tarkasti curlingin välieräottelua Suomi - Britania ja varsinkin Markku Uusipaavalniemen huikeaa viimeistä heittoa aivan pesän keskelle, siis nänniin. Mestarillista hermojen hallintaa ja venymistä tiukassa paikassa. Toki siinä oli mallia monelle muullekin kuin Manniselle, mutta hän on surullisin esimerkki tärkeiden tilanteiden alisuorittajana. ( kymmenet arvokisat, 15 henk. koht. starttia ja aina epäonnistuminen). Kun mies on mc- kisoissa vuosikausia lähes lyömätön, ei hänen arvokisakonttaamiselle löydy vertaista ainakaan Suomesta ja tuskin mistään muualtakaan. Surullista urheiluhistoriaa.
Ps. kaikkea hyvää Hannu Manniselle, mutta onneksi curling- joukkueemme kapteeni ei ollut Manninen.
Ps. kaikkea hyvää Hannu Manniselle, mutta onneksi curling- joukkueemme kapteeni ei ollut Manninen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan Suomessa sitten vastaavasti pilvin pimein sellaisia urheilijoita jotka eivät menesty edes mc-kisoissakaan....
siitä epäsuhdasta, joka vallitsee mc- kisojen menestyksen ja arvokisojen konttaamisten välillä. Toki meillä epäonnistujia on ja on ollut maailman sivu, mutta onko kukaan muu päässyt yrittämään kymmenessä arvokisassa? Esim. vertailu Janne Ahoseen on perusteeton, Ahosella on kuitenkin kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta ja lisäksi muutama nelossija vain rahtusen voittajalle hävinneenä. Ahonen ei ole milloinkaan pettänyt todella pahasti.
Kiistatta Manninen on tehnyt urheiluhistoriaa kovana mc- kilpailijana sekä surkeana arvokisaajana. Vertaista ei löydy mistään.
nelossija (onko useampia?) olikos se lahdesta (en oo varma)... hävis jotain 1o sekkaa ja senkin sen takii että oli sairastellut just niiden kisojen aikana ja just ja just pääs osallistumaan.
Ja viime vuoden mm-kisoissa, vaikka hiihtovauhti ei niin hyvää ollukkaan, niin laskeskelin että jos ne tokan kierroksen ekat hyppy-yritykset ois jääny voimaan niin olis päässy mitaleille sillä hiihdolla.
Joten on sillä huonoo tuuriakin ollu mukana.
löytyy, mutta tavattoman paljon sijoitusia alle arvostelun. Tietenkin syitä menestymättömyyteen arvokisoissa voi hakea monesta suunnasta, mutta Manninen on päässyt yrittämään henkilökohtaista arvokisamitalia niin monta kertaa, että näyttö riittää julistamaan hänet kaikkien aikojen arvokisaluuseriksi koko maailmassa. Muu ei auttaisi kuin vaihtopää. Onkohan Manninen muuten kokeillut henkistä valmennusta.
ei oo saanu arvokisamitalia...
Ja ei se mitali kaikkea merkitse. Mä en kauheen korkeelle arvosta urheilijaa, joka sattui onnistumaan juuri esim. olympialaisissa mutta muuten ura on ollut aika mitäänsanomaton... huonoja sijotuksia muuten kaikissa kisoissa.
oli hiihtäjä Arto Tiainen, joka oli kotimaan kisoissa ykkönen, mutta ulkomailla onneton.
arvokisoista, eikä hän päässyt kisaamaan kovin monissa arvokisoissa.