti:

hankalalta ja monimutkaiselta nipottamiselta. Meillä on vaimoni kanssa yhteinen tili jonne molempien palkka menee. Eipä tarvitse arpoa, mitä maksetaan mistäkin tililtä, koska molempien pankkikortit on ohjattu samaan tiliin. Haluamme oikeasti elää samassa taloudessa ja sen mukaan jakaa kaiken. Mikä on minun, on myös vaimoni ja toisinpäin.

Lue lisää

No entä se sinun vaimosi vaateostokset, eikö sinua yhtään harmittaa se että hän haaskaa sinun ansaitsemasi rahasi? Vaikka onhan sinun tilanteesi vähän erilainen koska olet naimisissa, mutta entä jos vain asuisitte yhdessä, olisitko kuitenkin sitä mieltä että yhteinen tili on paras tapa hoitaa rahaasiat?

Nuori mies kirjoitti:

No entä se sinun vaimosi vaateostokset, eikö sinua yhtään harmittaa se että hän haaskaa sinun ansaitsemasi rahasi? Vaikka onhan sinun tilanteesi vähän erilainen koska olet naimisissa, mutta entä jos vain asuisitte yhdessä, olisitko kuitenkin sitä mieltä että yhteinen tili on paras tapa hoitaa rahaasiat?

Lue lisää

harmittaisi? Samalla tavalla minä voin "haaskata" hänen ansaitsemia rahoja. Pointtihan on nimenomaan se, että ei ole mitään "sinun" ja "minun" rahoja, vaan kaikki ovat yhteisiä. Ja muutimme rahajärjestelyt aikoinaan nopeasti yhteenmuuton jälkeen nykyisenlaisiksi, kauan ennen naimisiinmenoa. Juuri yksinkertaisuuden takia, ei tarvitse miettiä rahajärjestelyjä sen enempää, niin eipä ole tullut ikinä riitojakaan rahasta.

Molemmat haluamme jakaa elämämme toisen kanssa ja siihen kuuluu meidän mielestä myös talous. Kuka sitä jaksaa laskea, että sinä ostit itsellesi viimekuussa leipää enemmän kuin minulle... Ja kuten sanoin, miksi vaimoni vaateostokset minua harmittaisivat, mukavaahan se on kun toinen saa jotain mukavaa. Itselläni on sama mahdollisuus ilahduttaa itseäni omilla harrastuksillani ja niihin liittyvillä hankinnoilla. Minä tienaan rahaa yhteisen talouden hyväksi, enkä pelkästään omiin tarpeisiini. Sama juttu vaimollani. Yhteiseen pesään rahat tulevat. Ja menevät. Kaikki mikä on minun, on myös vaimoni ja päinvastoin, kuten jo aiemmin kirjoitin.

se minua kirjoitti:

harmittaisi? Samalla tavalla minä voin "haaskata" hänen ansaitsemia rahoja. Pointtihan on nimenomaan se, että ei ole mitään "sinun" ja "minun" rahoja, vaan kaikki ovat yhteisiä. Ja muutimme rahajärjestelyt aikoinaan nopeasti yhteenmuuton jälkeen nykyisenlaisiksi, kauan ennen naimisiinmenoa. Juuri yksinkertaisuuden takia, ei tarvitse miettiä rahajärjestelyjä sen enempää, niin eipä ole tullut ikinä riitojakaan rahasta.

Molemmat haluamme jakaa elämämme toisen kanssa ja siihen kuuluu meidän mielestä myös talous. Kuka sitä jaksaa laskea, että sinä ostit itsellesi viimekuussa leipää enemmän kuin minulle... Ja kuten sanoin, miksi vaimoni vaateostokset minua harmittaisivat, mukavaahan se on kun toinen saa jotain mukavaa. Itselläni on sama mahdollisuus ilahduttaa itseäni omilla harrastuksillani ja niihin liittyvillä hankinnoilla. Minä tienaan rahaa yhteisen talouden hyväksi, enkä pelkästään omiin tarpeisiini. Sama juttu vaimollani. Yhteiseen pesään rahat tulevat. Ja menevät. Kaikki mikä on minun, on myös vaimoni ja päinvastoin, kuten jo aiemmin kirjoitin.

