Menin naimisiin v.2004, ihanan miehen kanssa.Ei hän silloinkaan absolutisti ollut, mut ei juoppokaan.Naimisiin mentyämme haaveemme kävi toteen; pääsimme muuttamaan maalle, josta olimme niin kovasti haaveilleet..aikaa tästä on nyt vajaa vuosi..siis muutostamme.
Kaikki oli alkuun..ehkä liiankin hyvin, kesä oli ihanaa aikaa maalla, tekemistä oli aina, ei huvittanut lähteä kotoa edes minnekkään.Molemmilla oli työpaikat ja kaikki ok..
Syksyn tultua huomasin mieheni apeuden..Hän alkoi käydä viik.loppuisin baareissa, reissut sattoivat kestää 2-3 päivääkin.
Odotin, ja toivoin, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Olihan niitä hyviäkin hetkiä, mutta lopulta viina vei voiton. Mies lopetti työnteon, oli päivät jouten kotona, iltaisin "nalkutti" minulle joka asiasta, kun tulin töistä kotiin..Kaikki meni päin helvettiä ja sit alkoikin jatkuva juopottelu.
Mies pilasi yhteisen onnemme, haaveemme, joulun..ja lopuksi kaiken.
Vuoden vaihteen jälkeen hain avioeroa ja nyt on n. pari kuukautta mennyt, kun muutin pois hänen luotaan, salaiseen osoitteeseen.
Olemme soitelleet jonkin verran, on ollut sääliä häntä kohtaan, hän rukoilee minua takaisin, lupaa muuttua, mutta tiedän, ettei niin käy..
En vaan saa sanotuksi hänelle, että kaikki on ohi lopullisesti ja tiedän tekeväni siinä väärin itseäni ja ennenkaikkea häntä kohtaan..
Jos muilla vastaavanlaisia kokemuksia, kirjoittakaa tänne, ja hyvät neuvot olisivat tervetulleita.
"Miksihän tunne ja järki sanovat toista, kun ajattelen ex-miestäni:((("
Viina tuhosi!!
15
2183
Vastaukset
- Tuttujutt
..ihan omakohtainen kokemus itselläkin kuinka ihanasta, hellästä ja huomaavaisesta miehestä tulikin yhtäkkiä vastenmielinen juoppo.
Tunnekoukkuun kun jää niin vaikea irtautua.
Muistaa niitä hyviä hetkiä niin vaikea myöntää ettei oikeasti voi tehdä mitään asialle -että ne hyvät hetket ovat jääneet taakse ja edessä rämpiminen alkoholistin kanssa edessä.
Teit oikean päätöksen ja olit rohkea.
Älä anna juopon vinkumisen kääntää päätäsi.
Tiedän miltä tuntuu myös pahaolo toisen puolesta.
Sääli.Rakkauskaan ei katoa yhtäkkiä ja siksi sinäkään et osaa miehellesi sanoa että tämä on lopullista. - THC
..tarinoitahan riittää isältä pojalle ja pojalta serkulle...
Tässä taas yksi esimerkki meidän sallitusta huumestamme alkoholista!
Olisikohan jo aika tehdä tälle jotain? - Saman kokenut
Älä anna periksi, vaikka kuinka ruikuttaisi takaisin. Itse älysin tehdä saman tempun, lähdin, ja se oli paras teko elämässäni. Sinne jäi juoppo ja minä muutin 300 kilometrin päähän.
En ole ollut sen jälkeen missään tekemisissä ex:än kanssa. Erosta on aikaa noin 20-vuotta.
Mielestäni harva niistä juopoista muuttuu, ja jos muuttuukin, niin aina on se pelko milloin ratkeaa uudelleen juomaan.
Kannattaa selvittää välit lopullisesti, vaikka kuinka koskisi. Ei tuo tilanne mahda olla hyvä teille kummallekkaan.
Voimia sulle.- periksi
Minä annoin ukolle viimeisen mahdollisuuden, noin 35 vuotta sitten, että jos et lopeta niin minä lähden. Tänään elämme yhdessä, ja hän on ollut raittiina AA avulla. Ja meillä on ihana elämä, ukko on muuttunut aivan ihanaksi vuosien varrella. Kiitos AA ja minä olen saanut AL hienon ystäväpiirin.
- sAAmari
tarvittaisiin omaa palstaa, teitä on täällä nykyisin niin paljon. Ei niin, että se minua haittaisi että läheiset tänne kirjoittelevat, mutta läheisten olisi ehkä helpompi löytää toisensa kun olisi oma, erillinen palsta.
