Olen ajatellut tehdä hurjan alan vaihdoksen, toteuttaa salaisen haaveeni ja yrittää päästä opiskelemaan HKI:n yliopistoon sosiaalityötä tai sitten AMK:ssa sosionomiksi. Yliopistotutkinnon kautta sais varmaan "paremmin palkattua työtä" kuin AMK-tutkinnolla. Nyt huolettaa vaan se, että olen kohta jo kolmekymppinen ja entisessä elämässäni olen työskennellyt kulttuuripuolella ja tehnyt myös tavallista toimistotyötä. Kertokaa mulle sosiaalialan työllisyysmahdollisuuksista ja miten helposti töitä saa valmistumisen jälkeen. Kannattaako todella alkaa opiskelemaan alaa, josta koko ajan kuulee juttuja huonosti palkatusta, raskaasta työstä. Kyseessä on kuitenkin kutsumusammatti??? Mitä se palkkaus on todellisuudessa? Kertokaa kokemuksia.
Sosiaalityötä opiskelemaan?
alan vaihtaja??
1399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
et todellakaan ole ainakaan "liian" vanha sosiaalialalle. Suosittelen sinulle yliopiston puolella sosiaalityön opintoja: työllistyminen on 100% varmaa ja pääset töihin jo opiskeluaikana sekä ainakin pk-seudulla saat valita työpaikkasi. Tavanomaisen asiakastyön (sosiaalitoimistot, sairaalat - sekä somatiikka että kuntoutus, psykiatria, lastenpsykiatria - , perheneuvolat, a-klinikat, koulut, mielenterveystoimistot, ensi- ja turvakodit, lastensuojelulaitokset jne.)lisäksi työllistyö voi erilaisiin hallinnollisiin ja johdon (mm. perusturva/sosiaalijohtaja)tehtäviin, tutkimus- ja opetustyöhön (AMK:t, yliopistot, opistoaste) ja kehittämistyöhön. Vaihtoehtoja riittää. Haittapuolina ovat työn alhainen arvostus , surkea palkka sekä ainakin asiakastyössä jatkuva kiire ja kovat työpaineet. Toisaalta en nyt menisi vannomaan, että muilla on nykyisin sen helpompaa työelämässä. Toisaalta nämä kiire ja stressi ovat kyllä riippuvaisia myös siitä, missä työskentelee ja millaista tukea saa työyhteistöltä ja esimieheltä sekä siitä, miten paljon väki vaihtuu...