Lue lisää

Meilläkin alusta alkaen ollut yhteinen tili ja sit sellainen "säästötili", johon laitetaan sivuun joskus jotakin. Yhteisestä maksetaan kaikki, koska yhteistä taloutta pyöritetään.
Jos jompikumpi on hommaamassa jotakin hieman suurempaa rahatukkua vaativaa, asiasta infotaan toista. Tämä varsinkin silloin, kun saldo näyttää "uhkaavalta"...ettei mene miinukselle ;)

Meillä erona edelliseen kirjoittajaan on se, että minä en juurikaan suuria euroja tienaa, sillä hoidan aika suuren lapsikatraan kotona...ja nämä muut kotihommat.
Mieheni on sitä mieltä, että työni on eurojen arvoista - jos joku muu nämä työt tekisi, tai lapset olisivat hoidossa, olisi pankkitili paljon nykyistä laihempi.
"Miehen pussilla olosta" jotkut joskus piikittelevät tai sitä ihmettelevät, mutta minä osaan antaa arvon työlleni ja mieheni myös. Joten No problem!

Minä olen 28v, tyttöystäväni on 26v, asuttu yhdessä 6v ja seurusteltu jo 8v. Meillä on aina ollut erilliset tilit ja hyvin se meille on toiminut.

kun parisuhteessa elävien ihmisten kesken tarvitaan kirjanpitoa Exeleineen. Tuntuu kummalliselta, jos yhteistä elämää jyvitetään käppyröistä laskimilla.

aika sentään kirjoitti:

kun parisuhteessa elävien ihmisten kesken tarvitaan kirjanpitoa Exeleineen. Tuntuu kummalliselta, jos yhteistä elämää jyvitetään käppyröistä laskimilla.

Taisi tulla luettua toisella silmällä. Tai vain toisella aivonpuolikkaalla. Sanoin siis, että homman eli varsinaisen laskemisen voi hoitaa ihan kuinka haluaa, vaikka jopa Exceliä käyttäen. Ei se ole edes niin pelottava värkki, vaikka taskulaskimella itse tuon matematiikan hoidankin.

Mutta kun löysit kommentoitavaa, niin kerropa toki, miten siis teillä. Selvästi parempi systeemi täytynee olla, oli se mikä hyvänsä?

Ai niin, sen unohdin korostaa, että tän takia meillä ei tarvi rahasta riidellä koskaan. Mutta ehkä niissä perheissä, joissa "kaikki on yhteistä", pienet verbaalimatsit siitä, kenen menot ovat oikeutetumpia kuin toisen, piristävät päivää kummasti. Me käytetään se muuten riitelyyn kuluva aika johonkin kivampaan...

Yksilöitä parisuhteessakin kirjoitti:

Taisi tulla luettua toisella silmällä. Tai vain toisella aivonpuolikkaalla. Sanoin siis, että homman eli varsinaisen laskemisen voi hoitaa ihan kuinka haluaa, vaikka jopa Exceliä käyttäen. Ei se ole edes niin pelottava värkki, vaikka taskulaskimella itse tuon matematiikan hoidankin.

Mutta kun löysit kommentoitavaa, niin kerropa toki, miten siis teillä. Selvästi parempi systeemi täytynee olla, oli se mikä hyvänsä?

Ai niin, sen unohdin korostaa, että tän takia meillä ei tarvi rahasta riidellä koskaan. Mutta ehkä niissä perheissä, joissa "kaikki on yhteistä", pienet verbaalimatsit siitä, kenen menot ovat oikeutetumpia kuin toisen, piristävät päivää kummasti. Me käytetään se muuten riitelyyn kuluva aika johonkin kivampaan...