Päihdelinkin Kotikanavalta (http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/) löytyy kokemuksia, samoin Tukiaseman vertaistukipalstalta (http://www.tukiasema.net/keskustelu/default.asp).
Mutta voisitte siis tehdä myös ylläpidolle ehdotuksen oman palstan avaamiseksi. Ainakin itselleni alkoholistina on mahdotonta samaistua *omaisen* tilanteeseen; en jaksa ymmärtää miksi joku katselee juoppoa kumppania ja siksi en pysty myöskään tuntemaan todellista empatiaa, vaikka yrittäisinkin.- jasu
Jos nimitämme juovaa alkoholistimiestä juopoksi, niin puhumme totta eikä kukaan siitä suivaannu. Paitsi tämän juovan alkoholistin puoliso ja lapset ja vanhemmat?
He häpeävät sitä kun mies juo. Niin kummallista se on. Siitä lähtee se läheisriippuvuus.
Kun alkoholisti tulee eka kerran AA:han, hänelle on tapana muiden kertoa oma juomistarinansa, vai mitä. Tämä juomistarina on käytännössä; mitä join, kuinka paljon join sekä milloin ja missä join!
Yleensä kukaan ei kerro tarinansa toista puolta, eli sitä kuinka tämä kaikki mesoaminen vaikutti läheisiin.
Alkoholistit ovat AA:ssakin vielä siinä uskossa, että omaa aikaanihan join tai omaa teveyttänihän join. Aivan kuin juominen olisi ollut vain yksityisasia.
Kävin aikoinaan hoidon jossa alkoholistin läheiset tuotiin istumaan vastapäätä, yksi kerrallaan, ja he saivat keskeyttämättä kertoa miltä heistä oli tuntunut se juominen. Kaikki ne vuodet.
Saat olla varma, että siinä silmiä aukeni.
Toisaalta sen hoidon jälkeen ei minun ole tarvinnut pitää läheisten sairastumista juomiseni seurauksena minkäänlaisena tabuna. Voin puhua lastenikin kanssa täysin vapautuneesti alkoholismistani.
AA:ssakin se tuntuu olevan monelle alkoholistille käsittämätön paikka.
Toisaalta AA:ssa joudumme askelia tehdessämme myös hyvittämään pahoja tekojamme. Tärkeinpinä hyvitettävinä pidän juuri läheisiäni.
Siksi olen vankasti sitä mieltä, että kirjoittakaa ihmeessä tänne kaikki läheiset. Kertokaa meille alkoholisteille ja samalla toisillenne, miltä se puolison tai isän/äidin/lapsen juominen todellisuudessa tuntuu.
Ei tästä tarvi tulla mitään AA:n nettiryhmää, jossa vain alkoholistit saavat kertoilla kuinka mukavaa oli olla tämä päivä raittiina. - brever
jasu kirjoitti:
Jos nimitämme juovaa alkoholistimiestä juopoksi, niin puhumme totta eikä kukaan siitä suivaannu. Paitsi tämän juovan alkoholistin puoliso ja lapset ja vanhemmat?
He häpeävät sitä kun mies juo. Niin kummallista se on. Siitä lähtee se läheisriippuvuus.
Kun alkoholisti tulee eka kerran AA:han, hänelle on tapana muiden kertoa oma juomistarinansa, vai mitä. Tämä juomistarina on käytännössä; mitä join, kuinka paljon join sekä milloin ja missä join!
Yleensä kukaan ei kerro tarinansa toista puolta, eli sitä kuinka tämä kaikki mesoaminen vaikutti läheisiin.
Alkoholistit ovat AA:ssakin vielä siinä uskossa, että omaa aikaanihan join tai omaa teveyttänihän join. Aivan kuin juominen olisi ollut vain yksityisasia.
Kävin aikoinaan hoidon jossa alkoholistin läheiset tuotiin istumaan vastapäätä, yksi kerrallaan, ja he saivat keskeyttämättä kertoa miltä heistä oli tuntunut se juominen. Kaikki ne vuodet.
Saat olla varma, että siinä silmiä aukeni.
Toisaalta sen hoidon jälkeen ei minun ole tarvinnut pitää läheisten sairastumista juomiseni seurauksena minkäänlaisena tabuna. Voin puhua lastenikin kanssa täysin vapautuneesti alkoholismistani.
AA:ssakin se tuntuu olevan monelle alkoholistille käsittämätön paikka.
