Ollapa ajautunut varmaan johonkin sumppuun elämässäni. Vain hyvin harvoille ystäville kertonut mikä olen ihmisiäni, ja muuten elelen yksin ja yksinäisenä, enkä nähtävästi saa aikaiseksi / uskall tehdä muutosta. Katselen sivusta kun toiset rakastuvat ja pariutuvat vuorotellen.
Elämä on täynnä pieniä ja suurempia ihastuksia, jotka kohtuullisen pienellä paikkakunnalla eivät koskaan kuitenkaan tule ilmi tai toteudu millään tavoin käytännössä. Hetkellisesti ihastuin nyt taas uudestaan vanhaan tuttavuuteeni, joka pari vuotta sitten lähestyi minua. Huomasin kuitenkin pian, ettei hän ainakaan enää tunne samoin, jos oli koskaan tuntenutkaan yhtään mitään. Unelmat pitävät jonkinlaista liekkiä yllä elämässä, mutta käytännön mahdottomuudessaan nekään eivät riitä kovin pitkälle. Miten itseään saisi potkittua takapuoleen ja motivoitumaan uuteen tulevaisuuteen? Ei näytä auttavan monikaan asia...
Elämä on täynnä pieniä ja suurempia ihastuksia, jotka kohtuullisen pienellä paikkakunnalla eivät koskaan kuitenkaan tule ilmi tai toteudu millään tavoin käytännössä. Hetkellisesti ihastuin nyt taas uudestaan vanhaan tuttavuuteeni, joka pari vuotta sitten lähestyi minua. Huomasin kuitenkin pian, ettei hän ainakaan enää tunne samoin, jos oli koskaan tuntenutkaan yhtään mitään. Unelmat pitävät jonkinlaista liekkiä yllä elämässä, mutta käytännön mahdottomuudessaan nekään eivät riitä kovin pitkälle. Miten itseään saisi potkittua takapuoleen ja motivoitumaan uuteen tulevaisuuteen? Ei näytä auttavan monikaan asia...
Vastaukset 3
Vanhimmat
sama juttu täällä, tuntuu, että elämä kulkee samaa rataa vuodesta toiseen. Pitkään meni, etten edes jaksanut ihastua enää kehenkään, kun tuntui ettei se koskaan johda mihinkään todelliseen. Onhan se toki turvallista ihastua kerta toisensa jälkeen yksipuoleisesti johonkin tavoittamattomaan, ainakaan siinä ei kovin pahasti itseään särje, mutta pidemmän päälle kovin tyhjältä tuntuu.
Asun itsekin pienellä paikkakunnalla ja vaikka kuinka olen ylöspäin katsellut, ei ole lepakoita täälläpäin vastaan lennellyt.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia toisen yksinäisen, jumissa olevan ja pieneen kylään hautautuneen lepakon kanssa, niin laita viestiä tulemaan.
tämäkin taho tietää, mitä moisilla tarkoitetaan, ikävä kyllä. tosin mun entisellä kotipaikkakunnalla muodissa oli tämä kännihetskupusipusi-kulttuuri, joten sinällään siihen uskalsi mennä mukaan, mutta mitään aitoa, saati suhdetta ei todellakaan olisi tuolla voinut kuvitella löytävänsä.
Yksi ärsyttävimmistä ilmiöistä on juuri tuo hetskujen pusipusittelu kännissä, jossa on muutaman kerran murtunut muutama viatonkin sydän erinäisten asioiden seurauksena. Mitään todellista ja aitoa ei tosiaankaan ole helppo löytää, ainakaan pienissä ympyröissä. Mikä siinä esittämisessä on niin ihanaa?