Lue lisää

ole. Ihmettelen vain, että parisuhteessa lasketaan rahoja kuka maksaa mitäkin. Ja meillä on yhteiset rahat, kuten ylempänä kirjoitan. Ja ikinä ei ole ollut matseja rahasta, ei verbaalisia eikä fyysisiä. Syynä ehkä se, että kumpikaan ei ajattele kumman menot olisivat oikeutetumpia kuin toisen. Molemmilla on oikeus rahoittaa henkilökohtaisia menoja kuten ennen yhdessäoloammekin. Nyt rahat vain tulevat yhteiselle tilille, josta kumpikin saa mielensä ja pakollisten menojen mukaan käyttää miten lystää. Meille parisuhde ei ole jatkuvaa arvovaltakiistaa ja riitaa oikeutuksista eri asioihin. Molemmat kunnioitamme toistemme tarpeita, materialistisia ja henkisiä ja pyrimme jeesaamaan toista elämän karikoissa. Niitä karikoita tuppaa elämässä tulemaan ihan sieltä parisuhteen ulkopuoleltakin. Ei siinä tarvitse toista yrittää lisää kampittaa eikä heittää kapuloita rattaisiin. Mekään emme halua käyttää aikaa riitelyyn ja varsinkaan niin vanhasta asiasta kuin rahasta.

sentään järkyttynyt kirjoitti:

ole. Ihmettelen vain, että parisuhteessa lasketaan rahoja kuka maksaa mitäkin. Ja meillä on yhteiset rahat, kuten ylempänä kirjoitan. Ja ikinä ei ole ollut matseja rahasta, ei verbaalisia eikä fyysisiä. Syynä ehkä se, että kumpikaan ei ajattele kumman menot olisivat oikeutetumpia kuin toisen. Molemmilla on oikeus rahoittaa henkilökohtaisia menoja kuten ennen yhdessäoloammekin. Nyt rahat vain tulevat yhteiselle tilille, josta kumpikin saa mielensä ja pakollisten menojen mukaan käyttää miten lystää. Meille parisuhde ei ole jatkuvaa arvovaltakiistaa ja riitaa oikeutuksista eri asioihin. Molemmat kunnioitamme toistemme tarpeita, materialistisia ja henkisiä ja pyrimme jeesaamaan toista elämän karikoissa. Niitä karikoita tuppaa elämässä tulemaan ihan sieltä parisuhteen ulkopuoleltakin. Ei siinä tarvitse toista yrittää lisää kampittaa eikä heittää kapuloita rattaisiin. Mekään emme halua käyttää aikaa riitelyyn ja varsinkaan niin vanhasta asiasta kuin rahasta.

Lue lisää

Hyvä, hienoa jos teillä toimii noin. Kuten sanottu, meillä ei koskaan muuta ole harkittukaan. Senhän jo sanoin, että yhteiset maksetaan yhteisesti - yritämme siinä olla vieläpä oikein tarkkoina, ettei kummankaan tarvitse ryhtyä ajattelemaan, että "mä maksan enemmän". Ja kun toisella on ollut taloudellisesti vaikeata tulopuolella, niin toinen on siis maksanut isomman osan.

Mutta kuten sanoin, parisuhteessakin olemme yksilöitä. Ja se tarkoittaa, että meillä on yhteisten intressien lisäksi erilaisia mielenkiinnon kohteita. Joita kumpikin sitten, niitä "omia menoja", rahoittaa omista tuloistaan, omalta tililtään.

En välitä kaikista asioista, joita siippa arvostaa ostopäätökseen asti. Enkä ole valmis laittamaan niihin rahaa. En missään nimessä oleta, että hänen pitäisi laittaa omia rahojaan sellaisiin minun juttuihini, jotka eivät ole "hänen juttujaan". Annan arvon sille, että parisuhteessakin saan olla oma itseni ja tuhlata tai säästää oman aikatauluni mukaan. Saman haluan suoda puolisolleni.

Kuten sinä ihmettelet sitä, että maksamisia lasketaan, yhtä lailla ihmettelen minä, että parisuhteen tarvitsisikaan merkitä, että minun pitäisi arvostaa (ja rahoittaa) puolison "omia" menoja siksi, että olemme parisuhteessa - tai hänen minun menojani. Meillä voi ja saa olla myös erilaisia intressejä.