Toisaalta AA:ssa joudumme askelia tehdessämme myös hyvittämään pahoja tekojamme. Tärkeinpinä hyvitettävinä pidän juuri läheisiäni.
Siksi olen vankasti sitä mieltä, että kirjoittakaa ihmeessä tänne kaikki läheiset. Kertokaa meille alkoholisteille ja samalla toisillenne, miltä se puolison tai isän/äidin/lapsen juominen todellisuudessa tuntuu.
Ei tästä tarvi tulla mitään AA:n nettiryhmää, jossa vain alkoholistit saavat kertoilla kuinka mukavaa oli olla tämä päivä raittiina.Vai antaisitko hänelle vielä yhden mahdollisuuden? jos mies alkaa käyttäytyä taas huonosti, niin sitten välit poikki lopullisesti. Ehkä hän on tehnyt parannuksen.. ehkä. Mietippä sitä.
- sAAmari
jasu kirjoitti:
Jos nimitämme juovaa alkoholistimiestä juopoksi, niin puhumme totta eikä kukaan siitä suivaannu. Paitsi tämän juovan alkoholistin puoliso ja lapset ja vanhemmat?
He häpeävät sitä kun mies juo. Niin kummallista se on. Siitä lähtee se läheisriippuvuus.
Kun alkoholisti tulee eka kerran AA:han, hänelle on tapana muiden kertoa oma juomistarinansa, vai mitä. Tämä juomistarina on käytännössä; mitä join, kuinka paljon join sekä milloin ja missä join!
Yleensä kukaan ei kerro tarinansa toista puolta, eli sitä kuinka tämä kaikki mesoaminen vaikutti läheisiin.
Alkoholistit ovat AA:ssakin vielä siinä uskossa, että omaa aikaanihan join tai omaa teveyttänihän join. Aivan kuin juominen olisi ollut vain yksityisasia.
Kävin aikoinaan hoidon jossa alkoholistin läheiset tuotiin istumaan vastapäätä, yksi kerrallaan, ja he saivat keskeyttämättä kertoa miltä heistä oli tuntunut se juominen. Kaikki ne vuodet.
Saat olla varma, että siinä silmiä aukeni.
Toisaalta sen hoidon jälkeen ei minun ole tarvinnut pitää läheisten sairastumista juomiseni seurauksena minkäänlaisena tabuna. Voin puhua lastenikin kanssa täysin vapautuneesti alkoholismistani.
AA:ssakin se tuntuu olevan monelle alkoholistille käsittämätön paikka.
Toisaalta AA:ssa joudumme askelia tehdessämme myös hyvittämään pahoja tekojamme. Tärkeinpinä hyvitettävinä pidän juuri läheisiäni.
Siksi olen vankasti sitä mieltä, että kirjoittakaa ihmeessä tänne kaikki läheiset. Kertokaa meille alkoholisteille ja samalla toisillenne, miltä se puolison tai isän/äidin/lapsen juominen todellisuudessa tuntuu.
Ei tästä tarvi tulla mitään AA:n nettiryhmää, jossa vain alkoholistit saavat kertoilla kuinka mukavaa oli olla tämä päivä raittiina.halua tästä mitään "raittiina tänäänkin" -ketjua, mutta omaisia tuskin auttaa se, jos he vain kirjoittavat siitä kuinka kurjaa elämä alkoholistin kanssa on. Tärkeämpää kai olisi, että he kuulisivat muilta alkoholistien läheisiltä kuinka nämä ovat selvinneet ja toipuneet.
Omassa perheessäni alkoholismini ei ole ollut tabu sen jälkeen kun AA:n avulla raitistuin, ja asioita on puhuttu ääneen myös ns. asiantuntijoiden läsnä ollessa. Juomiseni seurauksia olen joutunut maksamaan näiden viime vuosien aikana, ei rahallisesti mutta muilla tavoin. - sAAmari
brever kirjoitti:
Vai antaisitko hänelle vielä yhden mahdollisuuden? jos mies alkaa käyttäytyä taas huonosti, niin sitten välit poikki lopullisesti. Ehkä hän on tehnyt parannuksen.. ehkä. Mietippä sitä.
mies joka muutama päivä sitten oli huolissaan tyttöystävänsä menettämisestä mutta korkkasi taas tänään siitäkin huolimatta...
- -KEIJU-
jasu kirjoitti:
Jos nimitämme juovaa alkoholistimiestä juopoksi, niin puhumme totta eikä kukaan siitä suivaannu. Paitsi tämän juovan alkoholistin puoliso ja lapset ja vanhemmat?