Tuo "yhteiselle tilille, josta kumpikin saa mielensä ja pakollisten menojen mukaan käyttää miten lystää" on itselleni hiukan outo ajatus. Jos nimittäin toisen mielenkiinnon kohteet ovat (karkeasti ajatellen) 100 euron ja toisen 1000 euron luokkaa kuussa, niin luulen, että pitkän päälle siitä voisi tulla sanomista. Mutta kun on omat rahat, niin on oma lupa.

Tärkeintä kumminkin lienee, että meillä ja teillä asia hoituu omilla tavoillamme - vaikka emme toistemme käytäntöjä ymmärräkään. ;-) Kaikissa perheissähän näin ei suinkaan ole, oli maksutavat mitkä hyvänsä, vaan rahasta on usein riitaa.

puolin ja toisin ;-) kirjoitti:

Hyvä, hienoa jos teillä toimii noin. Kuten sanottu, meillä ei koskaan muuta ole harkittukaan. Senhän jo sanoin, että yhteiset maksetaan yhteisesti - yritämme siinä olla vieläpä oikein tarkkoina, ettei kummankaan tarvitse ryhtyä ajattelemaan, että "mä maksan enemmän". Ja kun toisella on ollut taloudellisesti vaikeata tulopuolella, niin toinen on siis maksanut isomman osan.

Mutta kuten sanoin, parisuhteessakin olemme yksilöitä. Ja se tarkoittaa, että meillä on yhteisten intressien lisäksi erilaisia mielenkiinnon kohteita. Joita kumpikin sitten, niitä "omia menoja", rahoittaa omista tuloistaan, omalta tililtään.

En välitä kaikista asioista, joita siippa arvostaa ostopäätökseen asti. Enkä ole valmis laittamaan niihin rahaa. En missään nimessä oleta, että hänen pitäisi laittaa omia rahojaan sellaisiin minun juttuihini, jotka eivät ole "hänen juttujaan". Annan arvon sille, että parisuhteessakin saan olla oma itseni ja tuhlata tai säästää oman aikatauluni mukaan. Saman haluan suoda puolisolleni.

Kuten sinä ihmettelet sitä, että maksamisia lasketaan, yhtä lailla ihmettelen minä, että parisuhteen tarvitsisikaan merkitä, että minun pitäisi arvostaa (ja rahoittaa) puolison "omia" menoja siksi, että olemme parisuhteessa - tai hänen minun menojani. Meillä voi ja saa olla myös erilaisia intressejä.

Tuo "yhteiselle tilille, josta kumpikin saa mielensä ja pakollisten menojen mukaan käyttää miten lystää" on itselleni hiukan outo ajatus. Jos nimittäin toisen mielenkiinnon kohteet ovat (karkeasti ajatellen) 100 euron ja toisen 1000 euron luokkaa kuussa, niin luulen, että pitkän päälle siitä voisi tulla sanomista. Mutta kun on omat rahat, niin on oma lupa.

Tärkeintä kumminkin lienee, että meillä ja teillä asia hoituu omilla tavoillamme - vaikka emme toistemme käytäntöjä ymmärräkään. ;-) Kaikissa perheissähän näin ei suinkaan ole, oli maksutavat mitkä hyvänsä, vaan rahasta on usein riitaa.

Lue lisää

keskustella tällälailla suhtkoht kiihkottomasti erilaisista järjestelmistä pariskunnilla...

Eipä minuakaan kaikki kamalasti kiinnosta mitä vaimo touhuilee, mutta enpä näe asiakseni niihin puuttuakaan, vaikka rahamme iloisesti sekaisin ovatkin. Sama juttu hänellä, eipä hänkään kaikista jutuistani olekaan kiinnostunut. Siitä olen kuitenkin kanssasi erimieltä, että toisen puuhia ei tarvitse rahoittaa, jos itseä ei kiinnosta. Jos toiselle tulee hyvä mieli jostain rahalla saatavasta, niin tottakai sen hänelle suon, vaikka siinä menisi minunkin tienaamiani rahoja. Jos voin omalla työlläni toista jossain hankissa auttaa, niin mielelläni sen teen. Joskus voi olla tilanne toisinpäin, että omat hankintani ovat kalliimpia kuin sisääntuomani rahan määrä. Parisuhde merkitsee minulle elämän jakamista ja toisen auttamista kaikin käytettävissäni olevin keinoin, tarvittaessa hyvinkin epäitsekkäästi. Tämä ei sulje pois sitä, että molemmilla on tilaa hengittää ja touhuta omiaan.

Yhteiset rahat eivät varmasti sovikaan sellaisille pareille, joiden suhteeseen ei kuulu tietty epäitsekkyys ja toisen tukeminen ja auttaminen. Eli jos toinen raha-asioissa rohmuaa kaiken ylimääräisen itselleen, niin ongelmia on tiedossa. Kahden tasa-arvoisen ihmisen toista kunnioittavaan liittoon se sopii hienosti. Vaikka olenkin agnostikko, niin raamatun lause "kilvoitelkaa toistenne kunnioittamisessa" sopii mielestäni hienosti yhdeksi ohjeeksi parisuhteen "huoltokirjaan", Samoin kuin toisille sen tekeminen, mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Niillä eväillä pärjää toisen ihmisen kanssa jo aika pitkälle tässä äärimmäistä näennäistä itsenäisyyttä palvovassa heti _mulle_ kaikki nyt-maailmassa, joka tuntuu olevan vallalla. Jopa raha-asioissa.

mielenkiintoista on kirjoitti:

keskustella tällälailla suhtkoht kiihkottomasti erilaisista järjestelmistä pariskunnilla...

Eipä minuakaan kaikki kamalasti kiinnosta mitä vaimo touhuilee, mutta enpä näe asiakseni niihin puuttuakaan, vaikka rahamme iloisesti sekaisin ovatkin. Sama juttu hänellä, eipä hänkään kaikista jutuistani olekaan kiinnostunut. Siitä olen kuitenkin kanssasi erimieltä, että toisen puuhia ei tarvitse rahoittaa, jos itseä ei kiinnosta. Jos toiselle tulee hyvä mieli jostain rahalla saatavasta, niin tottakai sen hänelle suon, vaikka siinä menisi minunkin tienaamiani rahoja. Jos voin omalla työlläni toista jossain hankissa auttaa, niin mielelläni sen teen. Joskus voi olla tilanne toisinpäin, että omat hankintani ovat kalliimpia kuin sisääntuomani rahan määrä. Parisuhde merkitsee minulle elämän jakamista ja toisen auttamista kaikin käytettävissäni olevin keinoin, tarvittaessa hyvinkin epäitsekkäästi. Tämä ei sulje pois sitä, että molemmilla on tilaa hengittää ja touhuta omiaan.

Yhteiset rahat eivät varmasti sovikaan sellaisille pareille, joiden suhteeseen ei kuulu tietty epäitsekkyys ja toisen tukeminen ja auttaminen. Eli jos toinen raha-asioissa rohmuaa kaiken ylimääräisen itselleen, niin ongelmia on tiedossa. Kahden tasa-arvoisen ihmisen toista kunnioittavaan liittoon se sopii hienosti. Vaikka olenkin agnostikko, niin raamatun lause "kilvoitelkaa toistenne kunnioittamisessa" sopii mielestäni hienosti yhdeksi ohjeeksi parisuhteen "huoltokirjaan", Samoin kuin toisille sen tekeminen, mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Niillä eväillä pärjää toisen ihmisen kanssa jo aika pitkälle tässä äärimmäistä näennäistä itsenäisyyttä palvovassa heti _mulle_ kaikki nyt-maailmassa, joka tuntuu olevan vallalla. Jopa raha-asioissa.

Lue lisää

Meillä molemmilla on oma tili. Maksamme asumisen, ruuat yms. pakolliset menot vuorotellen. Kun lähdemme ulkomaanmatkalle, kumpikin maksaa oman osuutensa lennoista, hotellista jne. Itse kuitenkin kulutan rahojani paljon holtittomammin kaikkeen omaan "hömpötykseen". Olen aika tuhlailevainen ja teen silloin tällöin kalliitakin heräteostoksia.

Itselläni alkaisi omatunto soimaamaan, jos mieheni joutuisi maksamaan puoliksi kaiken maailman juttujani (kampaamoita, vaatteita, etnisiä kokkauskursseja, tyttökavereiden kanssa kerran kuussa käymiämme ravintolaruokailuja jne.). Varsinkin kun hän itse tuhlaa rahojaan paljon maltillisemmin.