He häpeävät sitä kun mies juo. Niin kummallista se on. Siitä lähtee se läheisriippuvuus.
Kun alkoholisti tulee eka kerran AA:han, hänelle on tapana muiden kertoa oma juomistarinansa, vai mitä. Tämä juomistarina on käytännössä; mitä join, kuinka paljon join sekä milloin ja missä join!
Yleensä kukaan ei kerro tarinansa toista puolta, eli sitä kuinka tämä kaikki mesoaminen vaikutti läheisiin.
Alkoholistit ovat AA:ssakin vielä siinä uskossa, että omaa aikaanihan join tai omaa teveyttänihän join. Aivan kuin juominen olisi ollut vain yksityisasia.
Kävin aikoinaan hoidon jossa alkoholistin läheiset tuotiin istumaan vastapäätä, yksi kerrallaan, ja he saivat keskeyttämättä kertoa miltä heistä oli tuntunut se juominen. Kaikki ne vuodet.
Saat olla varma, että siinä silmiä aukeni.
Toisaalta sen hoidon jälkeen ei minun ole tarvinnut pitää läheisten sairastumista juomiseni seurauksena minkäänlaisena tabuna. Voin puhua lastenikin kanssa täysin vapautuneesti alkoholismistani.
AA:ssakin se tuntuu olevan monelle alkoholistille käsittämätön paikka.
Toisaalta AA:ssa joudumme askelia tehdessämme myös hyvittämään pahoja tekojamme. Tärkeinpinä hyvitettävinä pidän juuri läheisiäni.
Siksi olen vankasti sitä mieltä, että kirjoittakaa ihmeessä tänne kaikki läheiset. Kertokaa meille alkoholisteille ja samalla toisillenne, miltä se puolison tai isän/äidin/lapsen juominen todellisuudessa tuntuu.
Ei tästä tarvi tulla mitään AA:n nettiryhmää, jossa vain alkoholistit saavat kertoilla kuinka mukavaa oli olla tämä päivä raittiina.Hieno näkemys AA:laiselta!Onnittelen!Missä päin teidän ryhmä on?Kyllä alkoholiongelma on koko
perheen ongelma eikä tarvi erotella alkoholisteja ja läheisiä enää toisistaan!
Nyt annan pisteitä ensimmäisen kerran jollekin AA-laiselle Jasu!!!
Vinkki googleen akusana "Vladimir Hudolin" löytyy
vähän suuntaa mitä myös alkoholismin hoito voisi olla! - Ex-vaimo
-KEIJU- kirjoitti:
Hieno näkemys AA:laiselta!Onnittelen!Missä päin teidän ryhmä on?Kyllä alkoholiongelma on koko
perheen ongelma eikä tarvi erotella alkoholisteja ja läheisiä enää toisistaan!
Nyt annan pisteitä ensimmäisen kerran jollekin AA-laiselle Jasu!!!
Vinkki googleen akusana "Vladimir Hudolin" löytyy
vähän suuntaa mitä myös alkoholismin hoito voisi olla!Joku ketjussa ihmetteli, etten kertonut ihan kaikkea..kirja siitä tulisi, jos kertoisin. Ex- mieheni on ollut ihan kohtuukäyttäjä aiemmin, mutta ainakin minun tilanteessani, tilanne muuttui tosi nopeasti.
Ja en halua enää antaa uutta tilaisuutta, vaikka vielä häntä rakastankin; eilen hän sotti olleensa putkassa yön, tänä aamuna soitti krapulassa ja nyt sanoin suoraan, että haluan, että hän jättää minut jo rauhaan, vaikka se sattui myös minuun.
Vaihdan tänään puh.numeroni uuteen/salaiseen, sitten en enää saa häneltä ed.mainittuja puheluita.
Pakko tehdä näin, vaikka sattuu, mutta loppuelämäni olisi pilalla, jos menisin takaisin hänen luokseen; hän on nyt 2 kuukautta luvannut lopettaa juomisen, muttei ole asian eteen tehnyt mitään, vaikka olen koettanut siinä auttaa.
Tämä mies ei muutu, rakkaus häneen on syvä, mutten ala säälistä enää hyysäämään häntä, koska kaikkeni olen koettanut, tuloksetta..
Ehkä tässä epäilijöille vähän lisää alkaneeseen viestiini.
Kiitos kaikille jotka vastasitte asiallisesti ja mukavaa kevään odotusta.