Meillä ei ole lapsia, joten olemme palveluntarjoajien ihanneluokkaa, ns. Dink-sukupolvea (=double income, no children). Homma on toiminut ihan hyvin, sillä itse lapsettomana en haluaisi roikkua täysin mieheni varassa, kun ruokittavia suitakin on vain me onnelliset kaksi.

mielenkiintoista on kirjoitti:

keskustella tällälailla suhtkoht kiihkottomasti erilaisista järjestelmistä pariskunnilla...

Eipä minuakaan kaikki kamalasti kiinnosta mitä vaimo touhuilee, mutta enpä näe asiakseni niihin puuttuakaan, vaikka rahamme iloisesti sekaisin ovatkin. Sama juttu hänellä, eipä hänkään kaikista jutuistani olekaan kiinnostunut. Siitä olen kuitenkin kanssasi erimieltä, että toisen puuhia ei tarvitse rahoittaa, jos itseä ei kiinnosta. Jos toiselle tulee hyvä mieli jostain rahalla saatavasta, niin tottakai sen hänelle suon, vaikka siinä menisi minunkin tienaamiani rahoja. Jos voin omalla työlläni toista jossain hankissa auttaa, niin mielelläni sen teen. Joskus voi olla tilanne toisinpäin, että omat hankintani ovat kalliimpia kuin sisääntuomani rahan määrä. Parisuhde merkitsee minulle elämän jakamista ja toisen auttamista kaikin käytettävissäni olevin keinoin, tarvittaessa hyvinkin epäitsekkäästi. Tämä ei sulje pois sitä, että molemmilla on tilaa hengittää ja touhuta omiaan.

Yhteiset rahat eivät varmasti sovikaan sellaisille pareille, joiden suhteeseen ei kuulu tietty epäitsekkyys ja toisen tukeminen ja auttaminen. Eli jos toinen raha-asioissa rohmuaa kaiken ylimääräisen itselleen, niin ongelmia on tiedossa. Kahden tasa-arvoisen ihmisen toista kunnioittavaan liittoon se sopii hienosti. Vaikka olenkin agnostikko, niin raamatun lause "kilvoitelkaa toistenne kunnioittamisessa" sopii mielestäni hienosti yhdeksi ohjeeksi parisuhteen "huoltokirjaan", Samoin kuin toisille sen tekeminen, mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Niillä eväillä pärjää toisen ihmisen kanssa jo aika pitkälle tässä äärimmäistä näennäistä itsenäisyyttä palvovassa heti _mulle_ kaikki nyt-maailmassa, joka tuntuu olevan vallalla. Jopa raha-asioissa.

Lue lisää

Palaan vielä aiheeseen, kun uhkaa mennä puurot ja vellit eli kirjoittajat sekaisin. Tuo, joka sinulle jo eilen vastasi, on joku muu kuin minä - ja haluan palata vielä vähän keskusteluun.

Olen kyllä eilisen viimeisen vastaajan kanssa enemmän samoilla linjoilla, että jos toinen tuhlaa ja toinen haluaa säästää omista tienesteistään, niin pidän outona, että tuhlari saisi jatkuvasti tuhlailla myös sen kumppanin rahoilla. Ei parisuhteen tarvitse merkitä sitä, että ollaan "kuin paita ja peppu" joka asiassa.

Mutta se, että teillä molempien tulot on molempien rahoja, johtaa sinut aika ronskiin päätelmään, että se olisi merkki epäitsekkyydestä ja päinvastainen tilanne itsekkyydestä. Vaikka puhutkin alussa kiihkottomasta keskustelusta, et oikein osaa tai ehkä haluakaan pitää omia arvottamisiasi pois siitä. Mutta rahahan tunnetusti on sellainen, että siitä on vaikea keskustella kiihkottomasti. Sanoisin, että "Yhteiset rahat ... suhteeseen ei kuulu tietty epäitsekkyys ja toisen tukeminen ja auttaminen" menee jo vähän - valinnan mukaan - härskiyden tai hurskastelun puolelle. Mielipiteen vapaus on toki jokaisella, mutta sädekehät kannattaa jättää vain omaan tietoon, jos niitä oman päänsä yläpuolelle mielellään asettelee.

Omasta puolestani en koen itsekkyytenä vaan nimenomaan toisen huomioonottamisena sitä, että koska yksi harrastukseni vie tasaisesti jonkin verran rahaa, niin en mitenkään haluaisi, että puoliso joutuisi jatkuvasti maksamaan näitä minun harrastemenojani - yhteisen tilin muodossa. Tuntisin itseni hiukan - ja käytänpä tunneperäistä sanontaa nyt minäkin, mutta sinä kyllä avasit siihen oven - elätiksi, kyvyttömäksi seisomaan omilla jaloillani, jos olettaisin, että puolison tienaamilla rahoilla harrastelen.

Ja kun tässä nyt aloitettiin rahasta puhumaan ja siihen parisuhteen muita merkityksiä sotkemaan, niin kommentoinpa sitäkin. Minulle parisuhde merkitsee kahden itsenäisen ihmisen liittoa, jossa toinen otetaan tasa-arvoisena täysillä huomioon. Jos rahan ja epäitsekkyyden välille täytyy erikseen laittaa yhtäläisyysmerkki, kielii se minulle siitä, että itsekkyys tai epäitsekkyysasiat eivät oikeasti olekaan ihan hanskassa. Muuten parisuhteessa ei tuollaisesta tarvitsisi puhuakaan.

Mutta kuten jo eilen sanoin, hyvä jos teillä toimii systeemi niin kuin kerrot. Meillä siis eri tavalla. Voisit kuitenkin, jos saan pyytää, suhtautua "tässä äärimmäistä näennäistä itsenäisyyttä palvovassa heti _mulle_ kaikki nyt-maailmassa" hiukan suvaitsevammin myös kanssaihmisiin. Eli mikä toimii teillä, ei tarkoita, että vastakkainen tapa muilla olisi osoitus myös heidän henkisestä "vähemmyydestään" teihin verrattuna. Eihän?

Kyllä me tehdään niin että jompi kumpi maksaa ne elokuvaliput ja sitten maksetaan takaisin kuin sopivat rahat löytyy lompakosta. Sama käytäntö meillä on ruokaostostenkin suhteen, katsotaan sitten kotona paljonko me ollaan jääty velkaa toisillemme. Minusta olisi jotenkin vähän noloa esimerkiksi ruokakassalla maksa erikseen. Sama pätee myös ravintolassa, kyllähän se näyttää paremmalta jos jompi kumpi hoitaa laskun, vaikka sitten maksetaankin takaisin myöhemmin.

Meillä on myös ihan omat tilimme ja myös yksi tili jonne laitamme aina rahaa kun se sieltä loppuu (sama summa molemmilta).En oo rahasta riitaa ollut ikinä! Kannattava vaihtoehto!:)

Olemme asuneet yhdessä reilut neljä vuotta ja koko sen ajan on meillä ollut yksi yhteinen tili. Molempien palkat juoksevat tilille, josta maksetaan lainat ja vuokrat, kaikki laskut ja menot. Alussa homma toimi hyvin. Nyt kuitenkin minua on alkanut vaivaamaan muutama asia. Molempien palkka tulee tilille. Mieheni on kova hankkimaan kaikenkarvaista kodin elektroniikkaa ja harrastuksissa on myös autot ja tietokoneet. Rahamme ovat aina lopussa ja vyötä pitää kiristää jo viikkoa ennen palkkapäivää. Kaikkien pakollisten menojen jälkeen suurin osa rahoista menee mieheni ostoksiin. Minä puolestani en malta nykyään ostaa mitään kun tiedän rahojen taas tällä kuulla loppuvan kesken. En voi uskoa todeksi, ettei minun palkastani voisi joskus käydä shoppaamassa itselleen kivoja juttuja. Miten pystyisin ehdottamaan miehelleni rahojen jakamista eri tileille? Se vaikuttaa epäluottamuslauseelta häntä kohtaan.