Toivon vaan, että saan itse pian sisäisen rauhan.. - exdeeku
jos tälle palstalle eivät voisi kirjoittaa myös alkoholistien läheiset. Vai onko niin, että ex-juoposta tuntuu pahalta, kun lukee näitä nyt tapahtuvia murhenäytelmiä. Samalla palaa mieleen se, mitä pahaa on aikanaan aiheuttanut omille läheisilleen?
Ei mitään uusia palstoja minun mielestäni.
Minusta on päin vastoin ihan tervetullutta lukea näitä kertomuksia. Eihän niihin tarvitse kommentoida, jos ei pysty. Tekee vanhalle juopolle hyvää muistella omia töppöilyitään. Ja vahvistaa omaakin tahtoa pysyä siitä viinapullosta kaukana. - kaipaisin
jasu kirjoitti:
Jos nimitämme juovaa alkoholistimiestä juopoksi, niin puhumme totta eikä kukaan siitä suivaannu. Paitsi tämän juovan alkoholistin puoliso ja lapset ja vanhemmat?
He häpeävät sitä kun mies juo. Niin kummallista se on. Siitä lähtee se läheisriippuvuus.
Kun alkoholisti tulee eka kerran AA:han, hänelle on tapana muiden kertoa oma juomistarinansa, vai mitä. Tämä juomistarina on käytännössä; mitä join, kuinka paljon join sekä milloin ja missä join!
Yleensä kukaan ei kerro tarinansa toista puolta, eli sitä kuinka tämä kaikki mesoaminen vaikutti läheisiin.
Alkoholistit ovat AA:ssakin vielä siinä uskossa, että omaa aikaanihan join tai omaa teveyttänihän join. Aivan kuin juominen olisi ollut vain yksityisasia.
Kävin aikoinaan hoidon jossa alkoholistin läheiset tuotiin istumaan vastapäätä, yksi kerrallaan, ja he saivat keskeyttämättä kertoa miltä heistä oli tuntunut se juominen. Kaikki ne vuodet.
Saat olla varma, että siinä silmiä aukeni.
Toisaalta sen hoidon jälkeen ei minun ole tarvinnut pitää läheisten sairastumista juomiseni seurauksena minkäänlaisena tabuna. Voin puhua lastenikin kanssa täysin vapautuneesti alkoholismistani.
AA:ssakin se tuntuu olevan monelle alkoholistille käsittämätön paikka.
Toisaalta AA:ssa joudumme askelia tehdessämme myös hyvittämään pahoja tekojamme. Tärkeinpinä hyvitettävinä pidän juuri läheisiäni.
Siksi olen vankasti sitä mieltä, että kirjoittakaa ihmeessä tänne kaikki läheiset. Kertokaa meille alkoholisteille ja samalla toisillenne, miltä se puolison tai isän/äidin/lapsen juominen todellisuudessa tuntuu.
Ei tästä tarvi tulla mitään AA:n nettiryhmää, jossa vain alkoholistit saavat kertoilla kuinka mukavaa oli olla tämä päivä raittiina.Tällä palstalla olen ennenkin lukenut siitä, että aa:ssa joudutaan hyvittämään asioita. Haluaisin tietää, miten ihmeessä voi hyvittää tehtyjä asioita. Poistaako se läheiseltä ne ikävät kokemukset mielestä ja miten se "hyvittäminen" käytännössä tapahtuu?????
kaipaisin kirjoitti:
Tällä palstalla olen ennenkin lukenut siitä, että aa:ssa joudutaan hyvittämään asioita. Haluaisin tietää, miten ihmeessä voi hyvittää tehtyjä asioita. Poistaako se läheiseltä ne ikävät kokemukset mielestä ja miten se "hyvittäminen" käytännössä tapahtuu?????
Hyvitetä vaan AA-ohjelma opettaa siihen 8-9 askel. jo pelkästään AA-han tulemine ja raitistuminen on hyvittämistä mutta skeleissa 8-9 tämä asia selvitetään tarkemmin, minä hyvitän tänään perhettäni olemalla raitis, olemalla lapsilleni isä ja vaimolleni mies, olen paikalla ja läsnä, ennen olin vain paikalla mutta en läsnä ( ajatukset olivat viinassa ) ..vähän vaikea selittää..joku viisaampi voi tarkentaa hyvittämistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.5404645Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek183721Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2842352Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia4822221Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?
En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.881555Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1161524- 1571413
Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?
Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel691340- 701323
- 841164